Lapsia ja kotiin vaihtoehtona kurjalle työelämälle? Rohkeneeko tällaista aloitusta edes laittaa...
Olen alle 30, valmistuin 2 vuotta sitten. Olet todella innokkaasti etsinyt töitä, enkä ole nirsoillut millekään työtarjoukselle. Olen 2 vuoden aikana ollut 3 työnantajan palveluksessa ja saanut hyvää työkokemusta sekä hyvää palautetta. Työ on tällä hetkellä tärkein asia elämässäni, mutta jotenkin tuntuu, että sen ei anneta olla. Suoraan sanoen alkaa tuntua, että olkoon sitten koko töissäkäynti, kun en kerran kelpaa paria kuukautta pidemmäksi ajaksi.
Nimittäin tuosta kahdesta vuodesta vajaan vuoden olen ollut samassa paikassa, ja minulla on jo 4. työsopimus menossa. Jonkun aikaa on jo lupailtu vakinaistamista tai eräässä toisessa hommassa monivuotista projektia, mutta taas tuli töitä vaan 30.3. asti. Alkaa innostus laantua ja mielessä pyörii vain se, että eikö minua uskalleta vakinaistaa. Sanotaan vaan että katsotaan sitten ja sitten.
Kommentit (8)
harva vaan on noin rehellinen aiheesta kuin ap.
Vähän tavallaan ironistakin, että tässä juuri esimerkki, miten pätkätyöt ruokkivat lasten hankintaa juuri tähän saumaan, mikä sitten taas vahvistaa käsitystä, että parin työvuoden jälkeen jäädäänkin äitiyslomalle. En kai voi kuitenkaan työnantajalle sanoa, että kuule, aion olla töissä ainakin 3-4 vuotta, että tee vain ainakin sen mittainen määräaikaisuus heti samantien!
ap
Lapsille kun on olemassa niin montaa perustetta. Toiset tekevät niitä ns. järkisyistä , tai ainakin itse pitävät syitä järkisyinä. Elämä on siinä mielessä loputonta valintaa ja suunnittelua, että jos joku juttu ei juuri nyt onnaa, niin miksi ei kokeilisi jotain muuta.
voi olla, että kevätkaudella bisnekset vähenee tosi paljon, tai sitten vain vähän. vakinaistamiset ylipäätään voi olla nyt sellaisia, että niitä mielellään vältettäisiin.
ihan totta mitä toisessa viestissäsikin sanoit.
t.4
oikein hyvä peruste saada ensimmäinen lapsi. Jos työ ei olisi ollut niin mahdottoman raskasta ja epävarmaa olisin lykännyt raskautumista varmaan muutamalla vuodella.
Nyt minulla on kaksi lasta joita hoidan kotona ja nautin elämästäni :)
Kolmas lapsi olisi vielä haaveissa mutta taloudellisista syistä en uskalla edes yrittää ennen kuin olen töissä ollut jonkin aikaa.
että jos siellä kotona on pakosta tai vaihtoehtojen puutteesta, niin se tuntuu raskaammalta, mikä kyllä heijastuu perheeseen. Samaten se ihan sama epävarmuus kalvaa, vaikkei sille edes voisi tehdä mitään.
5
Lapsista voit tosin saada parin vuoden (?) hengähtämistauon ja ajatella, että olen nyt ainakin vuoden kotona ja etsin töitä sitten. Miten olisi jotain pieniä opintoja äitiyslomalla? Jos vaan jaksaa, niin siitä saa lisää pontta ja itsevarmuutta työnhakuun sitten kun sen aika on.
Itse ehkä vuoden verran (about) katselisin vielä tilannetta, ja pomosta riippuen sanoisin ihan suoraan että tässä olisi kovasti työhaluja juuri tähän työhön. Ymmärrän kyllä että on turhauttavaa saada aina vaan pätkää, ja itse olin samassa tilanteessa kerran. Silloin vaihtoehtona oli vaan täydennysopinnot, jotka sain hyvin alkuun kun työelämä kutsui. Tein sitten opinnot loppuun työn ohessa, mikä oli rankkaa sekin.