Moni on lähtenyt huonosta työpaikasta, vaikkei se ole "järkevää"?

Olen ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani, mutta voin siellä niin huonosti, eikä muutosta työpaikan ilmapiiriin ole näköpiirissä (ne, jotka eivät sopeudu, lähtevät, "kova ydin" jää, eikä jaksa enää yrittää muuttaa mitään tai edes näe muutoksen tarpeita). Ei kannata määrättämästi eikä oman mielenterveytensä kustannuksella sietää. Huonossa henkisessä kunnossa ei ole edes kilpailemaan uudesta työpaikasta, jos ammatillinen itseluottamus on murentunut.

työ mukavaa, työkaverit kivoja mutta pomo ihan perseestä.

Sunnuntaina luin lehteä ja katselin työpaikkoja. sanoin miehelle että täällä muutamia paikkoja joihin voisin hakea. Siinä sitten aamukahvia juodessa päätimme että maanantaina sanon itseni irti. Mitään tietoa ei ollut mitä alkaisin tekemään. Mutta mulla 1kk irtisanomisaika joten sen jälkeen olin viikon työttämänä ja sain vakipaikan. Nyt työaika parempi ja työilmapiiri.

Olen ollut vakituisessa työssä putkeen 9 vuotta ja aivan lopussa. Vaihdoin työpaikkaa 1,5 vuotta sitten ja heti alusta tajusin, että tämä paikka ei olekaan ihan ok. Sitä on vaan jotenkin aika kulunut, eikä saa aikaiseksi tehtyä mitään. Olen hakenut paria muuta paikkaa, toiseen olisin päässytkin, mutta joku siinä tökki ja en mennytkään. Olen vain ajatellut, että vakityöstä on helppo katsella RAUHASSA uutta duunia ja siirtyä sitten, kun tärppää joku hyvä. No, nyt alkaa olemaan myöhäistä. En ole enää henkisesti siinä kunnossa, että jaksaisin myydä itseäni ja jokainen aamu menen töihin mahakipujen kera. Olen suorastaan pakokauhussa ja viime yönäkin heräsin neljältä miettimään työtilannettani. Taloudellisen tilanteen takia en pysty irtisanoutumaan, mutta meneminen töihin on päivästä toiseen vaikeampaa. Olen miettinyt vaihtoehtoa, että jään sairaslomalle ja etsin sieltä käsin uuden työn. Sitten taas tilannetta vaikeuttaa se, että yritämme toista lasta ja jos se tärppääkin, niin sitten en ainakaan pääse mihinkään muualle ja sairasloman jälkeen en enää pystyisi palaamaan vanhaan. Olen aivan umpikujassa.

Lähdin vakituisesta työstäni ja teen nyt äitiyslomasijaisuutta. Nykyinen palkkani on 300 euroa huonompi kuin ed. työssäni huonossa työyhteisössä.



En ole katunut päätöstäni.

joten olen juuri vaihtamassa työpaikkaa. Saan vakituisen paikan mutta palkka laskee 300e. Mulle kuitenkin vakiduuni painaa palkkaa enemmän!

vakipaikasta määräaikaiseen työhön ja huonommalla palkalla. Mutta vaihto todella kannatti. Ei rahalisesti tietenkään, mutta henkisesti voin paremmin. Ja nyt määräaikaisuus on muuttumassa vakipaikaksi vuodenvaihteessa.



Jälkeenpän olen harmitellut, miksen saanut lähdettyä jo paljon aiemmin!

Taloudellisesti on tiukempaa, mutta ihan hyvin pärjätään näinkin.

Lähdin yhdestä työpaikasta kolme kukautta oltuani, kun pomonani oli ilmeisesti henkisesti aika sairas ihminen. Ala oli raskas ja siinä olisi tarvinnut kaiken mahdollisen tuen työyhteisöltä, mutta sitä ei tullut. Enempikin syytöksiä siitä, että en muutamassa kuukaudessa pystynyt vähentämään pomoni hommia (ei minkäänlaista perehdytystä).

