Mitenköhän 1,5-vuotias ottaa kahden viikon eron äidistä?
On vihdoin pakko mennä 2 viikon työmatkalle, jota olen yrittänyt siirtää eteenpäin koko ajan äitiysloman päättymisen jälkeen. Mies tekee matkatyötä, joten lapsi menee mummolaan tuoksi ajaksi. Kyseessä on koulutus, joka on pakko käydä, jos haluaa pitää työpaikkansa. Olen vain niin huolissani lapsesta, joka on niin kiinni minussa. Parin viikon päästä lähden. Mummola on onneksi paikka, jossa lapsi on aina viihtynyt. Huomiota, hemmottelua jne.. saa kyllä paljon. Pomo sanoi, että jos haluan (hyvän) työpaikkani pitää, menen tuohon koulutukseen. Mielipiteitä?
Kommentit (25)
Puhuisit vielä työnantajalle- eikö vielä voisi odotella vähän?
Lapselle aika on pitkä. Kai isä sentään on pääasiassa lapsen luona?
Itse en selviäisi noin pitkästä erosta 2-vuotiaastani. Lapsikin varmasti kärsisi ikävästä...
En jättäisi lasta noin pitkäksi aikaa, en edes isänsä hoiviin.
Onhan se liian pitkä ero noin pienelle, jos isääkään ei näe sinä aikana paljoa? Ymmärsinkö oikein?
Mutta, jos olet ratkaisusi tehnyt, niin ei ehkä olis kannattanut tänne tulla haukuttavaksi...
Kaippa se lapsi pärjäisi. Mutta ei tuo siltikkään ole yhtään hyväjuttu.
oli just yön mummolassa ja sai ekstra hemottelua ja kaikkee kivaa olivat tehneet mutta et kaks viikkoa
eikös miehesi vois ottaa lomaa et vois hoitaa lapsesi
kait nyky mies voi kans jotain tehdä perheen eteeen
ei voi pakottaa sua kurssille koska sullahan on lakisääteinen oikeus olla vaikka hoitvapaallaakin
mieti vielä ja puhu työnantajan kanssa ja sit ukkosi kans jos vaikka mummon kaa jakasivat hoidon
mutta muuten en lähtisi. Irsellä myös 1,5v ja en voi olla edes yhtä yötä erossa....
Mutta en usko, että juridisesti menetät työpaikkasi, jos sanot, ettet voi lapsesi pienuuden takia olla erossa 2 viikkoa.
kaikki vapaatkin, joten hänelle kyllä jättäisin. Todennäköisesti ottaisin isän ja lapset mukaani. Niin teen seuraavankin matkani.
lapsi ja mummo mukaan reissuun ja siten näette iltaisin kun kurrssi päättyy eli siihen lapsesi on varmaan jo tottunut kun kerran työssä olet jo nyt
Lapses ehtii unohtaa sut kahdessa viikossa ja mieti mikä luottamuspula sille tulee kun se kahden viikon päästä taas näkee sut ja pelkää koko ajan et äiti taas häipyy:(
Ideaali olisi tietty jos saisi lapsen mummoineen mukaan, mutta taitaa olla hankalaa.
Itse miettisin mitä työpaikka minulle merkitsee, onko mahdollista löytää toinen samanmoinen mikä ei vaadi tuollaisia? Jos ei niin varmaan lähtisin, mikäli lapsella luottamuksellinen suhde mummoon. Voisiko mummo ehkä tulla teille lasta hoitamaan niin säilyisi tuttu ympäristö?
Josksu tulee tuollaisia tilanteita joissa joutuu olemaan erossa lapsesta.
Varmasti kummallakin on ikävä, lapsi saattaa protestoida palattuasi ja tunnet syyllisyyttä, mutta elämä on ;) Lapsi ei vahingoitu tai vammaudu jos lapsen elämä muutoin on turvallista. Tiedän pariskuntia, jotka ovat olleet 1-2 viikon matkalla KAHDESTAAN ja muku mummolassa lapsen ollessa 1-2 v. ja ihan normaalilta tuntuvat lapset. Itse en lomalle lähtisi kuin muutamaksi yöksi, mutta työmatkalle voi olla joskus käytännössä pakko lähteä. Eiköhän se irtisanoutuminen kokonaisuudessa enemmän lapsen hyvinvointia uhkaa, kuin yksittäinen (?) pitkähkö työmatka?
(AV lisäys; jos tämä on provo, niin ei ainakaan mua hetkauta :D)
isäkin on niin paljon pois kotoa. Jos työ jatkossakin on noin " pakko mennä työmatkalle" -tyylistä, voisitkos jäädä hoitovapaalle.
