Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko tama teidan mielesta perhevakivaltaa?

Vierailija
13.01.2008 |

Ja jos on niin mita mun pitaisi tehda? Laitan taman kysymyksen nyt tannekin, jos saisi nopeammin vastauksia...



Eilen illalla miehella oli menoa, mina sitten vasyneena rajahdin etta etko nyt voisi auttaa kotitoissa ja lasten kanssa, kun minakin hanen asioitaan hoidin tietokoneella monta tuntia. Mies alkoi valittomasti huutamaan kovalla aanella lasten kuullen, etta mita han nyt taas on tehnyt vaarin. Huusi vain eika antanut suunvuoroa ja lahti ovet paukkuen ulos. Hetken paasta soitti ovikelloa ja kun avasin, ilmeni etta han oli unohtanut avaimet sisalle. Alkoi etsimaan avaimiaan, joita ei loytynyt mistaan. Alkoi syyttamaan minua niiden piilottamisesta. Alkoi vaatimaan, etta minun pitaisi antaa omat avaimeni hanelle. En suostunut tahan, koska vaadin etta ensiksi hanen on pyydettava anteeksi aiempaa huutoaan. Mies menetti hermonsa, alkoi kayttaytymaan todella pelottavasti, alkoi polkemaan jalkaansa ja viskomaan tavaroita. Sanoin, etta rauhoitu, mina pelkaan sinua. Mies alkoi tulla lahemmaksi, ihan viereen, minua pelotti hirveasti. Lahdin juoksemaan kohti kylpyhuonetta (ainoa lukollinen huone), mies arvasi aikeeni ja huusi peraan etta " ei ei, ala luulekaan" .Han lahti peraani ja sai minut kylpyhuoneen ovella kiinni. En muista mita tapahtui, jotenkin han pysaytti minut, ei kuitenkaan lyonyt, mutta vajosin kuitenkin lattialle. Tassa vaiheessa aloin itkea hysteerisesti, ja myos molemmat lapset alkoivat itkea. Sitten mies jatti rauhaan, juoksin akkia lasten kanssa kylpyhuoneeseen turvaan. Kuulin kun mies penkoi tavaroitani, loysi lopulta minun avaimeni ja painui ovesta ulos, noin klo 19 eilen illalla. Eika han ole tullut vielakaan takaisin. On siis ollut yon poissa kotoa, eika hanesta ole kuulunut mitaan. En ole kylla itsekaan yrittanyt soittaa. Aina kun kuulen hissin aanen, sydan hakkaa ja pelottaa etta mies tulee kotiin.



Sanokaa te viisaammat ja kokeneemmat, mita minun pitaisi ajatella ja tehda? Pitaisiko miehen kaytoksesta huolestua?



Olen itse kasvanut todella vakivaltaisessa perheessa, enka missaan nimessa halua samaa helvettia omille lapsilleni. Aikuinen nainen kylla kestaa vakivallan, mutta lapset eivat kesta sita katsella. Sen tiedan kokemuksesta. isompi lapsi on ollut eilisen illan ja taman paivan tavallista itkuisempi, johtuisiko se eilisesta?



Talla hetkella kayn psykoterapiassa lapsuuden vakivaltaisten kokemusteni takia, ja mieheni tietaa mita kayn nyt lapi, siksi tuntuu viela paljon loukkaavammalta tuo eilinen kaytos.

Kommentit (53)

Vierailija
1/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta keskustelunpaikka kyllä kun olette molemmat rauhoittuneet.

Vierailija
2/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

riidat ja huutaminen eivät mielestäni vielä ole. jos miehesi otti sinusta liian kovakouraisesti kiinni, niin se on. toisaalta sinua ehkä pelottaa ja olet herkempi reagoimaan lapsuuden kokemuksiesi vuoksi. terapiakin nostaa vanhoja asioita pinnalle.



mielestäni sinun kannattaa puhua tapahtuneesta sekä miehesi kanssa, että ottaa terapiassa asia puheeksi ja kysyä terapeuttisi mielipidettä tilanteesta.



lasten itkuisuus voi hyvinkin johtua tapahtuneesta, en tiedä mahtoivatko pelästyä enemmän miestä vai sinun pelkoasi. minkä ikäisiä lapset ovat, jos jo ikää sen verran että voitte keskustella kannattaa ehkä puhua lastenkin kanssa asiasta, kuitenkin heidän tasollaan. ei sysätä aikuisten juttuja lasten kannettavaksi, vaan enemmänkin puhua lasten pelosta mikäli pelkäävät/pelkäsivät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

perheessä riidellään, mutta tuollainen käytös menee rajan yli. Myös se ettei ilmoita itsestään mitään on vastuutonta. Kyllä kiukun olisi pitänyt jo haihtua aikuiselta ihmiseltä sen verran, että voisi ilmoittaa itsestään.

