Ujot lapset
Onko nykyään ollenkaan oikeus olla ujo? Onko muilla ujoja lapsia? Oma kuopukseni on ujo ja varautunut vieraiden kanssa, ja jotenkin alkaa tuntua, että se on suurempi synti kuin mikään muu tässä nykymaailmassa!
Kommentit (14)
Jokaisen pitää olla reipas. Ja piste.
Nykyään tosiaan ujous on suurikin synti ja yleensä äidin syytä, kun antaa lapsen roikkua helmoissaan... siis muiden mielestä.
Mutta normaali ujous, sellainen hitaasti lämpeäminen, on ihan jees.
Jos lapsi on ollut esim. päiväkodissa jo kuukausia, eikä edelleenkään puhu siellä mitään kenellekään, niin se on jo ongelma.
Taaperoiässä pitäisi olla sanavalmis, ulospäinsuuntautunut, iloinen, kaikkien kaveri.
Ja kun näin ei ole, saa lapsi tuomitsevia kommentteja. " Onpa varautunut, sulkeutunut, jäyhä, negatiivinen..." Surullista, että niin monet aikuiset haluavat vauvan/lapsen kautta pönkittää omaa itsetuntoaan tyyliin " Lapsi hymyili minulle, olen hauska, ihana ja hurmaava" . Jos lapsi taas haluaa tarkkailla, miettiä ja analysoida ensin, kenestä pitää ja miksi, saa se negatiivisen leiman, jota kantaa kauan.
En muista kirjan nimeä, mutta joku on kirjoittanut aivan viimeaikoina(?) kirjan ujoudesta voimavarana tms. Siinä voisi olla ajattelemista monille niistä, jotka oikeasti(?!) ajattelevat, että ujous on vamma tms.
Itse olisin sitä mieltä, että jos ujous tarkoittaa sitä, että lapsella ei ole ystäviä, pelkää ihmisiä, ujous rajoittaa elämää tai lapsi kärsii siitä, niin silloin se on ongelma. Muutoin ihan hyvä vaan olla jossain määrin " varuillaan" tässäkin maailmassa. :)
kaikkien lasten kanssa, ihan kaikenikäisten, eikä jää leikeistä tms. ulkopuoliseksi, mutta aikuisiin suhtautuu hyvin varauksella. Ja jos huomaa/kuulee että aikuinen ei hyväksy häntä omanlaisenaan, sulkeutuu täysin.
Esikoiseni on sellainen " ihannelapsi" monen mielestä, reipas, puhelias, vilkas ja suututtaa, kun monet aina kehuvat häntä pienemmän kuullen. Tällä taas on ihan omat vahvuutensa ja pääkin raksuttaa, mutta sitä ei kukaan halua edes nähdä.
Ap
Vierailija:
Mutta normaali ujous, sellainen hitaasti lämpeäminen, on ihan jees.
Jos lapsi on ollut esim. päiväkodissa jo kuukausia, eikä edelleenkään puhu siellä mitään kenellekään, niin se on jo ongelma.
Itse olin aikanani puoli vuotta puhumatta kun tarhan aloitin. Ei ollut tuolloin mikään ongelma, eikä ole myöhemminkään ollut, saatika sitten tänä päivänä. Että näin!
hirvittävän negatiivisen lausunnon, koska ei ensimmäisellä ja AINOALLA käynnillä suostunut puhumaan tälle mitään. On kuulemma poikkeuksellisen varautunut.
Että näin.
Ap
Puheterapeutilla on ongelma. Että näin!
Terkuin kymppi
Tämä on ihan yleinen linja nykyään! En siis todellakaan tarkoita, että he olisivat oikeassa, mutta noin ajattelevia on paljon.
Ap
Koulussakin on monesti tullut esiin, että pitäisi enemmän tuoda itseään esille. Miksi ihmeessä ?
Tässä hedonistisessa yhteiskunnassamme korostetaan yksilöllisyyttä, mutta se ei kuitenkaan kata sitten hiljaisia ihmisiä :/ Kovaäänisimmät päällepäsmärit saavat kehut.
on ilmeisesti hoitajille ja opettajille helpompia. Pitävät itse itsestään huolen - tai siltä vaikuttaa. Moni heistäkin voi kyllä oikeasti olla ihan muuta kuin se opeteltu ulkokuori antaa ymmärtää!
Ap
jos menevät tietyn, hyväksytyn rajan yli.
Ap
Minusta tietty määrä ujoutta on vain viehättävää ja puhun ujoudesta aina lapseni positiivisena ominaisuutena.