Mitä ajattelet ihmisestä joka päälle päin vaikuttaa ehkä tylyltä/ylpeältä tmv, mutta
kun tutustut niin huomaatkin hänen olevan ihan erilainen mitä päälle päin vaikuttaisi, eli huumorintajuinen ja iloinen?
Kommentit (8)
tutustua mutta olen kuulemma itse tuollainen. Eräs nykyinen hyvä ystäväni sanoi minulle, että kuvitteli minun olevan veemäinen olemukseni perusteella ym. ennen kun tutustui minuun. Minkäs minä sille mahdan etten kulje kaupungilla naama virneessä vaan pikemminkin huuli alas päin.
Olen itse oppinut etten ala ketään arvostelemaan pelkän olemuksen perusteella. Usein olen joutunut huomaamaan ettei se ensi vaikutelma olekaan se oikea.
Tai sitten tyyppi ei ole vaan ollut parhaimmillaan, väsynyt, ujo tai jotain.
Olen siitäkin saanut kuulla, että kuljen kaupoissa ketään huomaamatta enkä tervehdi. Se johtui ihan siitä että minulla oli huono näkö=) Välttelin katsekontaktia ja katsoin vain eteenpäin etten törmäisi mihinkään=) En vaan yksinkertaisesti saanut mentyä näöntarkastukseen. Nykyään kun ne lasitkin on hommattu asia on korjaantunut....
Itse asiassa tuo ap:n kuvaus sopii 90%:iin ystävistäni :)
häiritä. Muistan heti ainakin kaksi hlöä joista ajattelin ekaksi että onpa tympeitä nirppanokkia mutta kun tutustuin (töissä) niin he paljastuivat ujoiksi mutta älyttömän ihaniksi ihmisiksi. Luulenpa että ujouteni takia moni luulee minuakin ylpeäksi tms.
Vaikka pinnan alla kuplii iloinen ihminen. En vaan oikein jaksa " innostua" uusista ihmisistä heti alkuun ja haluan katsoa onko uusi tuttavuus innostumisen arvoinen.. Monesti kun on käynyt, että aluksi niin kiva tyyppi onkin ollut kamalan rasittava tai muuten vaan voimia vievä;)
" mitäs kissa" , " hei beibe" , " mitäs kylän kaunein misu" ym...
.. ja mun äiti hyrrää ihan onnessaan.
ja se moukkamaisella käyttäytymisellä yrittää suojella itseään.