Ovatko ystäväsi sinua kohtaan töykeitä?
minulla on yksi ystävä, joka on muuten mukava, tosi auttavainen, herttainen ihminen, mutta yhtä piirrettä en hänessä ymmärrä. Joka kerran tavatessamme hän piikittelee minua jostakin asiasta.
Kommentit (11)
aina itse huomaa olevansa piikittelijöitä eli piikkiksiä.
Seuraavan kerran kun piikittelee jostain, kysy mitä tuolla tarkoittaa ja sano että olet kyllä huomannut että tekee tuota jatkuvasti. Kysy Miksi? Ja sano että ei ole kivaa.
Voi olla, että kun asia on nostettu päivänvaloon ei enää kehtaa piikitellä. Ehkä ei edes itse kunnolla tiedosta asiaa.
joskus olen ihmetellyt hänelle, että miten hän tuollatavoin kommentoi, niin hän sanoo, että ei tullut ajatelleeksi, etteikö noin saisi sanoa tai että hän nyt vain on niin suorapuheinen. Kyse ei ole kuitenkaan mielestäni suorapuheisuudesta vaan ihan muusta. ap
sanoi ensi töikseen, ettei muistanutkaan, miten kauhean ahdasta meillä oli (meillä on ihan normaalikokoinen koti). Kun sanoin, että meidän teinejä ei ole lomalla juurikaan näkynyt kotona, totesi, että ei kai, kun ei niillä raukoilla ole ollenkaan enää minkäänlaista huonetta (ollaan vaihdettu heidän huoneensa hiukan pienempään). Tästä jo loukkaannuin, ja sanoin, että onhan heillä toki huone aivan kuten ennenkin, niin mumisi vaan jotakin, että no joo hän ei tajunnut, että tuon kokoinen huone on oikea huone (n. 14 neliötä). ap
Yksi oli mullakin vähän tuon tyylinen, lopetin koko porukoinnin!Vierailija:
sanoi ensi töikseen, ettei muistanutkaan, miten kauhean ahdasta meillä oli (meillä on ihan normaalikokoinen koti). Kun sanoin, että meidän teinejä ei ole lomalla juurikaan näkynyt kotona, totesi, että ei kai, kun ei niillä raukoilla ole ollenkaan enää minkäänlaista huonetta (ollaan vaihdettu heidän huoneensa hiukan pienempään). Tästä jo loukkaannuin, ja sanoin, että onhan heillä toki huone aivan kuten ennenkin, niin mumisi vaan jotakin, että no joo hän ei tajunnut, että tuon kokoinen huone on oikea huone (n. 14 neliötä). ap
Mutta ainoastaan yksi. Tosin mä en ole sen ainoa kohde, se saattaa olla töykeä ja ilkeä ihan kelle vaan, kun sille päälle sattuu.
Hänen piikittelevyytensä on valitettavasti vaan iän myötä lisääntynyt. Miehensä on samanlainen (vakka ja kansi ja sillai). Kaverini nälvii myös lapsiaan, erityisesti tytärtään. Hän asettaa toisen monesti naurunalaiseksi ja noloon tilanteeseen. Tyttärelleen sanoo esim: " pitäiskö meidän nyt nauraa? Yrititkö olla hauska?" , kun pieni lapsi kertoo jonkun mielestään hauskan jutun.
Toisen tietoinen nolaaminen on pahinta mitä tiedän.
Harmittaa, että menetin hyvän ystävän, mutta hänen kanssaan joudun olemaan koko ajan varuillani, etten sano mitään " tyhmää" , josta hän voi sitten nälviä. Ei sellainen ole kivaa.
olen luonteeltani aika sarkastinen ja huumorintajuni on sitten ehkä vähän erilainen kuin muilla. TAhallisesti en kuitenkaan pyri loukkaamaan tai piikittelemään.
Käsittämätön ihminen! Kai sinä ainakin koitat pelastaa lapsen jollain tavalla tilanteesta, jos satut olemaan paikalla?
Tiedän syynkin, on tavallaan kateellinen minulle. Oltiin molemmat yksinhuoltajia ja pienituloisia. Samoihin aikoihin löydettiin uudet kumppanit.
Oma mieheni on hyvin tienaava yrittäjä, esimerkillinen isä ja muutenkin mallikelpoinen :)
Hänen miehensä on tissuttelija, työpaikat vaihtuu, ei hoida lapsia, väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Rahatilanne on varmaan heikompi kuin koskaan.
Mä saan vähän väliä piikittelyä osakseni. " hyvähän sun on kun on rahaa" , " hyvähän sun on kun miehes" jne.
Mitenkään en ole hänen seurassaan korostanut nykyistä elintasoani, mutta ei kai sitä voi olla huomaamattakaan, kun nykyään ajelen uudella hienolla autolla, ja asun isossa omakotitalossa.
En kuitenkaan mielestäni ole ansainnut hänen " vittuiluaan" . Ilmeisesti se olis tyytyväinen, jos mulla olis edelleen tiukkaa, tai mies olis edes hulttio :(
Onneksi on kuitenkin edelleen ystäviä, jotka eivät ole suhtautumistaan muhun mitenkään muuttaneet :)
minua ensin ja sen jälkeen minäkin hermostuin ja annan tulla kaksin verroin takaisin:) En jaksa olla tekemisisää hänen kanssaan.