Huusin mun lapselle...
Taas meni hermot ja kiljuin lapselle että äiti ei enää jaksa... Vaikka päätin aiemmin tänään, etten huuda vaikka mikä olis. En ymmärrä miten voi huutaa mun pienelle, mun unelmien täyttymykselle. Ei musta pitänyt tulla tällainen äiti. Mä oon yrittänyt olla hyvä äiti, mut viime aikoina on mennyt vaan huonompaan suuntaan.
Kommentit (3)
Ei siinä varmaan muu auta kuin uskoa siihen, että huomenna on parempi päivä. Lapset unohtavat kuitenkin nopeaan ja ajattelevat aina, että oma äiti on se maailman paras - usko siihen itsekin. Sitten jos onnistut kääntämään kurssia myönteisemmäksi, lapsi aika äkkiä muuttaa myös omaa käytöstään (jos huutaminen johtuu siitä, että lapsi käyttäytyy huonosti ja lapsi taas tekee niin siitä syystä, että äiti on kiukkuinen).
Ei meistä kukaan ole täydellinen. Ei lapsi muutamasta huudosta mene rikki. Mutta jos pinna koko ajan menee, kannattaa hankkia itselleen lisää vapaa-aikaa ja aikaa miettiä mitä oikein itselleen kaipaa. Pitää lähteä pois kotoa tapaamaan kavereita, leffaan, harrastuksiin... Ei kukaan jaksa pelkkää kotona olemista ja lapsenhoitoa vaikka lapsi onkin maailman tärkein ja rakkain.
t. kahden lapsen äiti
Onneksi riita sovittiin ennen nukkumaan menoa, mutta siltikin vielä on tosi paha mieli... Oli vielä niinkin typerä syy, kuin että tyttö ei suostunut syömään iltapuuroa nätisti, vaan läträsi maitoa puuroonsa ja pöydälle... argh. Typerä syy.