Sain mieheni eilen "rysänpäältä" kiinni

positiivisesti.Oma-aikasi mm. lisääntyy pojan olessa isän luona viikonloppuja, omaa aikaa pojan mentyä nukkumaan. Ei tarvitse enää epäillä ja miettiä ukkosi uskottomuutta. Paremman löydät varmasti. Voimia pahimman yli

Voisitko saada heiltä vähän lapsenhoitoapua, kunnes olet taas paremmassa kunnossa?



Lapselle tekisi hyvää olla välillä muiden, kuin masentuneen äidin kanssa, ja ilman lasta voisit itkeä rauhassa.



Kyllä se helpottaa, usko pois, Oman avioeroni jälkeen eka vuosi oli raskas, mutta sitten elämä oli ihanampaa kuin koskaan aikaisemmin.

Aamulla oli aika epätoivoinen olo. Onneksi on hyviä ystäviä :)

Ei minun oma aikani mihinkään lisäänny: mies ei ole ollut kiinnostunut isyydestään tähänkään asti, tuskinpa muuttuu nytkään.

ap

positiivisesti.Oma-aikasi mm. lisääntyy pojan olessa isän luona viikonloppuja, omaa aikaa pojan mentyä nukkumaan. Ei tarvitse enää epäillä ja miettiä ukkosi uskottomuutta. Paremman löydät varmasti. Voimia pahimman yli

Pienellä pojallasi on edelleen isä ja äiti ja PERHE ja KOTI (itse asiassa tulevaisuudessa kaksi perhettä ja kotia; lähikoti ja lähivanhempi ja etäkoti ja etävanhempi.) Sinä selviydyt ja poikasi selviytyy. Pitkä ja kivinen tie se tulee henkisesti olemaan, etenkin kun sinun täytyy jaksaa tukea lastasi muutoksissa, mutta moni on sen rämpinyt ja elää nyt parempaa arkea.



Jos pettäminen on ollut systemaattista ja pitkään jatkunutta, on suhde retuperällä muutenkin. Mies ei kunnioita sinua, eikä rakasta aidosti. Hän ei pistä parsiuhdettanne ja yhteistä perhettänne muun edelle, eikä ole lojaali ja rehellinen sinulle...Minkäs siinä mahtaa, muuta kuin katsoa tosiasioita silmiin ja aloittaa uusi elämä ilman moista epäkunnioittavaa ja rakkaudetonta miestä. Ensin toipuminen ja kodin/perheidentiteetin rakentaminen kaksin poikasi kanssa, sitten joskus tulevaisuudessa varmasti uusi liittokin ja uudenlainen perheyhteisö.



VOIMIA!

Mutta miten pääsen tästä tuskasta????

En pysty syömään, en juomaan, en nukkumaan.

niin saat pitää omistusasunnon, jos teillä sellainen on

Tuska menee ohi ajan kanssa.

Sitä voit nopeuttaa pohtimalla mitä kokemuksesta voisit oppia, mitä se sinussa vahvistaa.

Kun alat nähdä miehesi vain sinun vahvistumisesi välineenä, pitäisi anteeksiannon tulla ihan itsestään.



Voimia!



Seuraavassa suhteessa olet viisaampi.

Tiedän tuon tunteen, kun on elämältä viety pohja! Ei tosiaan pysty syömään eikä keskittymään mihinkään! Mutta usko vain kliseeseen aika parantaa haavat! Koeta jaksaa lapsen takia pahimman yli!!!

Kyllä se tosiaan helpottaa jossain vaiheessa, luota vaan siihen vaikka nyt tuntuu ettet jaksaisikaan!

ja tangoon tarvitaan kaksi. Olet siis mokannut parisuhteesi pahemman kerran. Nyt mars peilin eteen äläkä hartkitse uutta parisuhdetta, ennekuin olet oppinut tekemistä virheistäsi.



