Olen tosi onnellinen, että lapseni ovat rohkeita eikä puntissa nyhjääjiä
Minun 2 v ja 4 v lapseni ovat rohkeampia ja sosiaalisempia kuin serkkuni lapset ikinä (nyt 5 ja 7). Ajatelkaa, että noin isot on aina kyläilessä äidin syliin tunkemassa niin, ettei voi kunnolla mistään puhua. Minun lapseni taas uskaltavat tehdä kaikkien kanssa tuttavuutta.
Kommentit (28)
Minä olen ulospäinsuuntautunut hölisijä ja mies varautunut -> lapsi sai isänsä persoonan. Suloinen hän on ja todella rakastettu lapsi. Lämpeää vaan hitaasti uusille ihmisille ja on tasan täydellinen sellaisenaan.
Liiasta sosiaalisuudesta voi olla haittaakin. Itse päästän ihmiset lähelle ja olen avoin, ja siitä olen monesti nokilleni saanut.
Ja toisaalta dissaatte muiden lapsia syyttä.
Minua kanssa ärsyttää lapset, jotka ovat kauhusta kankeina, kun " vieraita" kylässä. Sitten tuijottavat sieltä hameen helmasta suu ammollaan. Mitään ei uskalla sanoa, eikä vastaa mihinkään.
Yleensä on hyvä tietää ero äidin ja ventovieraan välillä... Ovatko he päivähoidossa vai mistä tuo johtuu?
Eihän tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, jos noin vanhat lapset roikkuu koko ajan äidin sylissä!
olipa siinä taas varsinainen analyysi..hoh hoijaa. ap: minullakin on luonteeltaan todella reippaita ja rohkeita lapsia, ja nautin siitä, että he ovat juuri sellaisia..minun temperamentilleni he sopivat hienosti- hermot tuppaa palamaan nysvääjien kanssa, ovat he sitten lapsia tai aikuisia. Minusta siinä ei ole kasvatuksen kanssa mitään tekemistä, kyse on persoonallisuuksien tempperamenttieroista ja ne ovat jokaisella ns. alusta asti sellaiset kuin ovat. Osa " opettelee" rohkeutta kasvaessaan ja osa on hissukoita nysvääjiä hautaan asti.
Milloin menneet? Aika aikaisin varmaan...
Erilaisia vain. Rohkeampi on tyhmempi tässä ja arempi on tyhmempi tuossa.
mun kaverin lapset ovat todella rakkautta vaille jääneitä, äiti oli nuori eikä jaksanut, nyt asiat jo paremmin, mutta lapsille tosi huono itsetunto ja ovat todella arkoja ja pelokkaita, vaikka ovat jo kouluikäisiä. Paljon rakkautta saaneet lapset ovat usein nimenomaan rohkeita.
Mutta ulkopuolisilla hoitajilla ovat pari kertaa vuodessa. ap
Kun ollaan kerhossa, menee ja leikkii muiden lasten kanssa. Välillä käy istahtamassa mun sylissä ja kertoo, mitä on leikkinyt. Sitten vauhti taas jatkuu :)
jotka olleet kotihoidossa 3-vuotiaiksi. Ei se hoitomuoto rohkeuteen vaikuta mitenkään, omat poikani eivät nyhjänneet sylissä juuri ikinä kotihoidossakaan ollessaan.
Luonne-erot ovat sitten ihan uusi käsite, vai? Että ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Mulla muuten sivumennen hermot menisi, jos kaikki olisivat ap:n kaltaisia... Eih, kamala ajatus.
eivät turhia pelkää ja uskaltavat jutustella kaikkien kanssa :)
Muistelisin lukeneeni jostain näin.
mitään " nyhjäämistä" ole. Tai negatiivista.
Mulla on itse ulospäinsuuntautunut ja yksi sylittelijä. Luonne sen ratkaisee.
Kiintymysuhde on häiriintynyt, jos hölöttää kelle sattuu, eikä tee eroa tuttujen ja vieraiden välillä.
Juniori on taas selvästi sisäänpäinkääntyneempi ja varautunut. Hän on juuri tällainen " puntissaroikkuja" sosiaalisissa tilanteissa, mutta se hänelle sallittakoon.
Lapset ovat erilaisia, mutteivät eriarvoisia!
mutta lapset eivät suostu sylistä minnekään menemään, olivat ne kylässä tai omassa kotonaan. ap
Mulla on esikoinen rohkea ja kuopus ujo (puntissa roikkuja). Molempia rakastettu ja kasvatettu samoin. Niin, ja kerrotaan nyt vielä se että esikoinen on tyttö, ja kuopus poika. Niin saavat analysoijat ehkä siitä myös tarpeelista tietoa.