Mitä tehdä lapselle joka ei osallistu
Ja kyseessä on kohta 5v lapsi, joka ei halua osallistua leikkeihin/peleihin. Onko tämä luonnekysymys, eli ei kannata pakottaa vai onko tämä opittu tapa (pelkäää häviötä tms) eli rohkaisu auttaisi.
Lapsi on kotihoidossa, mutta käy muskarissa ja kerhossa, joissa kyllä piirtää ja leikkii kun on vapaa hetki, mutta jos käsketään, esim lorupussista ottamaan loru, niin ei halua. Ei kai pakottaakaan voi, mutta mitä tällaisen lapsen kanssa elämästä tulee, jos menee esim eskariin ja vain seurailee ja kuuntelee mitä muut tekee.
Kommentit (32)
oletko kenties itse arka ihmisten keskuudessa, ujo? en siis mitenkään syyllistä sinua, mutta ehkä lapsesi vain on ottanut sinun käytöksestäsi mallia, kuinka ko. tilanteissa käyttäydytään..?
kysy ei ole pelkästä lorun ottamisesta, vaan tällaista palautetta tulee jatkuvasti ; eli lapsi ei ota kontaktia aikuisiin eikä lapsiin. EI mene leikkimään, ei vastaa kerhotädeille, istuu vain hiljaa (1,5 vuotta!!), Eli ei osaalistu, ei soita muskarissa soittimia. Seurailee vaa nmitä muut tekee. Ap tarkentaa. Eikö kellään muulla ole tällaista lasta!? Ap
Toki lapset on erilaisia, mutta kun aina ei voi jäädä sivusta katsojaksi.
Soita maanantaina neuvolaan ja pyydä aika. Saatte tarvittaessa lähetteen.
Ap vielä täydentää. Eli meillä on 3 lasta, joista 2 ovat aina äänessä ja aina ensimmäisinä tekemässä kaikkea, juttelemassa vieraille, keräämässä huomiota. Tämä keskimmäinen kyllä kotona haluu tehdä kaikkia, mutta kun menee siskon kanssa kerhoon, niin onkin ujo. Onko tämä siis kasvatuksen tulos vai voiko olla luonteessa!? Ap
ja vielä jatkan,
eli ollaan käyty perheneuvolassa ja poika on sen aikaa puheterapeutilla. Ja poika meni heti ekalla kerralla täysin ilman varausta kahdestaan leikkimään ja pelaamaan puheterapeutin kanssa, joten eivät näe sitä ongelmaa. Psykologin mielestä ihan normaali. Ja onkin normaali kotona ja kun saa esim kahden kesken joltain aikuiselta huomiota. mutta ryhmässä eitee mitään. Ap
Miten reagoi, jos rutiinit muuttuu? Onko lapsi tarkka ,että kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä.
Jotkut ovat vain arkoja ja hiljaisia seurailijoita/tarkkailijoita. Parasta on, että ujosta lapsesta ei väkisin yritetä tehdä kauhean ulospäinsuuntautunutta, jokaisella on oikeus olla omanlaisensa, me olemme erilaisia! Toki tällaista lasta kannattaa kannustaa leikkeihin, varmasti neuvolasta osaavat auttaa eteenpäin. On tyhmää sanoa, että olet kasvatuksella pilannut lapsen, se ei pidä paikkaansa.