Vierailija
4/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikea tietää mitä tässä oikeastaan tapahtui. Kun tuntuu hiukan että olet jotenkin mennyt paniikkiin/hysteeriseksi, varmaan juuri noista taustoistasi jothtuen. Mikä on sinänsä ymmärrettävää.



Kiinnitin huomioni vaan tuohon että mies huutaa että mitä hän on TAAS tehnyt väärin. Mitkä asiat ovat johtaneet miehen maltin menettämiseen? En tarkoita tällä että miehen riehuminen ja tavaroiden heitteleminen olisivat jotenkin hyväksyttävää, mutta kirjoituksesi perusteella tuli kuva ettei mies ole väkivaltainen mutta jokin katkaisi kamelin selän.

Vierailija
5/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekin " taistelen" samantapaisessa tilanteessa ja kovasti toivon asioiden muuttuvan, jos vaan molemmat täysillä panostaisivat ja tekisivät töitä suhteen eteen. Henkinenkin väkivalta saa aikaan fyysisiä oireita. Toivottavasti saatte asiat kuntoon.

Vierailija
6/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se että sinä olet vajonnut lattialle hysteerisenä, lapset ovat itkeneet näkemäänsä, sekä se, että olette menneet kylpyhuoneeseen piiloon/ turvaan! Jos näitä asioita mietit sekä sitä, että selvästi pelkäät miehes kotiin tuloa, koska sydän pamppailee kun kuulet hissin, voit kysyä itseltäsi että kuuluuko näin tuntea terveessä suhteessa.

Ei pahalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä menee vain oma ja lasten terveys. Henkinen tai fyysinen.

Vierailija
8/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei ansaitse tulla henkisen eikä fyysisen väkivallan kohteeksi, mutta minusta sinä et kyllä itsekkään mitenkään fiksusti käyttäytynyt. Eli mielestäni myös sinä itse käytit henkistä väkivaltaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ongelmia.

Vierailija
10/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tavallinen suuttuminen asioista on normaalia ja sallittua, tietenkään lasten nähden ei ehkä tarvitse kamalasti äitiyä raivoamaan.



Sen sijaan miehesi uhkaileva käytös ei voi missään tilanteessa olla sallittua, ei edes vaikka lapset eivät olisi olleet näkemässä.



Puhu asiasta mahdollisimman pian terapeutillesi tai jollekin muulle ammattilaiselle! Muista, että kun antaa pikkusormen, se vie koko käden. Ehkä jonkun kuoliaaksi puukotetun vaimon lähtölaskenta on alkanut juuri samantapaisesta tilanteesta, mikä sinulla nyt oli. Anteeksi, että pelottelen näin, mutta jos miehellesi jää välienselvittelyn jälkeen tunne, että sinä pystyit hyväksymään hänen käytöksensä, hän saattaa ensi kerralla viedä rajojen kokeilua pidemmälle...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi kiva jos voisitte tarkemmin analysoida etta mita tein vaarin, tiedan etta minulla on tiettyja kaytosongelmia, johtuen lapsuudestani, joten kaikki kommentit voisivat auttaa minua muutosprosessissani.



ap

Vierailija
12/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanaharkan ja negatiivisten tunteiden osoituksen yli, mitä lasten läsnäollessa saisi näkyä. Lapset aistivat pelkosi ja hysteerisyytesi sekä miehen raivon, joka ei ollut enää normaalimitoissa eikä kontrolloitua, jollaista aikuisen vihan pitäisi aina olla. Siis kyllä lapset kestävät sen, että vanhemmilla on välillä sanaharkkaa ja erimielisyyksiä, mutta riidelläkin voi ja varsinkin lasten nähden pitää nimenomaan terveemmällä ja jopa rakentavalla tavalla...Tuollaista hysteriaa ja aggressiota lapset eivät osaa käsitellä. Eikä sellaista draamaa kyllä parisuhteessakaan pitäisi olla.

Miehesi käytti henkistä väkivaltaa käyttäessään hyväksi pelkoasi ja käyttäytyessään uhkaavasti. Se oli yksiselitteisesti väärin.

