Miksi teette lapsia miehen kanssa, joka ei aio viettää juurikaan lapsen kanssa aikaa?
Kyllä, on tilanteita jolloin tilannetta on hankala ennustaa etukäteen.
Mutta väitän, että useimmiten naisille on ollut tiedossaan, ettei mies tule vähentämään työ- ja tai harrastusreissujaan, työmääräänsä, kavereiden kanssa vietettyä aikaa, ylitöitään. Tuttavapiirissäni on äitejä, jotka ovat tienneet miehensä lähtevän ulkomaille työkomennukselle samana vuonna, kun lapsi syntyy ja myös sen, ettei lapsi tule muuttamaan miehen suunnitelmia.
Miksi tehdä lapsia, joiden kasvulle ja kehitykselle isä on erittäin tärkeä, jos tiedetään jo etukäteen ettei isä aio olla päivittäin aktiivisesti läsnä lapsensa elämässä. Minusta muutaman tunnin oleilu samoissa tiloissa per arki-ilta ei ole aktiivista läsnäoloa ja kasvattamista.
Tämä tuli mieleen tuosta bilettävien äitien-ketjusta. Itse en raaskinut lähteä kun lapsi oli alle 1v. Mutta en usko että siitä olisi ollut suurtakaan haittaa vaikka olisin mennytkin. En ole koskaan ihmetellyt bilettäviä äitejä, mutta sitä ihmettelen, että niin moni lapsi kasvaa käytännöllisesti katsoen isättömänä, eivätkä äidit edes myönnä miten haitallista se on lapselle!
Kommentit (6)
on aivan käsittömätöntä, että 2000-luvulla kukaan ei tunnusta isän merkitystä lapsen hyvinvoinnille!
Sen sijaan käydään pitkää polemiikkia siitä, voiko lapsen jättää 5 minuutiksi yksin autoon, baarireissun ajaksi isälleen, mummolle yöksi 1 vai 2 -vuotiaana.
Jopa haalarimerkillä tuntuu olevan suurempi merkitys lapsen psyykelle ja kehitykselle, kuin isällä!
Aivan käsittämätöntä!
ap
Mistä tulee näitä ihmisiä, jotka kuvittelevat oman kokemuksensa olevan yleispätevä?
Ja kyllä minä olen kärsinyt isättömyydestä koko elämäni. Isänikävä on välillä ollut kovempaa, välillä laimeampaa.
Miessuhteisiini isättömyys on myös vaikuttanut paljon. Kuinka ollakaan satun olemaan naimisissa itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen aina haaveillut vanhemmista miehistä ja yksi selitys sille varmasti on isättömyys.
Luuserien kanssa lapsia ei tietenkään kannata pykätä, mutta vaikka isä ei hirveästi olisikaan paikalla, niin lapsista voi kasvaa ihan täysipäisiä ja ihan ok isäsuhteen omaavia, jos isä suhtautuu myönteisesti lapsiinsa silloin, kun on paikalla. Kunhan lapsilla on edes yksi turvallinen, pysyvä hoivaaja, niin siltä toiselta ei ihan niin hirveästi vaadita. tietenkään sitten tällaisen miehen kanssa lapsia tehneen pitää pitää huolta siitä, että ei itse millään tavalla myrkytä lasten mieltä isää kohtaan.
Jopa isäänsä sen joka toisen viikonlopun tapaavalla avioerolapsella voi olla hyvä isäsuhde. Miksi ei sitten isän kanssa, jota nyt enemmän näkee ja jonka kanssa esim. puhuu puhelimessa vielä useammin.
Saahan lapsi miesmallia muualta.
En oikein ymmärrä kommenttiasi johtunee isättömyydestäni... :)