Olin ihan rikki ja itsetunto palasina ja tein sitten toisen "tyhmän" päätöksen. Lopetin opiskelemani alan opinnot, vaikka olin viittä vaille valmis ja menin töihin alipalkatulle alalle, mutta kuitenkin alalle, joka oli kummitellut mielessäni toiveammattina. Siellä oli vuoden ja hain sitten opiskelemaan ja nyt valmistun muutaman vuoden päästä alalle, jonka ajattelen sopivan minulle kuin nenä päähän :)

Kauhean kannattavaahan tämä ei taloudellisesti ole ollut, mutta voin nyt todella hyvin. Onneksi on ymmärtäväinen mies, joka jaksaa (ja pystyy) elättää tätä ikuisesti opiskelevaa vaimoa. No, ehkä iloista ja tyytyväistä kumppania on mukavampi katsella, vaikkei tämä tienaakaan juuri mitään. Ehkä pysytyn tämän korvaamaan joskus ja jotenkin :)

Ei huvittanut enää olla niin huonossa ilmapiirissä. Joka vuosi sieltä töistä joku lähti pois, eikä uudet työntekijätkään viihtyneet.

Kävin sitten kuukauden päästä moikkaamassa vanhoja työkavereita, ja millainen ilmapiiri siellä olikaan, yks itkua tuherteli, kun pomo oli taas pahalla päällä... Eipä ikävä ollut takaisin.

kannustavista tapauksista!



Minulla ei olisi muuta syytä jäädä, kun se, että joku työpaikka olisi hyvä olla, ja mahdollinen ellei jopa todennäköinen työttömyys on tosi kova paikka. Meiltä on vuoden aikana lähtenyt yli 20% ihmisistä, kaikki uusia alle vuoden olleita.



ap

kannatti vaihtaa- ilmapiiri ja työolot parani sekä urakehitys

Jätin vakituisen työpaikan, kun joustoa opintoja kohtaan ei löytynyt. Se oli oikea ratkaisu!

No halusin vaan kuulla, onko joku ollut samassa tilanteessa. Monet syyt painavat lähtemään, mutta silti mietityttää, että pitäisikö sitten vaan vielä jaksaa ja jaksaa.



ap

Työyhteisö oli tosi sairas, niin sairas etten saanut työkkäristä edes karenssia vaikka itse irtisanouduin. Tein niin hyvän selvityksen tilanteesta työpaikalla että katsoivat minulla olleen oikeuden irtisanoutua.

lähtenyt. Työskentelin pienessä perheyrityksessä, jossa meininki sukupolvenvaihdoksen jälkeen oli aivan p...stä. Irtisanoin itseni vailla tietoa uudesta työpaikasta, olin n. viikon työtön jonka jälkeen hakeuduin siivousfirmaan siksi aikaa kunnes löysin paremman duunin.

Olen ollut tosi tyytyväinen ratkaisuuni.

Olisi ollut vakipaikka ja helppo duuni, mutta työilmapiiri niin karsea, ettei jäänyt vaihtoehtoja.



Lauma vanhoja akkoja puhuu paskaa koko ajan ja esimies sellainen nössö, ettei saanut mitään jöötä.



Huh huh.

Työsuhde oli määräaikainen mutta toki olisivat sitä jatkaneet. Mutta minuu ei enää huvittanut. On sitä ennenkin lähdetty huonosta työpaikasta. Ja nyt on muutama haastattelu takana ja vahva kutina siitä että työllistyn uudelleen kuukauden sisällä =)



Kuvastaa kyllä tosi hyvin entisen työpaikan henkeä; kuulleessaan etten enää jatka yksi "työkavereista" koki ettei sillä ole mulle enää mitään asiaa eikä kyllä kellään muullakaan ollut mitään asiaa mulle kun kävin palauttamassa avaimet. Omasta mielestä en kyllä niin huono työkaveri ollut kelleen.

Huvittavaa sinänsä, että lahdin huonon työvuorosuunnittelun vuoksi paikasta, joka tutkii vuorotyöläisten palutumista rankoista työvuoroista. Työpaikka oli muuten ok. Suutarin lapsila ei ole kenkiä, eikä varmaan pysyviä työntekijöitäkään.

Vanhassa paikassa ei ollut mitään vikaa ja viihdyin siellä tosi hyvin, mutta nyt työaikani on parempi ja lähempänä kotoa. Pikkaisen jännittää, mihin olen pääni laittamassa.

Kaivelen kymmenen vuoden takaa, kun olen päättänyt hylätä työn jossa olen voinut pian kaksi vuotta huonosti. Vai onko pakko jaksaa niin kauan, että löytää uuden työn?

Mä olen kahdesti lähtenyt tyhjän päälle todella huonosta työilmapiiristä. Enpä ole vielä katunut.