ottaa tuttuihin kontaktia, eli isovanhempiin, isään, kavereihin. Mutta jos kaikki ovat yhtäaikaa tai vähän vierampia, niin ei uskalla sanoa mitään. Ei vastaa vaikka kysyttäsi jotain. Itse pelkään kanssa puhua vieraissa paikoissa jos paljon ihmisiä. Voiko tää olla luonteessa ja perinnöllistä ja vain tälle yhdelle lapselle periytyny. Ap
kerhossa on siskonsa kanssa, muskarissa yksin. ap
Lapsestasi voi aikuisena (ja jo aiemminkin) tulla suosittu ystävä kuuntelutaitonsa takia :)
Mulla oli vuoden vanhempi sisko, joka puhui ja teki asiat puolestani. Olin ihan samanlainen kuin lapseni. Ja 17 v havahduin siihen etten osaa itse puhua, ujostelin ja arastelin. En vain tiedä miten lapsta rohkaisee niin ettei painosta. Ap
Vierailija:
lapsi käyttäytyy kuten hänet kasvatetaan
oletko kenties itse arka ihmisten keskuudessa, ujo? en siis mitenkään syyllistä sinua, mutta ehkä lapsesi vain on ottanut sinun käytöksestäsi mallia, kuinka ko. tilanteissa käyttäydytään..?
Niinpä niin...
Ja ap:lle, kyllä vain yksi lapsi sisarussarjasta voi olla ujo. Ei minukaan nelivuotiaani olisi innosta kiljuen ottamassa lorua lorupussista kerhosta, kun muu ryhmä katsoo mitä hän tekee. Kyllä minuakin harmittaa hänen puolestaan kun näen kuinka vaikeraa hänelle on välillä osallistua leikkeihin ja peleihin, mutta onneksi kyseessä on pieni kerho ja kerhontädit osaavat kannustaa juuri sopivasti (tai jättää pakottamatta jos näkevät että ottaa liian koville).
Tosin nyt 4-vuotiaana tyttö on alkanut hieman reipastua, mutta varsinkin vielä puoli vuotta sitten oli juuri tuollainen. Vapaassa tekemisessä teki intona, heti kun oli " strukturoitua toimintaa" ja piti toimia ohjatusti, tyttö meni ihan lukkoon. Nykyisin saattaa jopa *tehdä jotain* kun sama tilanne ja sama ryhmä on toistunut kolme kertaa! :/ Ja kuvio toistuu päiväkodissa (puolipäiväisenä 4 pv/vko), kotona (esim siskonsa viipottaa intona kun äiti rakentaa kuntopiirin, tämä tyttö istuu vaan tattina tai vetää kaiken läskiksi), muskarissa, jumpassa... Baletissa on saanut itseään niskasta kiinni kun a) en ole läsnä ja b) rakastaa sitä niin yli kaiken.
kiitos kommenteista. Voi kun löytäisin lapselle jotain sellaista tekemistä mistä innostuisi. Kotona siis tekee paljon kaikkea (ei leiki leluilla) mutta virittelee kaikienlaista. Tekee ruokaa, lämmittää takkaa, imuroi jne, mutta kerhossa on tyhmää kun pitää vaan leikkiä. Voi kun lapsi pääsisi jännityksen yli. Ja voi ku nkerhotädit ehtiis/osaisi kannustaa oikealla tavalla. Oiskohan päiväkodissa yhtä tyhmää. Ap miettii.
tiedän sen, mutta on se myös osittain kasvatuksenkin tulos, tai sanotaanko sitten, että lähinnä arkuus on kasvatuksen tulos.
tilanteessa voisi toimia. Vieressä pitää olla tukemassa.
Vaikeista tilanteista voi myös jutella lapselle etukäteen ja voitte keksiä hyvä tapoja tervehtiä, pyytää toista leikkiin yms.
Vaan tekee (leikisti? Oikeasti?) pikku askareita? Outs. Tuo on muuten psykologinen oire. En nyt just muista mistä, pikku hetki, googlaan...
ja pitäisiköhän tällaisen hitaasti lämpenevän lapsen päästä useemmin (kuten päiväkoti) samaanlaisiin tilanteisiin tutun porukan kanssa. 2krt/vk kerhoa on aika vähän. ap
Ei halua ottaa lorupussista lorua?!?!?! Siis apua! Miten olet onnistunut pilaamaan kasvatuksen noin totaalisesti?!
Ei jeesus että tää on hulvaton palsta :DDDDDD