Miten varautua kuolemaan? Synnytys lähenee ja pelkään todella!
Miten voisi varautua! Lähinnä ajattelen tänne jääviä, miestäni ja tuota rakasta 3 vuotiasta tyttöäni!
Iltaisin itkettää ajatellakin miltä tytöstä tuntuu kun äiti ei tulekaan kotiin! Ja muutenkin ollut niin huono äiti kun tämän mahan kanssa ei paljoa jaksa touhuilla! Tyttö murehtii jo, että joutuu olemaan pari yötä ilman äitiä kun äiti on synnyttämässä!
Mitä voisi tehdä estääkseen oman kuoleman synnytykseen?
Mitä voisi jättää muistoksi ja miten voisi valmistella mahdolliseen kuolemaan?
Tiedän, että tällaiset pelot ovat turhia, mutta jotenkin olisin valmis antamaan tämän vauvankin pois täältä mahasta jos se takaisi sen, että selviän kotiin tuon esikoisen luokse!
Apuja!
Kommentit (25)
voimakas toimintakyvyn lasku ja todelta tuntuvat tolkuttomat pelot ja väärintulkinnat voivat olla esioire siitä.
ymmärrät kuolevaisuuden läsnäolon, nyt pitää ymmärtää vielä se, että ennen kuolemaa pitää elää. Elämä eletään elämisen vuoksi ei kuoleman.
Siis toki synnytykseen voi kuolla, mutta todennäköisyys on aika hemmetin pieni. PAAAAALJON suurempi todennäköisyys sinulla on kuolla auto-onnettomuudessa, kotonasi sattuvassa onnettomuudessa, puhumattakaan sairaskohtaukseen tai johonkin puhkeavaan sairauteen.
Ajatteletko aina ruokakauppaan lähiessäsi, että " voi, voi, jos lapsella ei enää tämän keikan jälkeen ole äitiä" , sillä mahdollisuutesi jäädä auton alle sillä matkalla on aika paljon isompi kuin kuolla synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin?
Ei millään pahalla, mutta suurin ongelma elämänlaadullesi ja lapsesi turvallisuudelle ja onnellisuudelle saattaa olla tuo sinun irrationaalinen ja suhteeton kuolemanpelkosi, jonka nyt olet kanavoinut synnytykseen.
pelkosi tuossa tuntuu kyllä nyt olevan pahempi kuin se kuoleman riski. Miksi ihmeessä kuolisit sinne? Ei se, että pelkäät tarkoita sitä, että mitään erityistä todellista riskiä olisi! Juttele nyt siitä pelosta jollekin vaikka neuvolassa, ettei sun tarvitse kärvistellä. Se auttaa varmasti ainakin vähän. Johan se tyttösikin kohta vaistoaa että äiti on tästä asiasta jotenkin suruissaan tai peloissaan, ja alkaa varmaan ikävöidä kahta kauheammin.
Pelkään myös kuolevani johonkin muuhun, mutta niille en mitään voi..
Synnytys on väistämättä edessä, enkä voi sitä vältellä, se on tilanne jossa kuoleman läsnäolo ei ole kaukana välttämättä!
Eikö kukaan muu pelkää kuolevansa synnytykseen, eikö ketään muuta sureta, että muut lapset jäävät ilman äitiä?
Ilmeisesti tässä hullu sitten on..
... juttele neuvolassa, niin saat apua.
Tottahan sekin asia mielessä oli silloin, mutten tosiaan sitä kautta synnyttämään mennyt että oikein olisin valmistautunut asiaan ja sitä noin paljon miettinyt. Ei oikeen normaalilta kuulosta tuo sun tilanne ap.
Mä pelkäsin aikoinani kans kuolemaa, mutta se on sellainen homma, että sitä asiaa täytyy alkaa työstämään ammattiauttajan kanssa. Yleensä kuolemanpelko on yhteydessä ahdistukseen ja/tai masennukseen ja kun hoidetaan em. niin kuolemanpelkoki väistyy.
Tilaa neuvolaan aika, kerro peloistas, pääset neuvolapsykologille.
Kukaan ei pelkää mitään, kukaan ei teistä ole vissiin raskaana!
Pelko pois ap, voit puhua miehellesi tunteistasi ja pyytää häntä huolehtimaan, että sinua tarkkaillaan tarpeeksi synnytyssalissa.
Muuta et voi tehdä kuin rakastaa lastasi ja miestäsi! Tietysti joku videofilmi tai kirje, jota katsella kun äidin ikävä käy ylivoimaiseksi voisi olla hyvä!
Ihan normaaleja pelkoja synnytyksen lähestyessä, noilla hormooneilla!
Normaaleja pelkotiloja synnytyksen lähestyessä! Se ei ole mitenkään helppo tilanne naiselle, varsinkin jos edellinen ei mennyt kovin hyvin!
Kirjoita kirje lapsellesi ja puhut miehesi kanssa toiveistasi, jos jotain sattuu!
Miksi aina pitäisi olla menossa tulta päin ilman mitään pelkoja? Kyllä ihminen pelkää ja synnytys ei ole kaikille mikään läpihuutojuttu!
