Yhden kotiäidin ja lasten päivä..
Minulla siis täysin kotihoidetut lapset, eivät ole ikinä olleet varsinaisessa päivähoidossa.
Lapsille ikää nyt 4v10kk, 2v 10kk ja 1v7kk. Neljäs ja viimeinen lapsemme syntynee helmikuussa.
Lapset heräilevät omaan tahtiinsa klo 7-8. 8.15 on aamupuuro. Sitten lapset touhuavat keskenään, minä laitan keittiön kuntoon ja pyykkikoneen pyörimään.
LAitetaan vaatteet ja 9.30 lähdetään päivästä riippuen joko ulos pihalle tai pulkkamäkeen tai sitten avoimeen päiväkerhoon. Siellä on yleensä 10-20 lasta äiteineen ja käymme siellä 2x viikossa 2t.
Kotona on lounas klo 11-12 ja sitten päiväunille /vanhimman kanssa vaan levähdetään lukien kirjoja.
14 aikaan välipala + paikat kuntoon.
15 aikaan ulos AINA jonkun kaverin lasten kans tai leikkipuistoon, jossa on tämän alueen perhepäivähoitajia lapsineen.
16.30 kotiin, ruuan laitto ja isi kotiin
Kahtena iltana viikossa ollaan harrastuksissa 18-19.30, kahtena iltana kyläillään tuo aika ja loppuina ollaan vaan kotona.
Klo 20 iltapala ja 21 mennessä nukkumaan.
Kysynpä vaan, että missä mättää, että joidenkin mielestä lasten olisi parempi olla päivähoidossa???
Kommentit (26)
Ja lisään vielä, että äidistä erossa olemista lapset harjoittelee mummien ja kummien kans, jotka sillointällöin (1-3x/kk) hakevat lasta/lapsia kyläilemään muutamaksi tunniksi, esikoinen on ollut monta kertaa yötäkin mummolassa.
ap
Vierailija:
Onhan se todettu jo monta kertaa!
Hienoa kun sinulla on siihen mahdollisuus. : )
Itselleni ei tulis mieleenikään pukea katrasta monta kertaa päivässä, jotta voin sitten seisoa jossain fuckin pulkkamäessä monta tuntia.
Ei, minä vien ihan mielelläni lapset hoitoon ja olen tyytyväisempi, jaksavampi äiti sitten illalla, sisällä, kotona!
haikeana muistelen omia kotiäitivuosiani, jolloin oli kiireetöntä, leppoisaa ja mukavaa. Harmi, etten enää voi olla kotona, meillä oireilee koko perhe nyt kun olen töissä.
päälimmäisenä mieleen tuosta aikataulutetusta päivästä (ihan kuulostaa kun olisit pph).
ja tuo aika on varmasti ihana muisto kaikilla.
Itse en ihan tuohon pystyisi, mutta lapset ovat kuitenkin kotihoidossa. Meillä vaan joka päivä joku lähtee töihin, ja aina ollaan vähän väsyneitä : (
pahalla, mutta kyllä kuulostikin tosi tylsälle. itsekin olen ollut kotona 4v ja palaan töihin täysipainoisesti ja lapset menevät hoitoon, kun nuorinkin on 3v tuossa alle vuoden kuluttua.
Elämme säännöllistä elämää, mutta jatkuvat lapsiperherutiinit saavat minut ainakin puutumaan ja kiljumaan elämän tylsyyttä. Ulkoilemme kerran päivässä näin talvella, isompi lapsi on kolmesti viikossa kerhossa ja minä shoppailen nuoremman kanssa sillä aikaa. Pari kertaa viikossa otan omaa aikaa ja kerran pari viikossa järjestän jotain hieman rutiineista poikkeavaa menoa itselleni tai lapsille. Vaikkapa autoretki alle 100km päässä olevaan paikkaan.
Päivät jotka jatkuvasti toistuvat samanlaisina saavat minut todellakin tylsyyden partaalle ja turhan usein vain unelmoin palaavani takaisin haastavaan työhöni.
tai ehkä olet tyytyväinen lapsitäytteiseen elämääsi.