Olen joutunut katsomaan suhteita, joissa yksi ja sama nainen menee tekee ja koheltaa ja tekee samat virheet yhä uudestaan ja yhä uudestaa. Sinun tulee oppia kunnioittamaan miestäsi, eikä pitää häntä itsestään selvyytenä.



Tunneälykkäät ihmiset kyllä pärjäävät. Naiset vain monesti luulevat olevasnsa tunneälykäitä ihan vain siksi että ovat naisia. Ei se niin ole, suurimmalla osalla naisista ei ole tunneälyä, eikä tilannetajua, vaikka niin luulevat. Elämä kasvattaa ja jatkossa osaat ehkä huomioida muidenkin tarpeista kuin omasi. Fakta on, että parisuhteesi on karilla ja olet itse ollut parisuhteesi omistaja 50 % osuudella. Et ole "omaisuudestasi huolehtinut.



Sikäli mikäli et koe tehtneesi mitää huonosti ja olet antanut parisuhteeseen kaiken mahdollisen. Huom !!! parisuhteeseen. Se on eri asia kuin että olet antanut kaiken mahdollisen lapsillesi ja jättänyt parisuhteen ilman pienentäkään yrittämistä. Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan sitä jonak eteen ei tee työtä.



Mikäli olet kaiken tehnyt, niin tiedän, että tuska kestää 4 kuukaudesta pariin vuoteen. Ero on monessa tilanteesas kuitenkin paras mahdollinen tapa jatkaa elämää ja se kasvattaa sinua henkisesti aikuiseksi. Onittelut uudesta vativsta elämäntilanteesta ja mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä. Mikäli voit rehellisesti sanosa että miehesi oli itsekeskeinen kyrpä ja teit kaikkesi, niin voimia ja tsemppiä uuden elämäntilanteen oppimiseen, olet sen arvoinen. Tilanne on haastava ja aikaa kuluu, ennenkuin olet taas voimissasi. Anna ajan kulua, äläkä vaadi itseltäsi liikoja vaan laita rutiinit kuntoon ja ole ja elä rauhassa. Pidä katse tulevaisuudessa, sillä siellä on ihania asioita tulossa juuri sinua varten. Olet juuri astumassa mielenkiintoiseen elämäntilanteeseen, joka on raskas mutta opettavainen ja osaat antaa sille arvoa 5 vuoden kuluttua.



Rauhallisuutta, voimaa, jaksamista ja hyvien ystävien tukea. Pärjäät kyllä. Muista olle rohkea. Olet sen arvoinen ja se kylä palkitaan. Kusipäistä on päästävä eroon, he pilaavat oman elämänsä lisäksi muidenkin elämänsä.

"Kun alat nähdä miehesi vain sinun vahvistumisesi välineenä, pitäisi anteeksiannon tulla ihan itsestään."



Hieno asenne, jonka yritän omaksua ja tästedes käyttää, kun olen vähällä suistua itsesääliin.



AP:lle lämmin halaus. Ei tällä hetkellä voikaan tuntua siltä, että elämä voittaisi. ANna surullesi ja suuttumuksellesi ja tuskallesi aikaa.

12 vuotta sitten. Kyllä siitä pääsee yli.



Ekat puoli vuotta on pahinta, sitten alkaa helpottaa. Muista että sun ajatukset muuttuu.



Ota vastaan kaikki tunteet jotka tulevat, hae itsellesi ammattiapua, jos et yksin jaksa. Minä kävin kriisikeskuksessa puhumassa kymmenisen kertaa ja lääkäri kirjoitti nukahtamislääkettä. Otti se koville, laihduin 14 kiloa, kun en pystynyt syömään.



Mutta vuoden kuluttua olin jo jaloillani, ja parin vuoden päästä koko mies paha muisto.

Onneksi jopa appi ja anoppi ymmärtävät minun tehneen kaikkeni.

Kiitos sinulle ystävällisistä sanoistasi.

ap

ja tangoon tarvitaan kaksi. Olet siis mokannut parisuhteesi pahemman kerran. Nyt mars peilin eteen äläkä hartkitse uutta parisuhdetta, ennekuin olet oppinut tekemistä virheistäsi.

