Muita, jonka mies alkoholisti?
Kommentit (26)
onneksi tajusin ottaa eron etten sairastunut itse.
mutta meillä 2 pientä lasta ja lapsille kuitenkin hyvä isä,minulle ei hyvä mies..en tiedä mitä tehdä.
-ap-
joka ei pysty sitoutumaan perhe-elämään.
ihana mies, jopa päissään osaa olla todella rakastava. nyt juonut useamman vkon, enkä tiedä kuinka tästä päästään eteenpäin.
en voi edes ajatella jättäväni koska rakkautta on niin paljon..
siten olen itselleni monesti eroa perustellutkin!
meillä aika saman ikäiset lapset nyt.
oliko ero ja yksinjääminen raskasta? Kauanko kesti kun sai oman elämän rullaamaan?Onko mies ollut apuna lastenhoidossa?
Pelottaa ja on epävarma olo, että miten tässä pärjätään tulevaisuudessa. Mieheni on tavallaan ihan luotettava ja muhun sitoutunut mutta joskus häpeän sitä kun se on niin kännissä. Pahin ongelma on se, että olen siitä koko ajan niin hemmetin huolissaan. Siitä ei ole mulle tai lapselleni mitään tukea mutta sitä pitää koko ajan tukea kaikessa.
" Olenko kauhea äiti kun riistän lapsiltani isän ja ehjän kodin" ...
Päätöksen teon jälkeen kaikki on ollut tosi helppoa, iso taakka on pudonnut pois.
Ja vaikka isä olisi kuinka hyvä jne, niin alkoholisti perheessä oikeesti sairastuttaa ajan kanssa koko perheen.
Rakkaus helposti sekoitetaan läheisriippuvuuteen.
Vierailija:
Pelottaa ja on epävarma olo, että miten tässä pärjätään tulevaisuudessa. Mieheni on tavallaan ihan luotettava ja muhun sitoutunut mutta joskus häpeän sitä kun se on niin kännissä. Pahin ongelma on se, että olen siitä koko ajan niin hemmetin huolissaan. Siitä ei ole mulle tai lapselleni mitään tukea mutta sitä pitää koko ajan tukea kaikessa.
Ikinä ei itse saa mitää tukea. Itse oltava aina se vahva osapuoli. Olisi kiva voida joskus olla itsekin heikko ja toinen huolehtisi kaikesta, etenkin minusta. Miehen omat ongelmat tuntuvat olevan aina muita suurempia ja ensisijaisia...
Katerina Janouchin kirjan " Läheinen" , se ketoo alkoholistin vaimosta ja perhe-elämästä.
Ainakin sen perusteella vaikutti siltä, että alhoholismiin liittyisi kova itsekeskeisyys, vaimo ja läheiset alkavat pyöriä alkoholistin ongelmien ympärillä, säälivätkin tätä ja juominen senkun jatkuu.
ja ero oli elämäni paras päätös niin itseni kuin lastenkin kannalta. Päätöksen merkityksen tajusi vasta erilleen muuton jälkeen ja iso muutos tapahtui itsessäni ja lapsissani (tämän muutoksen huomasi myös lähipiiri)
Päivääkään en ole eropäätöstä katunut, ainoastaan kaduttaa se etten tajunnut erota aiemmin. Olisinkin eronnut jos olisin tiennyt, miten ero vaikuttaa minuun lapsiin (lapset olivat reilusti alle kouluikäisiä erotessa)
kiitos vinkistä!
Ja juu meillä tuo itsekeskeisyys varmaan pahinta kaikessa. Mikään ei ole koskaan miehen syytä ja tärkeintä että hänellä asiat hyvin tai muuten ei ole kellään muullakaan, siitä pitää kyllä huolen. Eikä kyllä jaksa kiinnostua kenenkään muiden ongelmista tai pahasta olosta, empatiakyky puuttuu kokonaan parisuhteesta.
Herran jee, tosta kärsii nimenomaan lapset. Ensinnäkin ne kärsii kun isä on kännissä ja outo/ pelottava. Toisekseen ne kärsii kun sinä et voi hyvin ja jo tosi pieni lapsi aistii sen. Kehitys menee päin p:tä sen takia ja traumoja jää.
Nimimerkki alkoholistiperheen lapsi, joka olisi toivonut että äiti olisi tajunnut lähteä ja hankkia itselleen paremman elämän.
meillä 3 pientä lasta ja 4:s tulossa... sanoin miehelle, että se on joko minä ja lapset tai olut...
käytiin seuraavana päiväna AA:ssa ja nyt ollut elämä todella ihanaa. miehesi pitää itse tiedostaa ongelmansa, muuten et saa loppumaan juomista.
Meillä joi aina salaa ja pelaamiseenkin meni baari reissuilla rahaa hirveästin.. lopulta katkaisin kortin ja ei ole vieläkään halunnut hakea úutta, pelkää varmaan että retkahtaisi taas uudelleen ja tottakai pelkään minäkin, mutta uutta mahdollisuutta en enää anna sen tein selväksi!!
joten lapset eivät sentään isäänsä kännissä näe..tosin se nyt tietenkään mikään hyvä syy silti olla eroamatta...
On itse tiedostanut ongelmansa kauan aikaa sitten. Nyt syö antabusta. Ei varmaan lopun ikäänsä sitä käytä, mutta minusta hyvä että tekee jotain asialle.
alkoholisti vaikuttaa perheeseen ja tunnelmaan vaikka ei humalassa lapsille esiintyisikään.
Minäkin selittelin itselleni jossain vaiheessa, ettei lapset kärsi, kun mies ei koskaan juo kotona.
Juupa juu, krapulassa makasi kyllä monet päivät. Pahinpana kyllä pidän sitä, että alkoholistiperheessä juomisen uhka on läsnä päivittäin, aamusta iltaan.
Antabuksetkin tuli kokeiltua kuin myös oli vuoden juomatta ilman antabusta, mutta alkoholisti mikä alkoholisti. Ei se tuntunut yhtään paremmalta, kun vuoden päästä taas retkahti.
Lukekaa ihmeessä tuo Katerina J:n kirja. Antaa paljon ajattelemisen aihetta. Kirjoittaa mm. näin: mikään ei ole niin vittumainen kuin alkoholistipuoliso. Ja vielä vittumaisempi on alkoholistipuoliso, joka on lopettanut juomisen ja sinnittelee kuivilla.
Alkoholisti on hirvittävän itsekäs ja itsekeskeinen. Kuivillaan ollessaan nämä piirteet vaan korostuvat.
että kun juominen loppuu, elämä ei muutukaan onnelliseksi, kuten toinen puoliso on kuvitellut.