Ärsyttävää! Miksi jotkut langanlaihat ihmiset valittelevat painoaan?
Että on muka liikaa ja pitäisi alkaa laihduttamaan. Miehen sisko on juuri tällainen. Onko tällaisilla ihmisillä jotenkin huono itsetunto vai mikä? Itselläni olisi varaa pudottaa muutama kilo, joten tuollaiset puheet kuullostaa todella naurettavilta.
Kommentit (31)
Miten niin raivoa??
Mitä sää et ymmärrä?
6
todella säikähdin selluliittejani kun kävin vaatekaupan sovituskopissa. Kotonani mulla ei ole niin suurta peiliä ja hyvää valaistusta, joten en ollut edes tajunnut miten takapuoleni on täysin muhkuroilla ja vatsa hyllyy pienestäkin liikkeestä. Voi olla että näytän kivalta vaatteet päällä, mutta huh huh, eipä tekisi mieli itseään esitellä julkisesti esim. bikineissä.
Mutta en tosiaankaan ole kiinnostunut painon laskemisesta vaan enemmänkin kiinteytymisestä.
Ymmärrän pointtisi, mutta miksi puhua laihduttamisesta? Eikö se ole vaarallistakin jos on alipainoinen?
Onko ittelläsi joku trauma painostasi jos laihempien jutut ottaa päähän?
Meillä on töissä yksi hoikka ulkomaalanen joka nauraa että tarttis laihuttaa kilo.. Ja mikäs siinä!
Kun itse olen saman pitunen, 10 kiloa painavempi niin voihan se vituttaa mutta jos olen painooni tyytyväinen niin mitä sitten?
Joku toinen haluaa olla heinähiiri ja toinen on tyytyväinen pyöreämpänä.
Antaa kaikkien kukkia!
ja pysyä siinä painossa jonka ovat itselleen asettaneet.
Minä taas en ymmärrä, miksi ylipainoiset EIVÄT puhu siitä että pitäisi laihduttaa, kun se on päivänselvää että pitäisi.
Itse en anna painoni nousta yli 55kg, muuten tunnen itseni todella läskiksi ja se tunne ei ole mukava.
Ei tarvitse hikeentyä! Ei minulla ole mitään " traumoja" painostani, tiedän hyvin, että sitä on liikaa. IHMETTELIN vain ääneen, miksi nämä ihmiset eivät voi olla tyytyväisiä itseensä? Tuntuuko heistä, että koska ovat naisia niin heidän täytyy ilman muuta olla tyytymättömiä painoonsa?
Itse olen 158cm pitkä ja painan 47kg mutta silti voivottelen läskejäni, koska niitä mulla on. Pitäisi kuntoilla, mutta ei jaksa eikä kerkeä. Vaikka en ole lihava vaan melkein alipainoinen, mulla on silti läskiä. liikaa.
aina sama juttu. Jos et ole reilusti ylipainoinen levähtänyt pullanmussuttaja, joka saa hyväksyntää muilta samanlaisilta (ainakin täällä ja muissa mammakerhoissa) olet heti automaattisesti anorektikko ja syömishäiriöinen.
Näin ei ole. Jotkut ihmiset käyvät jumppaamassa ja miettivät mitä syövät.
No niin, alkaahan sieltä niitä selityksiä ja syitä löytymään! Selventää kyllä, en tullutkaan ajatelleeksi asiaa siltä kantilta.
Tai itsetunnon ja oman kehon hahmottamisen kaa. Jos on alipainoinen niin ei silloin voi olla läski! Ne mitä 10 luulee läskiksi on mitä ilmeisimmin roikkuvaa nahkaa.
Minä olen 172cm ja 64 kiloa, eli ihan normaalipainoinen. Näen vain itseni todella lihavana. Jos paino nousee yli 65 kilon, lopetan syömisen koska pidän itseäni niin läskinä ja oksettavana.
Minä kyllä tiedän etten ole lihava, mutta silti tunnen itseni lihavaksi täysin riippumatta siitä miten muut minut näkevät.