Et kuitenkaan kerro omastakaan käytöksestäsi tarkemmin (sitä paitsi kuulemme tässä vain sinun versiosi).



Miehesi käytöstä ollenkaan puolustamatta voit myös miettiä omaasi. Miksi miehesi tosiaan repesi noin totaalisesti? Miksi hän kokee, että tekee sinun silmissäsi aina jotain väärin? Eikö miehellä - tai sinulla - ole vapautta mennä omiin menoihin koskaan ja irrottautua kodista ilman mäkätystä tai syyllistämistä? Oletko ottanut perheessä martyyrin aseman? Koska miehesi on lähtenyt kotoa iltamenoihin niin, että olisit sanonut " heippa sitten kulta, hauskaa iltaa" ? Entä vaikuttiko hysteerisyyteesi ja pelkoosi vain miehen käytös, vai myös lapsuudenkokemuksesi? Lietsoitko tilanteen mielettömyyttä omalla hysteerisyydelläsi? Yrititkö edes hillitä tilannetta lasten takia, vai menitkö mukaan draamaan siinä vaiheessa kun mies palasi vimmoissaan etsimään avaimia? Millä tavoin avainten antaminen ja anteeksi pyynnön vaatiminen liittyivät toisiinsa? Millä tyylillä vaadit anteeksipyyntöä ja panttasit avaimia sitä vastaan? (onko anteeksi pyyntö mikään anteeksipyyntö ylipäätään, jos se on vaadittu kiristetty jollain avaimilla?)



Kysyn näitä kysymyksiä siksi, että koko tilanne kuulostaa ulkopuoleisen korviin kovin jännitteiseltä ja sekavalta, ja te molemmat olette tilanteessa käyttäytyneet lasten silmille sopimattomasti sekä toisianne loukkaavasti. On helppo leimata mies väkivaltaiseksi, sillä hän pystyy edustamaan (ja edustikin eilen) fyysistä uhkaa sinua kohtaan, mutta oletko sinäkään viaton, mitä henkiseen väkivaltaan tulee?

Ainakin teillä on vakava keskustelun paikka, sillä tuollaisia tilanteita ei saisi päästä syntymään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka mies ei olisi sinuun koskenut, eikä koskaan koskisikaan, -MINÄ- en varmaan pystyisi antamaan anteeksi, jos toinen ensin saisi minut uhkaavalla käytöksellään pelästymään niin, että lukittautuisin kylppäriin lasten kanssa ja sen jälkeen vain häipyisi.



Jos ylireagoit, miehesi olisi pitänyt käsittää tilanne ja lastenkin takia rauhoitella teitä, eikä häipyä teilleen.

Vierailija
14/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hiukan tuntui, että sinä vedit draamaa ylitse ja hysterisoit itse itseäsi lisää. Ehkä taustasi on siinä osallisena. Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi versio tapahtuneesta, enkä yhtään ihmettelisi, että siinä kuultaisiin riitaisasta vaimosta, joka saa kohtauksia lähes tyhjästä ja lasten kuulleen lietsoo riitaa järjettömiin mittasuhteisiin ja ylitulkitsee toisen suuttumusta " vajoamalla" . Ehkä miehesi kokee, että sinä tuolla hysterialla yrität määräillä ja rajoittaa häntä. Onhan olemassa parisuhteita, joissa itsemurhakorttiakin käytetään sumeilematta, että saadaan toinen alistettua omaan tahtoon. Minä en käsitä sitä, miksi sinä aloit vaatimaan anteeksi pyyntöä avaimia vastaan. Se on täysin asiatonta ja sisältää sellaista alistamista, jota itse en katselisi hetkeäkään vaan aiheuttaisi suunnatonta vihaa. Miehesi ei kokenut käyttäytyneensä väärin vaan puolustautuneensa sinun mäkätystäsi vastaan.



Minusta nyt on teillä keskustelun paikka: Sinä kerrot miehellesi, että koit tilanteen uhkaavana ja miehesi saa kertoa takaisin, miten hän tilanteen näki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sinulla ap tapana saada kohtauksia usein? Se voisi selittää miehen tylyyttä, kun mitta on tullut täyteen.





Jos ylireagoit, miehesi olisi pitänyt käsittää tilanne ja lastenkin takia rauhoitella teitä, eikä häipyä teilleen.

