Kuinka moni on löytänyt netistä kumppanin ja millaisen ?
perusvaihtoehdot ovat:
- on löytynyt ja ihana onkin, naimisissa ollaan ja 3 yhteistä lasta, on labradorin noutaja ja kiva omakotitalo, jonka nettituttavuus omisti jo entuudestaan, oikea kultakimpale
- löysin, ja todelliseksi kusipääksi osoittautui "hanimuunin" jälkeen, juoppottelee, kusee alleen ja saamatonkin on. lupauksiin ei voi luottaa ja katoaa viikoksi juopottelemaan, vaikka väitti olevansa vastuullinen lapsirakas ja hyvätuloinen DI
Lisäksi vielä :
Onko netistä löytynyt parempi kuin uskoit saavasikaan ja onko netti olluit "mutkaton tapa tutustua" erilaisiin ihmisiin, siis jopa täysin erilaisiin, kuin minkälaisiin uskoi tutustuvansa => entäs tosiaan, jos vertaa ravintola tuttavuuksiin.
Netti deittailun hyvät ja huonot puolet.
T: Tietoa ja kokemuksia kaipaava
Kommentit (9)
Kai löytää mitä vaan.. on taito osata valita se eka vaihtoehto! =)
ihanan, lapsi- ja eläinrakkaan, hyvätuloisen ja sosiaalisen DI:n ja kivat appivanhemmat tuli kaupan päälle. Täytyy vain osata asettaa tavoitteensa oikein.
Aluksi deittailtiin, mutta kun en tuntenut fyysistä vetovoimaa koko mieheen niin jämähdimme ystäviksi. MInulla ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut yhtä hauskaa kuin hänen kanssaan. Tavallaan harmi ettei tuota seksuaalista vetovoimaa vain ole.
Noita löysin paljonkin!
ihanan, lapsi- ja eläinrakkaan, hyvätuloisen ja sosiaalisen DI:n
Mutta kun ei ollut kemiaa, niin ei ollut. Sinänsä ihania ihmisiä, mutta ei vain sytyttänyt. Joten jos tuollaista haluaa, niin treffeille vaan!
Kolme kertaa olen ilmoituksen jättänyt, ja jokaisella kerralla se eniten mielenkiintoa herättänyt vastaus ja netissä toimivimmalta tuntunut keskustelu on osoittautunut valheeksi ja joku muu 'ihan kivalta' tuntunut osoittautunutkin paremmaksi. Myös nykyinen mieheni vaikutti ihan mukavalta netissä, mutta olin ihan innoissani yhdestä toisesta, joka olikin jotain ihan muuta livenä. Onneksi aina jatkoin kirjoittelua 2-3 tyypin kanssa. Nykyisin ei taida noi systeemit ja ilmoitusten jätöt toimia ihan samalla tavalla kuin silloin joskus, mutta ei tämä asia silti varmaan sen kummemmaksi ole muuttunut.
ihanan, lapsi- ja eläinrakkaan, hyvätuloisen ja sosiaalisen DI:n ja kivat appivanhemmat tuli kaupan päälle. Täytyy vain osata asettaa tavoitteensa oikein.
joten siihen mahtui kyllä yhtä sun toistakin. Pääosin mä todella nautin siitä seulontavaiheesta: istuin sohvalla kynttilänvalossa ja kirjoittelin viestejä, ja aina pari kertaa viikossa muutaman kuukauden ajan oli treffit. Kaikkia en tietenkään ruvennut tapaamaan, mutta hyvin harva viesti oli täysin asiatonkaan. Deiteistä osa oli kivoja, osa vähän kiusaantuneita, mutta ei kertaakaan osunut kohdalle mitään ihan kamalaa. Jos mies ei kiinnostanut niin sanoin että "kiitos illallisseurasta, hyvää jatkoa", eikä sekään ollut mitään kamalaa draamaa.
Se jonka kanssa menin lopulta naimisiin ei ole esimerkkitapaus a eikä b. Ei omistanut omakotitaloa tai muutakaan asuntoa, ja lapsiakin meillä on vain kaksi. Labbiksen se ehkä haluaisi jos minä suostuisin. Mies ei ole myöskään mikään uskomaton kultakimpale - riidellään esim. kotitöistä ja rahankäytöstä ihan yhtenään. Mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä mies.
Suosittelen nettideittailua niille jotka eivät halua käyttää puolison etsintään kovin kauan aikaa. Minä en halunnut ikäni takia (olin siinä vaiheessa 29v), joku muu ei ehkä siksi ettei tykkää käydä baareissa tms.
vaikkei olekaan rikas eikä ole koiraa(eikä muuten tulekaan).Ihana,ihana mies:=)
perusvaihtoehdoista tuon ekan ;)