Elämä heittelee
Saimme just vuoden jonottamisen jälkeen lapsille unelmahoitopaikat. Ja heti seuraavalla viikolla hoidon aloittamiseen jälkeen me molemmat kuultiin, että joudumme yt-neuvotteluihin.
Mitähän tässä nyt taas tekisi?
Lapset on jo suht suuria, 4,5 ja ja 6,5, joten ei heitä nyt oikein voi taas kokonaan kotiinkaan ottaa.
Kommentit (6)
jos joudutte työttömiksi, sitä ei välttämättä kestä kauan. Lasten ei tartte olla silloin joka päivä hoidossa mutta silloin kun käytte työkkärissä ja työhaastatteluissa jne, hoitopaikka on hyvä olemassa.
Kaikki muut ovat hoidossa, naapureissa asuu vain isompia lapsia, jo koululaisia. Heitä näkee kyllä viikonloppuisin nytkin.
Tää päiväkoti on oikeasti kaupungin paras. Sinne on tosi vaikea päästä. Meni tosiaan vuosi, että onnistui.
Minä en usko, että minä saan järkevää alan työtä vähään aikaan, mutta olen miettinyt alan vaihtoa muutenkin eli menisin opiskelemaan.
Kyllä minä jaksava vanhempi jaksan olla, mutta pökerryttää vain tää tempo, jolla näitä asioita aina tapahtuu.
Ap
Kävisivät joka päivä hoidossa sen 4-5 tuntia. Saisivat olla paljon kotona, mutta heillä kuitenkin säilyis hoitopaikat ja kaverisuhteet siellä.
Ja jos yhtään lohduttaa, heittelee se elämä muitakin :)
Esim. meillä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut mm.
-3-v tyttömme kuoli onnettomuudessa
-aloin odottaa yllätyskaksosia ehkäisystä huolimatta
-jäin työttömäksi
-vanhempani erosivat ja isäni kihlasi minua 4v vanhemman naisen
-koiramme sai eilen 6 pentua, joiden isästä meillä ei ole mitään hajua
Silti tässä porskutetaan eteenpäin, sydän surua tulvillaan, mutta pieni onnen ja ilon pilkahdus siellä myös on ja ehkä se vielä jonain päivänä ottaa niskalenkin surusta ja elämä taas hymyilee
Meillä on painettu hommia niska limassa, lapsi sairastunut hometalosta, isäni vakavasti sairas ja masentaa, mutta jaksettava on.
Pällistelin vain, että mitenkäs tämä tällaista nyt taas on. Että just kun viimein saa jonkin palasen kohdalleen, jokin toinen pettää. Ja kyllä kai se nyt sentään aika tavatonta on, että perheessä molemmat on irtisanomislistalla (ihan eri firmoista ihan eri aloilta ja molemmilla firmoilla ei myöskään ole edes talousongelmia) melkein yhtä aikaa.
Meiltä joutuvat kaikki ulos. Ulkoistetaan.
Miehelläni on parempi tilanne.
Ap
ystäviä näkee pihalla, harrastuksissa ym.
Eri asia, jaksatko olla heille se hoitava vanhempi?