[/quote]




Vierailija
16/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ahdistusta muutamalla oluella. Ei tee mieli soittaa miehelle, mutta avaimeni kylla tarvitsisin viimeistaan huomiseksi, kun lahden kouluun... Tiedan etta olen tosi rikkinainen ihminen, johtuen noista lapsuuden kamalista kokemuksista. Meilla lapsuudenkodissa vakivalta oli hirvittavaa ja lahes paivittaista, uhka oli olemassa koko ajan. Olen aloittanut terapian hiljattain, ja lapsuus pyorii mielessa... Minulla ei ole ketaan jolle puhua asioista, luottamus mennyt ystaviin. Miten minun pitaisi toimia mieheni suhteen? Antaako antaaksi eilinen? Aviossa olemme olleet jo 6 vuotta, eika han ole koskaan lyonyt.



Kylla mina mielestani suvaitsen mieheni menoja, jopa yollisia, yritan todella olla hyva vaimo. Tuntuu vaan etta mies ei kesta yhtaan kritiikkia. Talla hetkella olen todella uupunut, ja olen yrittanyt vihjailla miehelle etta kaipaisin enemman apua, jotta voisin keskittya hanen ongelmiinsa. Vihjailu ei mene perille, ja suoraankaan en voi sanoa, jotta emme taas alkaisi riitelemaan. Tuntuu etta pysymme sovussa vain silloin kun peitan omat negatiiviset tunteeni...



Kommentteja?!

Vierailija
17/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Henkistä ja fyysistä. Estäminen ja uhittelu (sellainen lähelle tunkeminen) on fyysistä väkivaltaa. Itse jouduin samanlaiseen käsittelyyn ja suhde päättyi pariin sellaiseen kertaan. En uskaltanut jäädä ottamaan lisätodisteita siitä, että juu, oli se väkivaltaa.



Vastasin juuri johonkin toiseen aihetta käsittelevään ketjuun, että jos alkaa pelätä toista oikeasti, niin silloin katoaa luottamus ja sitä mukaa rakkauskin, eikä sellaisella suhteella ole enää tulevaisuutta.



Toivottavasti mietit tilannetta tarkasti vielä sittenkin kun mies palaa ja tilanne ns rauhoittuu.



Ja sori vaan, mutta en voi ymmärtää tässäkin ketjussa niitä, jotka tulkitsevat pelottelun ja uhkailun tavalliseksi riitelyksi tai ehdottavat että sinä jotenkin olet katkaissut kamelin selän ja ajanut miehesi tällaiseen käytökseen. Siis ikäänkuin aikuinen mies ei olisi kaikin tavoin vastuussa itse omista teoistaan.

Vierailija
18/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä lailla että sinä vaimennat omat tunteesi. Ajattele, jos tilanne ei muutu niin vietät tulevan elämäsi vaimentaen oman itsesi ja keskittäen huomiosi siihen, että yksi aikuinen mies ei suuttuisi. Onko se oikein? Ei taatusti. Ehkä ei pitäisi ruveta psykologisoimaan tässä, sullahan on siihen tarkoitukseen joku ammattilainen käytössä, mutta onkohan niin, että olet ottanut puolisoksesi jonkun, jonka kanssa voit tavallaan toistaa samaa kaavaa mikä lapsuudenkodissasi vallitsi? Riippuvuutta toisen mielialoista, niiden aavistelua ja omien toiveiden ja halujen typistämistä. Ehkä olet terapian avulla vapautumassa ja siksi konfliktit suhteessanne lisääntyvät juuri nyt. Aika varmaan näyttää miten käy, mutta älä ihmeessä sulje omia tunteitasi pois siksi että toinen suuttuu, se ei ole oikein!!

Vierailija
19/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus turvakodista saamieni lappusten perusteella tuo on aivan selvää väkivaltaa. Silloin kun toisen tarvitsee pelätä, vaikka mitään ei tapahtuisikaan, on kyseessä väkivalta. Henkinen väkivalta monesti fyysistä raskaampaa. Ja idiootti mies, kun noin käyttäytyy, vaikka tietää mitä olet joutunut aikaisemmin kokemaan ja mitä käyt läpi edelleen. Ei noin ainakaan tue sinua!Lähinnä käyttää asemaasi aseenaan ja saa sinut pelkäämään ja alistumaan ja se on väkivaltaa!!!!

Vierailija
20/53 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kaikkea ei tarvitse eikä voi antaa anteeksi!! Jos ei itsellä hyvä olo, ei voi toisenkaan ongelmiin paneutua tai voi itse vielä huonommin!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi neljä yksi