Argh! 3v. tyttö naarmutti tahallaan uuden keittiönpöydän...
Voi riesa!! 2kk vanha keittiön pöytä, ei halpa, ja nyt kamalilla naarmuilla. Kielsin heti kun haarukka pöydän pintaan koski, mutta seuraavalla kerralla en huomannut heti, kun keskusteltiin miehen kanssa. KOSKAAN ei oo aikaisemmin tehnyt tuollaista, en käsitä mistä sai yhtäkkiä idean raapia haarukalla pöytää. :( Harmittaa, ja taisin huutaakin aika pahasti...
Kommentit (20)
Saa kai mua silti harmittaa??
Täytyykin laittaa pöytään sähköt, niin että heti näpäyttää jos jompi kumpi lapsista koskeekaan pöytään ;)
Ap
Minua ärsyttää vanhemmat jotka laittaa niin hienoja kamoja, että lapset ei saa koskea. Miksi laitoitte nyt jo noin hienon pöydän? oma moka. jos oli pakko laittaa niin olisitte laittaneet sellaisen joka kestää.
Ei mikään. Jokaiseen pöytään jää jonkinlainen jälki.
Meille hankittiin kallis, KESTÄVÄ pöytä, eikä se todellakaan ollut sotkan neljänkympin pöytä, joka lenuaa ja hajoaa ensimmäisen puolen vuoden aikana käyttökelvottomaksi. Halusimme pitkäikäisen pöydän - emme hienoa.
Edelleenkin uskon, että pöytämme on hyvä ja kestävä, ja menee meillä vielä pitkään. Pinta takuulla ajan kanssa menee muutenkin huonoksi, kun käyttöä on jatkuvasti. Mä tiedän, ettei kulumisen jälkeä voi välttää. Tottakai kahden lapsen ja kahden aikuisen perheessä ruokapöytä on keskeinen asia, joka kuluu käytössä. SILTI harmittaa, kun lapsi tarkoituksella hankasi haarukalla pöydän pintaan naarmuja.
Pöytäliinan toki voisi laittaa, pitänee sitten se (ruma) vahakangas hommata, ettei pinta naarmutu heti piloille. Tai jos sen vahakankaan pistäisi sitten, kun pöydän pinta on jo pilalla... ;)
Ap
Ei edes kovin pitkään tarvitse kärsiä. Jo viisivuotias osaa varoa ihan eri tavalla.
Ja tosiaan, pane vahakangas tai vaikka lasilevy siihen suojaksi.
Ei hajoa eikä huoju ja on sikakaunis. Sain kympillä kirpputorilta. Kunnostutan sen, kun lapset on vähän isompia.
pöytänsä suojaksi kun on kallis pöytä ja pienet lapset. Nätimpi olis ilman sitä mutta nyt kestää.
4
silleen etta olisi ajatellut etta teenpa nyt tahan naarmuja etta saan aidin hermostumaan. Se varmaan naytti jotenkin houkuttelevalle kun naki miten ne jaljet ilmestyi siihen poytaan.
Vahan isommatkin lapset tekee joskus tosi typeria juttuja mita ihmeellisimmista syista. Muistan kun itse olin ehka 5 tai 6, innostuin syljeskelemaan lattialle. Totta kai tiesin etta sita ei saanut tehda ja aiti oli kieltanyt, mutta jotenkin se kun pudotti suustaan sen syljen ja katsoi kuinka se levisi lattialle, oli niin houkuttelevaa etten voinut mitenkaan olla sita tekematta. Jalkeenpain ajatellen ihan kasittamatonta, ja onneksi sita innostusta ei kestanyt kauaa.
Voin vaan kuvitella miten itse nyt aitina suhtautuisin jos mun lapset rupeaisi sylkemaan lattialle...
meidän esikoinen onnistui vauvana tuhoamaan Aallon sohvapöydän parissa viikoissa. Pehmeä koivupinta on törkeillä naarmuilla ja kolhuilla, eikä sitä voi hioa. Nyt näköjään toinen vauva on keksinyt nousta pystyyn uutta tv-tasoa vasten (myöskin kotimaista laatua...) ja kokeilee vastapuhjenneita hampaitaan maalipintaan. Eipä taida tuokaan kauaa kestää.
löytyy tosi nättejä vahakankaita (en tarkoita mitään unikkoa nyt).
Kun hankkii jotain uutta (ja kallista) toivoo että se hetken säilyisi hyvänä. Itseäni myös harmitti kun meille ostettiin uusi keittiönpöytä ja siihen tuli heti naarmuja. Onneksi olin ilmeisesti aiheuttanut ne itse, ei voi edes ketään toista syyttää. Mutta aina sapettaa kun ne osuu silmään.