Itselläni ei juuri edes mielessä käynyt ennen synnytyksiä, vaikka toki muuten synnytykset jossain määrin ovat pelottaneet. Enkä tiedä ketään muutakaan, joka olisi erityisesti synnytyksessä kuolemaa pelännyt.
Eikähän sillä väliä, onko normaalia/yleistä vai ei, mutta tosiaankin kannattaa hakea ammattiapua. En usko, että miehen kanssa juttelu tms. riittää tuon mittaluokan pelossa. Tietysti noin ylipäätään elämässä on syytä varautua kaikkeen (hyvät turvaverkot perheelle, henkivakuutukset), mutta hyväksyttävähän se vain on, että kaikkea ei vain voi kontrolloida: omaa tai läheisten kuolemaa, mitä sitten tapahtuu jne. Ja tässä juuri olisi apua terapiasta tai jos olet uskonnollinen, vaikkapa hyvän papin kanssa juttelelusta.
Itsekin olen elämäni aikana apua terapista saanut, eikä mitään lääkkeitä ole tarvettu. Totta kai pelot kuuluvat elämään, mutta jos ne hallitsevat elämää, tarvitaan apua!
Lapsi ei minua muista isona ja haluaisin selittää miksi äiti " hylkäsi" !
Miehelle haluaisin kertoa paljon asioita, että haluan hänen jatkavan elämäänsä ja lapsen on tultava nro 1. Ja että he pärjäävät ilman minua kyllä!
Ensimmäinen raskaus päätyi raskausmyrkytykseen, pitkään käynnistykseen ja imukuppisynnytykseen! Lasta jouduttiin elvyttämään! Silloin siitä ei traumoja jäänyt, mutta nyt uuden synnytyksen lähestyessä sitä miettii mitä jos.. Ja neuvolassa joka kerta kysellään miten kun tuo toinen oli se raskausmyrkytys ja vielä imukuppisynnytys, että pelottaako tuleva!? No ei minua ennen pelottanut, mutta nyt pelottaa, ennustaa tulevaa tuollaiset esitiedot?
Lapsi on minulle todella tärkeä ja todellakin rakastan miestäni! En halua jättää heitä tyhjän päälle, tänään äiti on, huomenna äitiä ei ole!
Minulle itselleni merkitsisi paljon tietää, että täällä asiat hoituu ja tyttö ei jää isän surun jalkoihin..!
Hullu ap!
Sanoihan ap itsekin, että tietää pelkojen olevan epärealistisia (vai mikä se sanamuoto oli). Tylyys ei kyllä pelkoihin auta.
Puhu terveydenhoitajan, kätilön tai kenen tahansa ymmärtävän ammattilaisen kanssa. Itselläni synnytyspelko meni ohi juttelemalla tosi ihanan kätilön kanssa. Vaikket pääsisi pelosta kokonaan eroon, saat varmasti ainakin helpotusta.
Millainen eka synnytyksesi oli? Jäivätkö pelot siitä? Sen kulku kannattaa käydä läpi.
Tietenkin periaatteessa kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa, mutta on todella epätodennäköistä, että sinä kuolet synnytykseen. Tiedätkin sen.. Jos haluat varautua - olet jo parhaasi tehnyt, olet rakastanut ja rakastat perhettäsi.
ei kai sillä väliä, mutta oletteko oikeasti sitä mieltä, että tuossa mielentilassa on hyvä mennä synnyttämään, eikö kannattaisi yrittää hoitaa omaa psyykettään niin, että haastavista tilanteista selviäisi mahdollisimman vahvana ja hyvinvoivana.
Ei tunnetta pidä vähätellä normalisoimalla se.
...siksi juuri neuvolassa kysellään, että he voisivat sinua auttaa, jos synnytys alkaa pelottamaan. Edelleen sitä mieltä, että rohkeasti neuvolaan yhteyttä ja juttelemaan peloistasi. Menetät paljon energiaa tuohon pelkoosi...
ihan minulta..minulla oli samanlaisia ajatuksia/pelkoja toisessa raskaudessani (raskauden loppuvaiheessa). Pelkäsin kuolevani synnärille ja esikoinen jäisi ilman äitiä.
Ja ihan terve olen, ainakin omasta mielestä...mitä nyt ehkä vähän normaalia enemmän ajattelen kuolemaa, vieläkin.
Väitän siis, että sinä myös olet ihan normaali...ehkä vähän herkempi kuin useat muut. Usko pois: kyllä sä siitä synnytyksestä selviät, IHAN varmasti!!!!
Kannattaa harkita myös sitä keskustelemista esim. neuvolan tätin kans. :) Tsemppiä ja voimia :)!
että pelko ja ahdistus on saanut sinussa liian suuren vallan. Oletko jutellut miehesi kanssa näillä sanoin mitä kirjoitit? Heti huomenna soitat neuvolaan tai/ja äitipolille ja vaadit päästä juttelemaan. Heti.
Tuohon ahdistukseen on olemassa lääkkeitä, ja sitä paitsi pelkkä keskustelu kätilön kanssa voi parantaa oloasi. Älä jää yksin.
Kerro läheisillesi rakastavasi heitä ja yritä osoittaa se voimiesi rajoissa. Puhu synnärin kätilöiden kanssa ja harkitse elektiivistä sektiota, jos siltä tuntuu.