Mitä tekisitte tässä tilanteessa (parisuhde-asiaa)

tuollainen tilanne totta?

tai sitten eroa, siinä vaihtoehdot, jos haluat muutosta. Eipä tuohon voi ulkopuolinen muuta sanoa.

Nyt enää fyysinen irtiotto. Itse erosin epätyydyttävästä suhteesta ja olen nyt onnellisempi (sinkku) kuin koskaan!



Tai sitten alatte rakentaa suhdettanne eli esim avioliittoleirille, neuvontaan, hotelliöitä... Etsikää sitä läheisyyttä... Jos jaksatte vielä?

mutta et halua sitä miehesi kanssa? Oliko sinun päätös nukkua eri huoneissa?

Rakastaako miehesi sinua?

Vierailija:

Luulen, että mieheni sitä haluaisi, mutta minä en kestä sitä, että mieheni tulee minua lähelle. Viimeisen vuoden olemme nukkuneet eri huoneissa.

Enpä taida enää miestäni rakastaa, kuten aviovaimon pitäisi. Toisaalta hän on minulle tärkeä ihminen, onhan hän lasteni isä. Meillä vaan ei ole enää mitään yhteistä, emme juurikaan edes puhu mistään. Lasten mentyä nukkumaan olemme aivan omissa oloissamme.



Ja todellakin kaipaan, että joku pitäisi minua hyvänä ja hellittelisi, oman miehen kosketus vaan tuntuu vastenmieliseltä eikä hänkään minua lähelle tule.





Ap

että pariskunnat eivät koske toisiinsa ja nukkuvat eri huoneessa. Lapsi rukat saavat aivan vääristyneen kuvan rakkaudesta naisen ja miehen välillä ja se voi vaikuttaa heidän koko loppu elämäänsä negatiivisesti.

Tee lapsillesi, itsellesi ja miehellesi palvelus ja eroa.

Jos ei olisi lapsia, lähtisin aivan varmasti. Mutta lasten vuoksi olen yrittänyt elää mahdollisimman normaalia elämää perheessämme. Tai mitä normaalia perhe-elämää se on jos vanhemmat eivät juurikaan kommunikoi keskenään ja nukkuvatkin eri huoneissa? Emme juuri riitel, johtuen kai siitä ettemme pahemmin keskenämme mitään puhukaan saati sitten tee mitään yhdessä





Ap

Miksi te ette PUHU? Sää luulet, että mies haluaa seksiä sun kanssa?? Ja sää haluat seksiä, mutta hänen kosketus etoo?



Ihan ekana nostat kissan pöydälle. Otatte asian kunnolla puheeksi ja lakkaatte teeskentelyn. Ei mitään pakonomasia naimisia, jos kerran kaipaat kosketusta.

Jos mies haluaa sinua mutta sinä kaipaat romantiikkaa niin saatatte olla hiukan eri taajuuksilla ja sää onnistut jotenkin loukkaantuun asiasta että mies haluaa sua -koska haluat romantiikkaa ja mies hyppää heti pukille.



Sitten yksi mikä kannattaa miettiä on että miksi ETOO: Ole rehellinen! Oletko itse lihonut, onko sulla raskausarpia ja sua hävettää alastomuus? Vai onko mies lihonu ja se ei kiihota?

Vai kolmas vaihtoehto joka ei liity seksiin vaan arkeen: meneekö teillä muuten hyvin? Jos sanot ettette enää puhu, teillä ei ole samoja juttuja (en ymmärrä kyllä miksi pitäisi) mutta vaikka se että jos sinä vaikka hoidat kodin, olet masentunut arjesta niin sun kannattaa hankkia apua siihen. Ihan konkreettinen siivousapu, arjen suunnittelu että saat aikaa vaikka harrastuksellesi. Otatte yhteistä aikaa jolla osotatte kiinnostusta toisiinne PLUS saat kaipaamaasi hellyyttä??

Tommoset voi vaikuttaa haluihisi?



Ja yksi vaihtoehto on muutenkin miettiä läpi onko sulla stressiä, onko masennusta, onko sulla vaikka hormonaalinen ehkäsy jonka voisi vaihtaa? En ole lääkäri, mutta naisena voin sanoa että oma limakalvo voi olla tehokas erotiikan tappaja jos ei kiihotu..

Ehkä juttelu lääkärin kanssa auttaa?



Tälläsiä tulee ekana mieleen.



Niin ja miksi helvetissä olette eri huoneissa? Mene sen miehen kainaloon! Vai odotatko että mies kömpii luoksesi? Ehkä hän taas ajattelee ettei auta tulla luokse? Eli taas palataan tähän jutteluun. Älä tee asiasta valtataistelua ja ajattele kuka luovuttaa. Koska sillä te erkaannutte vaan lisää toisistanne.



On ihan normaalia että tehään kompromisseja, molemmat välillä tekee myönnytyksiä -sitä se parisuhde on. Mutta niistä tarttee puhua ja kertoa mita haluaa, ei luulla mitä toinen haluaa. Ei teistä kumpikaan selvästi tiedä mitä toinen nyt haluaa. Eikä kukaan niin osaa tehdä!



Puhuisitte keskenänne ja nukkuisitte samassa sängyssä.

täysin sillä meillä oli ihan sama tilanne. Nyt ollaan asumuserossa ja mies on isä lapsille omalla tyylillään ja minä äiti omalla tavallani.

Voisin sanoa että olette jo ottaneet askeleen avioeron suuntaan. Nyt vain pitäisi tehdä lopullinen päätös suuntaan tai toiseen. Mutta älkää ihmeessä lasten takia olko yhdessa, ei ne tyhmiä ole. Kyllä ne ihmettelee itsekseen tuota kuviota ja satutatte heitä siten. Antakaa lapsille mahdollisuus elää kahdessa kodissa jossa asuu onnellinen vanhempi.

et meillä kaikki oikeastaan johtui siitä et mies oli aina poissa. Milloin töissä, harrastuksissa tai kavereiden kanssa ja itse olin jumissa kotona lasten kanssa. Elin siis yh:n elämää parisuhteessa. Mies ei osallistunut mihinkään saati tehnyt kotona mitään.

Ennen pitkää sitten mua otti päähän jo pelkkä miehen läsnäolo. Meillä ei puhuttu vaan riideltiin ihan perusasioista. Koin olevani piika isolle lapselle. No ei siinä sitten läheisyyttä kaivannut ja seksiä. Ja sitten erkaannuttiin kumpikin toisistamme.

parisuhdeleirille ja ehkä parisuhde/seksiterapeutille. Suhteellanne on toivoa!

Eli mies on todella paljon pois kotoa, ollut jo avioliittomme alkuajoista lähtien. Itse tein vielä pitkään 3-vuorotyötä, joten nähtiin todella harvoin. Ollaan pari kertaa käyty kaupunkilomalla Euroopassa, mutta ei me sielläkään samalle aaltopituudelle päästy.



Kun on kotona hoitaa kyllä lapsia ja siivoaakin joskus. Pääsääntöisesti kuitenkin jättää kaikki tavarat juuri siihen mihin kädestä putoaa (no, tämä nyt ei tähän aiheeseen suoranaisesti liity, mutta kyllä se 3. " lapsen" holhoaminenkin tähän silti aika paljon vaikuttaa)





Ap