Olen joutunut katsomaan suhteita, joissa yksi ja sama nainen menee tekee ja koheltaa ja tekee samat virheet yhä uudestaan ja yhä uudestaa. Sinun tulee oppia kunnioittamaan miestäsi, eikä pitää häntä itsestään selvyytenä.

Tunneälykkäät ihmiset kyllä pärjäävät. Naiset vain monesti luulevat olevasnsa tunneälykäitä ihan vain siksi että ovat naisia. Ei se niin ole, suurimmalla osalla naisista ei ole tunneälyä, eikä tilannetajua, vaikka niin luulevat. Elämä kasvattaa ja jatkossa osaat ehkä huomioida muidenkin tarpeista kuin omasi. Fakta on, että parisuhteesi on karilla ja olet itse ollut parisuhteesi omistaja 50 % osuudella. Et ole "omaisuudestasi huolehtinut.

Sikäli mikäli et koe tehtneesi mitää huonosti ja olet antanut parisuhteeseen kaiken mahdollisen. Huom !!! parisuhteeseen. Se on eri asia kuin että olet antanut kaiken mahdollisen lapsillesi ja jättänyt parisuhteen ilman pienentäkään yrittämistä. Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan sitä jonak eteen ei tee työtä.

Mikäli olet kaiken tehnyt, niin tiedän, että tuska kestää 4 kuukaudesta pariin vuoteen. Ero on monessa tilanteesas kuitenkin paras mahdollinen tapa jatkaa elämää ja se kasvattaa sinua henkisesti aikuiseksi. Onittelut uudesta vativsta elämäntilanteesta ja mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä. Mikäli voit rehellisesti sanosa että miehesi oli itsekeskeinen kyrpä ja teit kaikkesi, niin voimia ja tsemppiä uuden elämäntilanteen oppimiseen, olet sen arvoinen. Tilanne on haastava ja aikaa kuluu, ennenkuin olet taas voimissasi. Anna ajan kulua, äläkä vaadi itseltäsi liikoja vaan laita rutiinit kuntoon ja ole ja elä rauhassa. Pidä katse tulevaisuudessa, sillä siellä on ihania asioita tulossa juuri sinua varten. Olet juuri astumassa mielenkiintoiseen elämäntilanteeseen, joka on raskas mutta opettavainen ja osaat antaa sille arvoa 5 vuoden kuluttua.

Rauhallisuutta, voimaa, jaksamista ja hyvien ystävien tukea. Pärjäät kyllä. Muista olle rohkea. Olet sen arvoinen ja se kylä palkitaan. Kusipäistä on päästävä eroon, he pilaavat oman elämänsä lisäksi muidenkin elämänsä.

Tuossa on todellista Elämän Viisautta!!!



Upea kirjoitus!



Kiitos Sinulle!!!



Pysähdytti minutkin ajattelemaan tätä minun parisuhdettani. Hyvässä suhteessa elän, mutta kaikki ei saisi olla liian itsestäänselvää... Se tahtoo unohtua arjen hulinassa liian helposti.

itse olen käynyt nyt 8 kk. ammattiautatjalla keskimäärin kerran viikossa. Paras apu tuli, kun kävin kahdesti viikossa.



Rauhoittavaa ja mielialalääkityksellä olen. Saatanan vaikeaa ja pää meinaa hajota, mutta apua olen hakenut ja se on auttanut ymmärätmään itseäni ja muita. Myös kaveripiiri on muuttunut, sillä apua on saatu ja jäänyt saamatta.

Toivon että pääset katkeruudesta yli oman itsesi ja poikasi takia. Vaikka syytä olisikin katkeroitua, niin se vahingoittaa sinua kuitenkin eniten. Jatka elämääsi päivä kerrallaan ja muista, että joskus tulee se päivä, kun huomaat ettet ole ajatellut tapahtunuttta kertaakaan.