Miksi joku haluaa ottaa yhdistelmänimen tyyliä Ahokainen-Kirjukainen??
Joku Salo-Pesola vielä menee, mutta tällaiset pitkät Ahokainen-Kirjukaiset on ihan naurettavia.
Kommentit (56)
Tietty kaksiosainen nimi on monesti pitkä ja kömpelöhkö, mutta siitä välittyy kaikki tärkeä ihmisestä: Identiteetti, yhteenkuuluvuus ja katsantokanta. Jos on vähänkin elänyt itsenäisesti, luonut uraa ja saanut mainetta omalla nimellään, on sen vaihtaminen yhtäkkiä varsin omituista. Mutta mielelläänhän sitä on miehensä ja lastensa kanssa myös nimen suhteen samaa väkeä.
Tiedän monia naisia, jotka ovat luopuneet omata nimestään ja katuvat sitä vielä vuosienkin jälkeen. Miksi moinen? Miksei uskalleta pitää omaa?
Enkä tykkää. Jos joku tuollaisen nimihirviön kuitenkin haluaa, niin siitä vaan. Kaikki ei tykkää samoista jutuista.
Ap:llä oli varmaan ajatuksena tässä että nämä nen-päätteiset ja pitkät yhdistelmänimet ovat niitä outoja. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Todella erikoiset ja harvinaiset nimet on yleensä sopivia yhdistelmänimiksi, mutta en ikuna ottaisi samanlaista kaksois sukunimeä kuten eräs rouva naapurissamme; hänen sukunimensä on Kekkonen-Karjalainen. Ei näistä kumpikaan oikeasti ole millään lailla erikoisia tai muutenkaan sopivia yhteen!
tossa Ahokainen-Kirjukainen vai mikä se olikaan on?
Hyvinhän tuo sointuu. Tottumiskysymys.
Ihan vaan esteettisistä syistä täytyy ottaa miehen nimi, kun kaksiosainen on joidenkin mielestä niin kamala? Siis, jos kuuluu niihin naisiin, jotka haluavat kaksoisnimen esim. niistä syistä, jotka on mainittu edellä olevissa kirjoituksissa.
että on päässyt naimisiin, muttei kehtaa olla myöskään vanhanaikainen.
Enkä tosiaan mahda mitään sille, että itsellä ja miehellä on tylsät -nen-päätteiset sukunimet. Vielä ei olla naimisissa, mutta aikeissa mennä ja sitten varmasti otan yhdysnimen.
Vai pitäisikö vielä harkita, ettei jotain av-mammaa harmita jos vahingossa näkee nimeni jossain ;). Se kun ei satu olemaan mikään hiaano Von Tötterström ;D.
Mutta kuulostaa kyllä aika hirveältä olla joku Römppäinen-Virtalainen. Nimikin on vielä kamalan pitkä. Ihan yhtä kamalaa on olla vaikkapa Björkström-Sandström.
Tämähän on vanha juttu. Äitini meni naimisiin 1970 ja hänellä on yhdysnimi.
Aiemmin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa miehen nimi tai yhdysnimi eli oli käytännön sanelema pakko.
Nykyään yhdysnimessä konservatiivisuus yhdistyy epäkäytännöllisyyteen.
Vierailija:
Tervetuloa 2000-luvulle!Minulla tuollainen kaksiosainen juuri siitä syystä että aikaismpi nimeni ollut minulla kuitenkin melkein kolmekymmentä vuotta ja osa minua ja halusin pitää nimeni. Mies olisi halunnut että otan vain hänen sukunimensä. Niinpä tehtiin kopromissi, joten siksi on yhdistelmänimi. Nyt kun on lapsiakin niin on ihan kiva että on kuitenkin lapsilla ja minullakin tuo perheen yhteinen nimiosa. Nyt ei olisi mukavaa olla pelkällä tyttönimellä ja sitten lapsilla olisi eri nimi. Olen tyytyväinen valintaan ja edelleen nimeni on osa persoonallisuuttani ja tavallaan kyllä tuollainen moderni yhdistelmänimi kuvastaa aika paljon minusta muutenkin.
että mitä jos menen naimisiin mutta haluan kuitenkin pitää oman kauniin ja aika harvinaisen sukunimen.. enkä halua tyytyä vain miehen nimeen.. vaikeita valintoja itse kullekkin ja kaiketi siihen ajan myötä tottuukin, jos jonkinlaisiin yhdistelmiin:)
Vierailija:
että mitä jos menen naimisiin mutta haluan kuitenkin pitää oman kauniin ja aika harvinaisen sukunimen.. enkä halua tyytyä vain miehen nimeen.. :)
monilla naislääkäreillä on kaksiosainen sukunimi, kuten muillakin korkeasti koulutetuilla naisilla.
Vierailija:
12, miksi? Mikset voi sama -nen kuin ennenkin?
ELI mm. siksi, koska vaikka haluan säilyttää oman nimeni ja identiteettini kolmenkymmenen vuoden ajalta, niin haluan myös nimeltäni " kuulua yhteen" miehen ja lasten kanssa.
Kuulostaa siltä, että ei ole päästy päästökseen kumman nimen ottaisi....
että olet päässyt naimisiin. Pelkkä Nieminen ei kerro samaa. Aika lapsellista.
vaan pelkän muodon vuoksi ottaa myös miehen sukunimen, että kaikki varmasti tietää että on naimisissa kun ei kehtaa pitää vaan omaa nimeänsä, silloinhan muut voisi luulla että ei ole naimisissa ollenkaan.
miehen nimi, mies ei voinut ottaa naisen nimeä, et jopa oli valinnanvaraa. En todellakaan olisi halunnut mitään kaksoisnimeä, mutta en myöskään pelkästään miehen nimeä, siksi kaksoisnimi.
ja lykkäsin häitä kymmenen vuotta. Ja häiden jälkeen pidin oman nimeni, joka on myös lapsillani. Onneksi nykyään on hyvä sukunimilaki!
koska kirkko vastusti uutta sukunimilakia ja naispappeutta 80-luvulla. Kiihkeästi.
26
Tervetuloa 2000-luvulle!
Minulla tuollainen kaksiosainen juuri siitä syystä että aikaismpi nimeni ollut minulla kuitenkin melkein kolmekymmentä vuotta ja osa minua ja halusin pitää nimeni. Mies olisi halunnut että otan vain hänen sukunimensä. Niinpä tehtiin kopromissi, joten siksi on yhdistelmänimi. Nyt kun on lapsiakin niin on ihan kiva että on kuitenkin lapsilla ja minullakin tuo perheen yhteinen nimiosa. Nyt ei olisi mukavaa olla pelkällä tyttönimellä ja sitten lapsilla olisi eri nimi. Olen tyytyväinen valintaan ja edelleen nimeni on osa persoonallisuuttani ja tavallaan kyllä tuollainen moderni yhdistelmänimi kuvastaa aika paljon minusta muutenkin.