Voisko koulukiusatut kertoa millaista kiusaaminen oli käytännössä, kun moni ei erota kiusaamista ja kiusoittelua
Kommentit (13)
Nimittelyä, syrjimistä, repun tyhjentämistä kuralammikkoon, silmälasien hajoittaminen, pyörällä yli ajaminen (muut pitivät väkisin maassa ja yksi ajoi pyörällä esim. ranteen yli).
Voi kuulostaa koomiselta, mutta pelkään mm. lumipalloilla heittämistä yhä edelleen. Se on sitä, joka voi aikuisen silmissä näyttää viattomalta, mutta ei aina ole sitä. Esim. jäädytettyjen lumipallojen viskomisen uhriksi joutuminen ei ole järin mukavaa. Pelkäsin myös lumipallon osuvan kasvoihini ja terveeseen silmääni (toinen silmäni on lähestulkoon sokea).
Minusta em. ovat nimenomaan kiusaamista, ei kiusoittelua.
Itse koin pahimpina sen, kun koulun liikkatunnilla oli tanssia ja kukaan ei tietenkään halunnut minua parikseen ja se poika, jonka pariksi minut väkisin laitettiin töni ja mukiloi minut ihan rusinaksi opettajan silmien edessä, eikä opettaja tehnyt elettäkään puuttuakseen asiaan.
Kiusaamista on montaa eri tasoa, minä en pahinta kiusaamista onnekseni joutunut kokemaan, mutta kun tuota em. toimintaa tapahtui koko peruskouluajan, vaikutti se psyykeeseeni loppuiäksi.
Ja itse asiassa en myöskään luokkatapaamiseen. Kuulin toiselta luokkakaverilta, että " oletko kuullut, meillä on tapaaminen paikassa xxx klo xxx" . En mennyt, ei minua sinne oltu kutsuttu.
Ymmärrän sinällään luokkatovereitani. Olin ysiluokalla huonoissa porukoissa, join joka viikonloppu itseni kaatokänniin jne muuta tasapainoista. Ei kai tuon ikäinen voinut ymmärtää, että minulla oli paha olla...
Nyt olen kahden lapsen äiti ja aika ajoin lähinnä huvittunut, kun näen näitä ysiaikaisia " luokkatovereitani" . Katsovat monttu auki, " ai tollakin on lapsia" . Ja kun lapset ovat vielä hyvin puetut ja käyttäytyvät, niin se se vasta iso juttu on...
En kylläkään usko minkään tuollaisen yksittäisen seikan vaikuttavan elämänkatsomuksen syntyyn.
Varmasti jokaisen elämänkatsomuksen edustajissa on niin kiusattuja, kiusaajia kuin ns. neutraaleja.
niin, että en päässyt jatkamaan matkaa. He esim. pallottelivat lakillani varttitunnin verran keskenään ja antoivat lakin vasta sitten takaisin. Samalla he sitten haukkuivat minua monin eri tavoin. Tämä toistui viikosta toiseen. Yritin mennä harrastukseen kiertotietä, mutta kiusaajat huomasivat sen ja lähtivät perääni.
Tuo ei ole toki kaikkein pahimman lajin kiusaamista, mutta ikävää se oli silti.
vanhat " ystävät" hylkäs ja sulkivat porukasta, ja sitten puhuivat pahaa selän takana, jottei uusiakaan ystäviä löytynyt...
... paitsi että löytyi, kun vaihdoin rinnakkaisluokalle! ; )
Nimiteltiin: huora, läski, rillipää, lauta (eli pienet tissit), vammainen.... yms.
Varasteltiin tavaroitani.
Jätettiin leikeistä pois.
Koulumatkalla heiteltiin lumipalloilla tai eivät päästäneet minua kotiin.
Potkittiin, nipisteltiin, väännettiin käsiä, kaadettiin koulun pihalla, syljettiin päälle.
Yläasteaikana jopa lähettivät kotiini joulukortin jossa luki: " hyvää joulua huora" .
Ja voin kertoa että olin hoikka (ala-asteella lapsenpyöreä), silmälasit oli, poikaystäviä ei tietenkään ollut, ihan normikokoiset tissit jne.
Ehkä olin vain helppo " saalis" ?!
kiusaaminen on toisen ihmisen rääkkäämistä. Kiusaaja joka väittää kiusoittelevansa on sosiaalisesti vajaa, jos ei tajua eroa leikissä ja toisen kaltoinkohtelussa. Kiusaaminen voi olla ihan mitä vaan, jolla uhri saadaan surulliseksi, vihaiseksi, pettyneeksi. Häntä mitätöidään, haukutaan, syyllistetään...
Kertomani lisäksi oli myös:
-En saanut kavereita vaikka olin sosiaalinen koska luokan suosituin poika päätti että olen ruma.
-Pahoinpitely.
-Tavaroitani rikottiin ja varastettiin
-Perään huutelu että koko keskusta kuuli ja tiesi missä liikun
-Keksittiin mukavia lempinimiä jotka vieläkin saavat kyyneleet silmiini.
itsekin valitin eräässä työpaikassa pomolle eräistä " koderipojista" , jotka kiusasivat minua aika ajoin armottomasti. Tai niin luulin. Ilmeni, että olivat raukat ihastuneet minuun :/ Silti se sama kuristava surkupaniikki ei hellittänyt.
Minulle se merkitsi lyömistä, haukkumista, uhkailua, syrjintää, tavaroihini kajoamista jne...
Mutta silti kestän kiusoittelua kun ei ole liian rankkaa. Kai vuodet kuitenkin ovat minua kasvattaneet kouluaikojen kärsimyksistä huolimatta.
Opettaja ei noteerannut sitä mitenkään, jatkoi vaan tunnin pitämistä. Koskaan ei sanonut kiusaajille mitään. Muut kiusasivat myös meidän perheen autosta :) En koskaan oppinut ymmärtämään tuota auto juttua, mutta ei kai se haittaa :) Minulle on ihan sama minkälainen auto on, kunhan sillä pääsee eteenpäin!
Minut jätetiin aina liikuntatunnilla viimeiseksi, kun piti valita joukkueita. Ihan joka ikinen kerta. Vaikka oli niitä muka-kavereita tekemässä niitä valintoja, niin aina hekin aloittivat valintansa niistä luokan suosituimmista tyypeistä. Itse tein toisin, aloitin valinnat niistä muka-kavereista, mutta eipä siitä itse sitten hyötynyt mitään.
Yläasteella en ollut enää niin kiusattu, mutta silloinkin jotkut yrittivät kovasti puhua paskaa seläntakana. Valehtelivat muille, että minulla on täitä ym. Kuulin vasta itse asiasta myöhemmin, kun olin ihmetellyt miksi minua vältellään ja miksi eräs tyttö ei suostunut laulamaan vieressäni musiikkitunnilla.
Yläasteella oli melko vaikea oppia tottumaan poikien kiusoitteluun kiusaamisen jälkeen. Yhtäkkiä pojat kiinnostuivatkin minusta ja moni osoitti sen kiusoittelulla.
joukosta pois jättäminen, nimittely yms.
Aika hyvin onneksi unohtunut kaikki, eipä ole haluja hirveästi muistella.