Minä myös hoitovapaalla, lapset kohta 4 ja 2v. Käyn perhekerhossa muutaman kerran kuussa, mutta teen sinne treffit tavatakseni omia kauempana asuvia kavereitani (joilla toki lapsia). Jos aamupäivisin olemme ulkosalla parikin tuntia niin emme välttämättä enää illalla lähde enää ulos, kun ei ehdi!!! Teen ruoat ja siivoilen, pyykkäilen.
Joskus isänsä kanssa lähtevät ulos iltaisin tai menemme koko porukka reippaalle kävelylle.
Omia harrasteita (liikunta, shoppailu, elokuvat, ystävien tapaaminen) minulla on kerran pari viikossa (kuten miehellänikin) ja usein viikonloppuisinkin. LIsäksi lupasin henkilökuntaongelmien takia tuleviksi kuukausiksi lauantaitöihin työpaikalleni, taskuraha ja uudet opit duunissa ei ole koskaan pahaksi
Sun elämään ei kai kuulu muuta kuin koti ja lapset
Itse kuulun siihen osaan äitejä joiden mielestä elämässä kuuluu olla muutakin kuin lapset. Vaikka lapsi/lapset olisi pieniäkin niin muutakin elämää saa ja pitää olla. Kaikki tuttavapiiristäni ovat työssäkäyviä äitejä. En tunne ketään kotiäitiä ja pidän sitä erikoisena ratkaisuna.
Monessa maassa ei edes tunneta käsitettä " naisen oma aika" !!! :O Sitä " omaa aikaa" voi olla huomaamatta kotiäidilläkin; jos esim. lapset ovat sen verran isoja että voivat hetken pelailla keskenään tms., äiti voi vaikkapa tiskauksen lomassa pohdiskella omiaan. Kuulostaa vähäiseltä, mutta tiedän että joskus tuollainen mietintätuokio auttaa jaksamaan päivän loppuun.
Kykenee leikkimään, ulkoilemaan ja laittamaan ruokaa vaikka paikalla on lapsia.
jos siitä kotiäitiydestä ottaa kauheaa suorittamista. Ap:lla on kyllä minusta vähän sellaista vikaa nyt. Että kotihoito ei riitä ellei se ole maksimaalista, optimaalista ja suositusten ylärajoilla.
Osa lapsista vetää hepulit, jos päivä ei suju aina samoin, osa taas ei välitä mutta arvostaa silti että esim. ruokailu on samaan aikaan joka päivä tai että tietyn askareen jälkeen on luvassa ulkoilua. Olisiko teistä aikuisistakin kiva syödä silloin milloin sattuu, tehdä hommia epäsäännöllisesti tyyliin sitäsuntätä jne.? No ei varmaan olisi, mutta onhan ne rutiinit niin BORING. Ja eihän sellaista elämää voi mitenkään kestää, jossa pitäisi joskus ajatella toisiakin ja vieläpä kestää itse tylsyyttä (jotta lapsella olisi turvallinen olo)..!
mukaan. Jos joskus huvittaa vaikka kyläillä, kyläillään, tai leipoa niin leivotaan, eikä elämä mene ollenkaan sekaisin. Joskus viikonloppuna saatetaan valvoakin vähän pidempään, lapset on ihan onnellisia ja mukavia silti. Ja meillä vanhemmilla on kivempaa kun ei tarvi vilkuilla kelloa että nyt on päiväuniaika, ei voidakaan lähteä minnekään tai iltatoimet alkaa seitsemältä, nyt ei sovikaan vierailu tms.
Ensiksi nuo RUTIINIT. Eipä ne minsta mitenkään tylsiä ole, kun kuitenkin päivät on hyvinkin erilaisia riippuen mitä tehdään illalla tai ollaanko aamusta avoimessa vai omalla pihalla.
Lisäksi minun henkireikä on juuri nuo AIKUISKONTAKTIT, joita saan avoimessa tai kavereideni kanssa,samalla kun lapset leikkivät ikäistensä kanssa.