Kun katson peiliin näen itseni lihavana vaikka jossain alitajunnassa tiedän ettei se pidä paikkaansa.
työ käsititte mut väärin, ainakin musta nyt vähän tuntuu siltä. mä EN laihduta. mä syön hirveästi, joka päivä mussutan suklaata ja vaikka mitä. synnytyksenkään jälkeen en laihuttanu, muhun ei yksinkertaisesti oo tarttunu vaan kilot.
multa löytyy selluliittiä, raskausarpia, roikkuva pylly, paksut reidet (joista on siis kyllä lähteny jo hirveästi).
En ole juuri koskaan tykännyt liikunnasta ja sen takia mulla ei ole oikeastaan edes sitä peruskuntoa. tiedän että pitäisi ruveta käymään salilla tai edes lenkillä että saisin kiinteämmäksi jalkani.
Oikeastaan voisin sanoa, että oon ollu hyvänä esimerkkinä mun muutamille ystäville. Syön pääasiassa terveellisesti, mutta jos musta siltä tuntuu niin herkuttelen.
Mä tiedän, että mun pitäis liikkua, mutta en jaksa ja ehkä sitten sen takia valitan, lähinnä miehelleni asiasta. joskus kyllä on tullu kavereidenki kuullen valitettua, mutta minkäs teet, ehkä mä sitten oon vaan perusnainen.
Oon mä tyytyväinen itteeni, oon saanu pois 15 kiloa ja oon sanonu sen ihan ääneenkin että oon tyytyväinen PAINOONI. Ulkomuoto onkin sitten ihan eri asia.
Vierailija:
aina sama juttu. Jos et ole reilusti ylipainoinen levähtänyt pullanmussuttaja, joka saa hyväksyntää muilta samanlaisilta (ainakin täällä ja muissa mammakerhoissa) olet heti automaattisesti anorektikko ja syömishäiriöinen.Näin ei ole. Jotkut ihmiset käyvät jumppaamassa ja miettivät mitä syövät.
Olen itse pyöreä, en paksu. Käyn lenkillä ja syön terveellisesti, mutta kyllä minulla olisi varaa laihduttaa kymmenenkin kiloa. Minulla on kolme lasta, olen töissä, meillä on iso omakotitalo. Toimin aktiivisesti paikallisessa jumppaseurassa ja olen aktiivivanhempi lasteni harrastuksissa. Mieskin löytyy, mutta hän on paljon töissä.
Jos minä tämän kaiken elämäni keskellä vielä alkaisin enemmän kuntoilemaan tai alkaisin nälkäkuurille, minä en jaksaisi/ ehtisi tätä kaikkea. Olisi kiva olla hoikempi!
Pointtini on se: Mieheni kaikki naispuoleiset sukulaiset ovat langanlaihoja. Aina kun he tulevat meille puheena on se, kuinka he ovat juuri käyneet lenkillä tai kuinka ainakin tarvitsisi mennä koska, ovat viime päivinä syöneet NIIIN paljon. Mielellään kyllä maistelevat sitten minun leipomiani herkkuja ja sitten voivottelevat että voi kun maha on NIIIN suuri. Hei haloo??
Itse hoidan kodin ja lapset ja pidän arjen pyörimässä ja TIEDÄN, että minun kannattaisin muutama kilo pudottaa, mutta tuo keskustelu heidän olemattomista kiloistaan ei tunnu kivalta! Varsinkin kun miehen siskolla ja miehen veljen vaimolla ei ole lapsia eikä juuri muuta elämää kuin työ ja laihduttaminen ja itsensä hienoksi hoitaminen.... Anoppi on kanssa oikea reippailija ja hänellä on siihen nyt aikaa kun hänen lapsensa ovat aikuisia...
Voi kuulostaa siltä, että olen kateellinen heille. Saatan ollakin, mutta voisivat silti joskus miettiä mitä puhuvat.
ni. Haluaisin lihoa noin 5 kg jotta saisin naisellisia muotoja.
Sellaisilla siis huono itsetunto.