Onko parisuhteessa jotain hämärää jos kaikkia asiat pitää aina tehdä yhdessä?
Siis bilettämäänkin mennään aina pariskuntana ja esim. kun muut seurueen likat on yksin (mies hoitamassa lapsia) niin tämän yhden mies on aina mukana.
Kommentit (14)
... mutta tyttöjen iltaa viettämässä ei miestä tarvita :) Ystäväni ex-poikaystävä oli sairaalloisen mustasukkainen ja seurasi ystävääni kuin " hai laivaa" joka paikkaan..
itsestä on kyllä omituista jos ei MINNEKÄÄN pääse ilman siippaa. Ajattelisin heti että onko kysymys jostain luottamuspulasta.
voihan se tietysti olla alkuvaiheessa niin symbioottista se oleminen ettei haluakaan lähteä ilman toista, mutta näin 12v jälkeen tuollainen olisi jo ihan naurettavaa.
asta, jne.
On meillä kyllä omiakin juttuja, mutta aika vähän. Mulla jooga ja miehellä jotkut autoon liittyvät puuhailut, joissa ei toisiamme kaivata. Mutta siinä olikin tosiaan ainoat. Muualle mieluiten yhdessä :)
ja molemmat pariskunnat tekevät kaikki asiat aina yhdessä. En ole koskaan pitänyt heitä mitenkään omituisina, vaan oikein onnellisina. Meitä taas miehen kanssa harmittaa hirveästi, että MITÄÄN ei voi koskaan tehdä yhdessä, lapsenvahtiongelman vuoksi.
Tunnen paljon pareja, joissa pariskunta kulkee yhdessä ja onnellisilta vaikuttavat.
Eniten on ongelmia, missä on " pakko päästä tyttöjen kans baariin yksin aina välillä"
tai no on, jos he itse kokevat sen jotenkin ahdistavana. Jos se taas on molemmille mieluista, niin sittenhän asiat on hyvin. Ei kai tuohon kukaan ulkopuolinen voi antaa vastausta kuin omasta puolestaan.
jos mies tulee aina mukaan, vaikka ollaan tyttöporukalla, niin on se ehkä vähän kummaa.
taidetaan olla mekin aika omituisia.
sellaisessa parisuhteessa ollaan ainakin tyytyväisiä kumppaniin, kun ei tarvitse mennä baareihinkaan muita katselemaan.
Mutta saahan sitä taaplata tavallaan.
Siis juhlimassa, bileissä ym. Pikkujoulut oli muistaakseni ainoat juhlat viime vuonna, joissa molemmat kävi yksin. En tietty johonkin järjestettyyn " naisteniltaan" miestäni ottais mukaan, (ei olis kyllä tulossakaan) mutta eipä noita onneksi ole ollutkaan. Enkä varmaan olis edes menossa. Ei ole mitään tarvetta. Samaa sanoo mies. Ehkä sitten ollaan kummallisia, mutta tykätään toistemme seurasta. Ja tanssimisesta (ns. vakiotanssit) keskenämme. Suunnitelmissa on tanssikurssille meno, sitten kun lapset pärjää hetken keskenäänkin.
Eivätkä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi.
Tuollaista symbioosihan monet elävät aivan suhteen alkuvaiheessa. Yleensä siitä kasvetaan eroon, kun se eka romanttinen rakastumisvaihe jää taakse. Voi olla, että halutaan pitää yllä sitä romantiikkaa touhuamalla korostetun yhdessä. Tai voi olla, että aidostikin se siippa on paras ja mieluisin seuralainen.
Jos taas jompikumpi on tilanteessa vastoin tahtoaan, on parisuhde huono.