Siis viittaan tuohon, että pitäisi laittaa vahakangas/lasi/muovi siihen kokoaikaisesti. Minä laitan ison pöytätabletin lapselle kun syö ja otan pois kun tyhjään pöydän. Hyvin toimii ja pienempänä laitoin tabletin kiinni pöytään sellaisilla pienillä " koukuilla" , joilla voi laittaa esim. pöytäliinan ulkona kiinni, ettei tuuli vie. Nykyisin lapsi (2½v) ei enää mitään tabletista piittaa, eli ei vedä lattialle, joten en ole aikoihin noita koukkuja laittanut... Eikä ole hankalaa, siinä heittää pöytään samalla kuin lautasetkin.
ehkäpä lapset (lapsi?) ei saanut osakseen tarpeeksi huomiota??? Kyllä näistä on tarpeeksi kuultu jo. Lapsi(a) hankitaan, mutta ei ole halua/kykyä toimia heidän kanssaan ja antaa heille tarpeeksi huomiota. Tai sitten on niitä lapsia jotka saavat aina kaiken haluamansa... ehkäpä tässä onkin kyse siitä...
Meille ostettiin viime jouluna uusi pöytä ja tuolit ja aina minun silmään pistään naarmu yhdessä tuolissa.... Tytöllä oli verkkarit jalassa ja veti istuessaan jalat alleen ja verkkareiden lahkeen vetskari veti puuhun komean syvän naarmun. :o( Nyt niitä on jo enemmän, koska pieniä painaumia tulee jopa farkkujen takataskujen napeista ja laadukas pöytä/tuolit meilläkin on... Mutta tuo eka iso naarmu aina paistaa silmään.
Vierailija:
ehkäpä lapset (lapsi?) ei saanut osakseen tarpeeksi huomiota??? Kyllä näistä on tarpeeksi kuultu jo. Lapsi(a) hankitaan, mutta ei ole halua/kykyä toimia heidän kanssaan ja antaa heille tarpeeksi huomiota. Tai sitten on niitä lapsia jotka saavat aina kaiken haluamansa... ehkäpä tässä onkin kyse siitä...
vanha kunnostettu verstaan pöytä, jota käytetään kaikkeen maalamisesta leivontaan. Sen päällä vois vaikka lankata kengät. Lasten ruokailusotkut raavitaan metallilastalla, jos ja kun joskus ehtivät jämähtää kiinni ja kerran vuodessa pöytä hiotaan ja öljytään.
Pöytä oli meillä jo ennen lapsia. Mutta nyt tuli mieleen, että meidän lapset saattaisivat tosiaan naaruttaa jonkun hienoa pöytää kun ovat tottuneet kotona hyvin huolettomaan meininkiin. Kääks!
Koettakaa nyt ymmärtää, että jos on lapsia niin kaikki paikat eivät välttämättä kestä kaikkea. Ja voihan aikuisillakin olla näitä vetskareita taskuissa, jotka naarmuttavat tuoleja... mutta niistähän ei tule niin suuri haloo. Hei kamoon ne on vaan esineitä!
ostin juuri, tonnin maksoi, ja lapset saa hakata ihan vapaasti.
Käytkö sä ihan täysillä??
Sä varmaan ostat sotkan pöytiä ja kerrot lapsilles et kattokaas kuinka paljon välitän teistä ku ostin tälläsen halvan pöydänki et saatte sit naarmuttaa ni äidille ei tuu paha mieli!
Ihme selitystä, ihan puuta paskaa koko sun juttus!!!
Vierailija:
ehkäpä lapset (lapsi?) ei saanut osakseen tarpeeksi huomiota??? Kyllä näistä on tarpeeksi kuultu jo. Lapsi(a) hankitaan, mutta ei ole halua/kykyä toimia heidän kanssaan ja antaa heille tarpeeksi huomiota. Tai sitten on niitä lapsia jotka saavat aina kaiken haluamansa... ehkäpä tässä onkin kyse siitä...
Vierailija:
Koettakaa nyt ymmärtää, että jos on lapsia niin kaikki paikat eivät välttämättä kestä kaikkea. Ja voihan aikuisillakin olla näitä vetskareita taskuissa, jotka naarmuttavat tuoleja... mutta niistähän ei tule niin suuri haloo. Hei kamoon ne on vaan esineitä!
En minä ainakaan millään tavoin tyttöäni moittinut kun verkkarit jätti naarmun tuoliin ja minun farkuissa niitä nappeja takataskuissa nimenomaan on! :oO Mikä ihme juttu tuo on, että täällä on joku kaksijako meidän " mammojen" välillä. Joko on täysin toope hionostelija tai vaihtoehtoisesti koti on tehty täysin lapsia varten ja ruoanjämät kaavitaan pöydästä metallilastalla? Missä se välimaasto on?
Kyllä meillä ainakin koti elämää kestää ja elämiseen on tarkoitettu niin lapsien kuin aikuistenkin kohdalla, mutta ei se tarkoita että koti olisi kuin perunapelto. Voi olla nättiä siitä huolimatta, että on lapsia. Eikä se tarkoita, että jos joskus sotku tai kuluminen harmittaa, että lapsia siitä lähtisi syyttämään. Aivan taatusti kaikkia kuluminen häiritsee - miksi muuten ihmiset esim. koskaan remontoisivat, jos millään ei olisi mitään väliä, eikä mikään harmittaisi ja pistäisi silmään?
Vahtikaa sitä pöytää, jos keittiöön pitää uusi pöytä saada.