En usko, että lapselle mitään traumoja mummolassa olosta jää, mutta toisaalta ei työantaja voi vaatia sinua matkustamaan.
minusta tuo kielii kyllä jotain työpaikan muusta suhtautumisesta lapsiin...
Meillä on lapset olleet kotona 3-vuotiaiksi, oltiin vuorotellen. Juuri siksi ettei haluttu työmatkoja heti " kärkeen" . Ja jos sillä työssäolevalla oli työmatka, porukka lähti mukaan, kun kerran kotona olivat.
hoitoon, yksi vuotiaan siis.
itse en kestäisi noin pitkää eroa, kaitpa se lapsi siitä selviää,koska mummo on kuitenkin tuttu.
Mutta eikö tosiaan mummo ja lapsi voisi vaikka omakustanteisesti lähteä mukaan?
Kyllähän se yksi rauhanturvaaja-nainenkin lähti Kosovooon. Oli täällä juttua joskus joulun aikaan hänestä. ja isällä reissutöitä joten 1,5v ja kolme muuta jäävät usein aina mummon hoitoon.
Joten et ole ainoa.
Itse jouduin äkilliseen ja pakolliseen(olisin kuollut muuten, nytkin oli lähellä) leikkaukseen lapseni ollessa 1v 5kk. Olin 10vrk sairaalassa ja lähdin omin lupini kotiin. Lasta hoitivat vuorotellen lapsen isä(joka asui toisella paikkakunnalla) sekä vanhempani jotka olivat lapselleni läheisiä ja tuttuja. Lapseni ei ollut kotonamme eikä tutussa hoitop tuona aikana. Arki muuttu paljon. Pärjäshä tuo, mutta... taantu kyllä kehityksessään esim. alko pissaamaan housuihin uudelleen(oli ollut päiväkuiva), unohti osaamiansa sanoja ja kirjaimia, itkunen oli ollut. Koko sairauslomani 7vk oli minussa kiinni kuin takiainen. Hoitoon paluu oli oma juttunsa.
10vrk on lyhyempi aika kuin 2vk, mutta....
Noin puolen vuoden päästä lapsi oli luonani hoidossa yhden yön ja oli aivan kauhuissaan koko yön. Torkahti välillä hetkeksi syliini, jossa oli koko yön. Istuskelin nojatuolissa ja uskon, että hän pelkäsi, että hänet oli taas jätetty.
Minusta käsittämätön teko vanhemmilta, vaikka ystäviäni ovatkin.
Työelämä on sellaista, että jos nainen haluaa edetä urallaan, mihin hänellä on äitinäkin täysi oikeus, joskus pitää joustaa myös työnantajan suuntaan. Miksi isät muka voivat mennä puhtain omantunnoin ulkomaan työmatkoille milloin vain, mutta äidit eivät saisi sitä yhtä ainoaa kertaa osallistua tärkeään koulutukseen, joka nyt sattuu pari viikkoa kestämään? Jos jonkun pitäisi jotain tuossa tilanteessa tehdä, niin se on sinun miehesi. Jos koulutus on sinulle tärkeä ettekä raski jättää lasta hoitoon, miehesi pitäisi järkätä edes tuo kaksi viikkoa vapaaksi ja olla lapsen kanssa, että sinät pääset kurssille. Jos miehesi ei syystä tai toisesta tätä tee, mene kurssille ilman muuta. Jos viihdyt työpaikassa muuten, älä jätä sitä kahden viikon takia. Sitä paitsi teidän hoitaja on tuttu mummo!
Kyllä se lapsi pärjää. Itse olin 2kk pois opiskelujen vuoksi. Lapsi silloin 1v4kk-1v6kk ja sitten vielä 2 vko jakson kun lapsi 1v9kk. Järjetin hoitajan kotiin, eli ainoa muutos lapsen elämässä oli äidin poissaolo. Ei tuntunut siitä kärsivän. Surullista oli, kun ei voinut kommunikoida puhelimessa vielä. Ja kun tulin kotiin, alkoi itkemään kun luuli mua joksikin vieraaksi... Se oli äidille kova paikka. Mutta nyt 3.5v ja vaikuttaa ihan normaalilta :) Ei kai se äidin poissaolo sen kummempaa ole kuin isänkään, mutta isä voi aina matkustaa työasioissa, äidille se on aina hankalampaa yleisen mielipiteen vuoksi.
isänsä kanssa voisin oman samanikäisen jättää just ja just noin pitkäksi aikaa. Mutta en kenellekkään muulle.
Ja suosituskin on 1 yö
ikävuosi