Olisitteko minun tilanteessani onnellinen?
Avomies on luvannut tehdä minut onnelliseksi.Haluaa unohtaa "entisen"elämänsä,haaveensa ja toiveensa ja kaiken mikä siihen liittyy.Kysyin onko hän sitten onnellinen ja edelleenkin oma ihana itsensä johon vastasi että tuskin on,jokin ainakin muuttuu.Tämä on pitkä tarina,mutta minusta tuntuu kamalan pahalta ajatella,että hän minun takiani olisi onneton.En usko että voisin elää sen asian kanssa.
Kommentit (11)
kykene kompromisseihin. Tai haaveilemaan yhteisestä tyytyväisestä elämästä. Jos vaihtoehdot on, että jompikumpi on onneton niin miksi jatkaa???
Minä luovun siitä,että kuvittelin kaiken olevan ennallaan ja että mies johon rakastuin,ei ehkä olekaan enää se sama kuin ennen.Minusta tämä on jotenkin outoa ja minulla on paha olla. ap
Siis luopuu harrastuksistaan SINUN takiasi. Sinäkö sen rahapulan aiheutat?
Vai olisiko niin, että teidän perheen varat eivät riitä kalliiseen harrastukseen ja se vaan on niin, että sellaisia ei harrastella, jos ei ole rahaa. Vai harrastaako ap ehkä jotain vastaavaa, eikä ap:n tarvitse lopettaa sitä? Kaikki perheenjäsenet ovat samassa veneessä, ei siinä marttyyriksi tarvitse heittäytyä, jos on reilu ja pelaa samoilla palikoilla kuin muutkin.
Se tietysti voi olla totta, että sinkkuna miehellä olisi varaa harrastaa. Mutta turha siitä on marttyyrin kruunua päähänsä nostaa, jos päättää valita perheenisänä pysymisen. Tietysti se on hienoa ja oikein, mutta noinhan vastuullinen ihminen juuri tekee, kun kerran perheen on perustanut.
vaikka kuulemma turhaan.Tämän kaiken aiheuttaa se,että olenkin yllättäen raskaana ja siksi on luovuttava paljosta.En vain haluaisi sitä,että hänestä tulee onneton.Sanoi myös,että ei usko sukunsa pitävän päätöksestään ja siinä samassa menee välit myös hänen tyttäreensä,joka on kylläkin jo täysi-ikäinen.
Tsempatkaa mua ja auttakaa mua jotenkin ymmärtämään tätä;(
ap
meinaan ei meillä vaan olla luovuttu harrastuksita minkään takia ei edes kroonisen rahapulan vuoksi.
Yhtä hyvin sä voisit itkeä, että joudut luopumaan uramahdollisuuksistasi, nukutuista öistä, bailaamisesta, oamsta ajasta, litteästä vatsasta - ja kaikki tämä miehen vuoksi, joka yllättäen pani sinut paksuksi.
Luulisi ikä jo tuovan kypsyyttä. "Sukukaan ei pidä päätökestä ja täysi-ikäiseen lapseenkin voi mennä välit" vai miten se nyt olikaan tekstissäsi ap. Kyllä sanon että mikä ihmeen aikuinen turjake sulla on :) ? En huolisi tuollaista miestä, jos ei osaa tehdä päätöksiä marttyroimatta niin kyllä on omaan napaan katsoja. Tsemiä vaan tulevaan perhe-elämään.
sinun ja tulevan lapsen puolesta, niin siitä ei hyvää seuraa.
Toisaalta oma mieheni myi purjeveneensä ja lopetti moottripyöräilyn, kun esikoisemme syntyi. Hänelle tuo purjehtiminen on tosi tärkeää (elämäntapa).
Nyt kun lapset on isompia ja rahaa on säästynyt, niin hän pystyi taas hankkimaan purjeveneen. Tosin pienen, mutta silti. Moottoripyöräilyäkin on välillä siten harrastanut, että tuo Saksasta kaverinsa kanssa Suomeen pari moottoripyörää, ajaa sillä yhden kesän ja myy pois voitolla.
Olisiko teidän tilanteessa mahdollista, että tulevaisuudessa ehkä pienemmässä määrin olisi miehen harrastus mahdollista ?
Itsellänikin on tärkeä harrastus jonka jouduin lopettamaan tai pidin siinä taukoa ja nyt se taas on mahdollista tosin pienemmässä määrin.
lapsemme ja mun takia. Firma vei kaiken ajan. Sanoi harkitsevansa yrittäjyyttä myöhemmin uudelleen, kun lapsi kasvaa. Näin meillä ja kaikki on onnellisia vaikka rahaa ei olekaan niin paljon kuin aiemmin.
sanoi,että tekee itse omat ratkaisunsa.
ap