Onko tämä hyvä vai huono juttu?
3-vuotiaamme on aina innoissaan, kun meille tulee vieraita, tai kun me menemme kylään jonnekin. Kun meille tulee vieraita, lapsi esittelee näille kaikki tärkeimmät tavaransa ja kaikkea muutakin, selittelee ummet ja lammet, pyytää leikkimään. Jos vieraat ovat kauemmin, lapsi yleensä valjastaa heidät lukemaan satuja, leikkimään ja kaikkein tutuimmat pääsevät jopa pyllyn pyyhintään...
En ole kenenkään muun tutun lapsen nähnyt ottavan vieraat näin omikseen. Eli onko tämä hyvä juttu: lapsi on sosiaalinen ja nauttii ihmisten seurasta, vai huono juttu: lapsi on jotenkin turvattomasti kiinnittynyt minuun ja etsii läheistä aikuista vieraista?
Joidenkin mielestä tämä on varmaan huono juttu siksi, että kokevat lapsen häiritsevän aikuisia. Lapsi osaa myös valita ne ihmiset, joiden huomaa lähevän mukaan leikkiin.
Kommentit (10)
paha juttu. Pedofiilin unelmasaalis.
Ihan samanlainen on meillä. Eipä ole tullut mieleenkään että asiassa olis joku ongelma. Meidän lapsi on lisäksi ujo, joten tuohon vaiheeseen pääseminen kestää hetken, mutta sitten ihan sama on meno. Voipi olla että kyse on tosiaan siitä että on ainoa lapsi ja tottunut olemaan aikuisten kanssa.
Tässä yksi päivä miehen työkaveri poikkesi ovella ja hetken ujostelun jälkeen lapsi meni esittelemään jotain lelua. Miehet meni ulos hoitamaan jotain juttua ja sinä aikana muksu veti koko leluvarastonsa eteiseen odottaessaan että miehet tulee takaisin sisälle :). Se työkaveri on nähtävästi tosi hyvä tulemaan toimeen lasten kanssa.
Asia tuli mieleen, kun luin erään lehtijutun, josta tuli vähän sellanen olo, että jotain on mennyt pieleen jos lapsi on liian innostunut muista aikuisista.
Tulipa just mieleen, että enhän oikeastaan tiedä, miten ne tutut lapset käyttäytyy muiden aikuisten seurassa, me kun ollaan tietysti aina lasten kanssa liikkeellä...
ap
silloin leikkii niiden kanssa, eikä roiku aikuisten helmoissa. 6
Lapsesi vaan on sosiaalinen ja tykkä vieraista :) EN usko että tuosta ainakaan ongelmaa tarttee tehdä. Tietty kaikki aikuiset ei välttämättä tykkää...mutta se on sitten toinen juttu.
t. äiti X 6
Älä huoli, äläkä noita eräitä kommentteja lue muuta kuin vitsillä.
Ja pidän kyllä lastani lähinnä sosiaalisena, iloisena ja vilkkaana. En minään ongelmatapauksena. Ei hän tuolla kadulla tai kaupoissa ketään vieraita lähesty, mutta käyttäytyy kyllä tuttavallisesti vieraitamme kohtaan. Olisiko tässä se ero, että lapsi kokee, että äidin ja isän ystävät ovat turvallisia?
meillä sama juttu; kummatkin lapset erittäin avoimia ja lähestyviä toisia ihmisiä kohtaan. Juttelin tästä erään vanhan (fiksun) neuvolatädin kanssa koska olin myös huolissani tätä että osoittaako se että lapset eivät saa tarpeeksi läheisyyttä ja rakkautta kotona (tätähän aina mediassa ja ns. vauvalehdissä painotetaan). Tämä täti puuskahti minulle että höpö, höpö, sehän osoittaa että kotona lapsille on annettu niin tukeva perusturvallisuuden tunne että he suhtautuvat luottavaisesti muihinkin aikuisiin. Hän sanoi että sen kyllä selkeästi erottaa koska kyseessä on ns. läheisyydentarpeessa oleva lapsi tai ns. tällainen perussosiaalinen lapsi. Tämän jälkeen en ole enää asiaa murehtinut paitsi nyt kun vanhempi lapsi lähestyy kouluikää; miten nätisti, perusturvallisuuden tunnetta rikkomatta voi kertoa että kaikki aikuiset ei aina halua lapsille hyvää ja tiettyä tilanteita pitää varoa?
ap