Mies elättää meitä, se on totta. Toisaalta, lapsilisillä ja kotihoidontuella ostetaan meillä kaikki päivittäistavarat siis ruoka, vaatteet, pesuaineet jne. Näinollen koen, että minunkin tulot vaikuttavat. Samaa mieltä on mies, ei kuulemma itse koe tätä ongelmaksi.
Yksi tärkeä asia on ARVOSTUS, jota saan varsinkin appivanhemmiltani paljon. Kuulen usein sen, että olen tehnyt arvokkaan valinnan, kun hoidan lapset kotona ja kuulen myös, kuinka olen siinä onnistunut.
OMAA AIKAA kaipaan joskus, hieman useammin kuin sitä saan. Joka toinen viikonloppu " ajan" miehen ja lapset mummolaan, että saan muutaman tunnin rauhaa. Silloin nukun, istun netissä ;) tai luen. Se lataa akkuja todella hyvin.
Ja tosiaan, kuten joku jo kirjoittikin, niin nuo rutiinit on ainakin meidän lapsille (kun ovat vielä näinkin pieniä), erittäin tärkeitä. Koen todella raskaaksi sen, jos meidän tarkka päivärytmi jostain syystä sekoittuu. Silloin menee kaikki päin mäntyä. Siksi tämä " armeejamainen" aikataulu, ihan lasten vuoksi ja koska näin pääsen itse helpommalla.
En koe todellakaan olevani mikään suorittajaäiti ja todella monessa asiassa menen siitä, mistä aita on matalin eli mikä on itselleni helpointa.
Halusin tehdä tämän avauksen vain siksi, kun eräässä toisessa ketjussa sai sen käsityksen, että kotihoidetut lapset elävät suunnilleen eristyksissä muusta maailmasta siinä oman kodin sisällä.
Me tosin ei käydä kuin max kerran viikossa jossain kylässä iltaisin. Yleensä meillä on joku kaveri (lapseton tai lapsellinen) n. kerran viikossa ja muut illat ollaan oman perheen kesken. Mä harrastan liikuntaa 2-3 iltana/vko ja mies pari kertaa. Mä en itse kaipaa yhtään enempää omaa aikaa kuin mitä mulla on. Nautin ihan täysillä kotiäiteydestä!!! Tavallaan elän omaa unelmaani eli saan hoitaa omat lapset kotona ja viettää kiireettömiä päiviä heidän kanssaan. Kukaan ei pystyisi sanoillaan pahoittamaan mun mieltä tässä asiassa, koska ITSE rakastan tätä hommaa ja lapsiani! Eli mulle on turha alkaa urputtamaan, että " Eikö sulla ole ollenkaan omaa elämää?" tms. En vaihtaisi osaani kenenkään kanssa (paitsi jonkun niin rikkaan, että voisin olla kotona senkin jälkeen, kun nuorin täyttää 3 v).
sosiaalinen kun on) ja minä olin onnellinen kun pääsin töihin. Joten meidän perheessä voitti kaikki.
T. Äiti, isi ja poika poika 4v.
Vierailija:
Itselleni ei tulis mieleenikään pukea katrasta monta kertaa päivässä, jotta voin sitten seisoa jossain fuckin pulkkamäessä monta tuntia.Ei, minä vien ihan mielelläni lapset hoitoon ja olen tyytyväisempi, jaksavampi äiti sitten illalla, sisällä, kotona!
Ei kirjoituksen tarkoitus ollutkaan korostaa, että ap itse elää nyt hehkeintä itsensä toteuttamisen kautta (mikä sekin tietysti voisi olla mahdollista). Lapset kasvavat ja sitä ehtii elää lapsettomassakin kodissa aika kauan sitten kun lapset ovat pesästä lentäneet.
Aikuisen ihmisen pitää edes joskus kyetä luopumaan itsekkyydestään ja elää lasten ehdoilla.
Minusta ap:n elämä kuullosti mukavalta. Kaipaan itse kotiäitivuosia, vaikka ei meillä ihan noin tarkkoja rutiineja ollut.
Onhan se todettu jo monta kertaa!
Hienoa kun sinulla on siihen mahdollisuus. : )