nykymummot eivät tiedä, kuinka rankkaa nykyäitiys on
Kun olin lapsi meillä kävi aina silloin kodinhoitaja, kun vain oli tarvis. Samoin suurin osa kavereideni isistä niin kuin meidänkin isä, tuli töistä jo joskus 17 aikaan. Meidän mummo hoiti mua parhaillaan 3 viikkoakin ja otti ihan vauvanakin viikonlopuiksi. Vanhempani matkustivat paljon ulkomailla keskenään niin kuin monien ystävieni vanhemmat. Mummot olivat paljon mukana ja auttamassa. Leipoivat ja siivosivat.
Tuttavien isovanhemmat toimivat heillä lisäksi lapsenvahteina joka päivä, lapsia ei tarvinnut laittaa ollenkaan kunnalliseen hoitoon.
Mitä apua me saamme nyt. Minä en saa mitään.
Kommentit (34)
.Ja nykyäidit vaativat aivan liikaa nykymummoilta, koska eivät ymmärrä että meillä on muutakin elämää kuin lapsenlapset!!
älköön kukaan tehkö enempää lapsia kuin kykenee itse hoitamaan.
Ulkopuolinen apu on ihan kiva juttu, mutta sen varaan ei voi mitään laskea.
Omasta lapsuudesta muistan sen, että äiti kävi työssä, mummo ja tädit hoitivat lapset. Myös viikonloppuisin oli aina lapsilla hoitaja paikalla, koska asuttiin naapurustossa.
Äiti tuskin koskaan itse joutui lapsia hoitamaan, ei vaikka oli työttömänäkin.
Nyt olen itse 32 vuotias 4 lapsen äiti, eikä ole ketään, joka edes hetken lapsia katsoisi, että saisi edes kaupassa yksin käydä. Ja oma äitini tietysti heti sanomassa, että mikäs on kun ei lapsia viitsi hoitaa, kun meillä oli silloin niin rankkaa vanhempina. Koskaan ei ole minua passattu, enkä passaamista odota.
inhottaa vaan oman äidin tapa kommentoida asioita, ihan kuin hän olisi ikinä elämässään lastensa eteen tehnyt tuon taivaallista. Hoidatti lapset muilla, mutta rankkaa oli. Nyt ei saisi sanoa sanallakaan rankkuudesta, koska heti katostaan laiskaksi. Niinpä, itse en ole lomaillut kertaakaan 8 vuoden aikana, enkä edes päivääkään viettänyt ilman lapsiani.
Vanhimmat lapseni ovat kuitenkin jo yli 20v eli hyvin voisin mummo olla.
Minusta tuntuu, että nykyiset nuoret äidit ovat vain pilalle passattuja pikkulikkoja, jotka eivät vain jaksa lasten kanssa kun rakennekynnetkin menee pilalle.
Kaikki tuntemani pikkulasten isovanhemmat ovat vielä työelämässä, kyllä he ovat vapaansa ansainneet.
eivätkä hoida omia vanhempiaansa millän lailla. Tai no ehkä kerran kahdessa kuukaudessa käyvät niillä kahvilla. Aina kun tulevat meille kylään minä teen ihan kaiken, laitan ruoat, tiskaan, pesen heidänkin pyykkinsä ja hoidan tietysti sinä sivussa lapset.
Heistä ei kerrassaan ole yhtään mitään apua. Liehottavat omissa menoissaan, omien ystäviensä kanssa ja käyttävät rahaa ihan törkeesti itseensä (ja sitten ihmettelevät suureen ääneen miten voin aina kulkea samoissa rääsyissä... ai niin joo, mulla ei ole rahaa ostaa vaatteita, mutta tämähän ei mene jakeluun!).
Ei siinä mitään, omapahan on elämänsä, mutta minusta on vain TOSI surullista, että heitä ei minun elämäni tai minun lapseni kiinnosta niin paljoa, että saisin edes pienen pientä apua. Edes joskus. Yhdeksän vuotta olen lapseni itse hoitanut, mies on "aina" poissa, eikä minulla ole minkäänlaista turvaverkkoa, lapset eivät ole koskaan olleet yökylässä mummoloissa ilman meitä. Olen todella väsynyt, en katkera, mutta surullinen. Miksi?
Äitiysloma oli 3 kuukautta, jonka jälkeen oli palattava töihin. Äitini otti yhden hoitolapsen, jotta tienaisi edes vähän, eli hoidettavia olin minä, isosiskoni ja tämä hoitolapsi.
Ei ollut mikroja, kuivausrumpua, lastenvideoita, tiskikonetta, Goretex-vaatteita, valmiita lastenruokia, vaipat oli niitä pestäviä muovikääreitä...
Ikinä en ole kuullut äitini valittavan, kuinka rankaa aikaa se oli, mikä on kumma, koska äitini on aikamoinen valittaja monessakin suhteessa...
alkoi tivata koska niitä lastenlapsia tulee... heti papin aamenen jälkeen.....
ja kun oli tulossa, lupasi auttaa..... No, 2 kertaa on ollut auttamassa ja silloinkin saa erikseen sanoa mitä pitää tehdä.... huh. Ja lapsia siis 2 kpl 2,5 v. ja 8 kk.
Tosin äitini on vielä työelämässä ja käy päivittäin katsomassa omaa äitiään palvelutalossa, mutta minusta tämä asia on myös haluamis-/tahtomiskysymys. Eli siihen on aikaa ja voimia mihin haluaa..... Minut on kiikutettu hoitoon jo 5 kk ikäisenä, joten eipä ole äidille paljon kertynyt kokemusta mitä on arki kahden pienen kanssa....
Onneksi miehen vanhemmat auttavat, minkä jaksavat. He jo eläkkeellä ja 70 + ikäisiä eli pari vuotta heidän apuunsa vielä voi luottaa ja sitten saan hoitaa heidätkin.... Eli meille ei enempää lapsia tuon takia tule.
elleivät he itse halua.
Oma äitini päätti heti esikoisemme synnyttyä, että haluaa olla läheisissä väleissä lapsen kanssa, ja päätti tavata häntä noin kerran viikossa. Päivä sovitellaan meidän menojemme mukaan. Yleensä mummu soittaa edellisellä viikolla, mitkä päivät hänelle kävisivät ja me saamme valita. Joskus menemme tuulettumaan miehen kanssa, mutta usein on esim niin että toinen on ylitöissä ja toinen urheilemassa, ja jos ollaan kotona, tehdään jotain isompaa siivoushommaa tms. niin että lapset on pois jaloista.
Anoppi hoitaa lapsia pyydettäessä, mutta harvemmin, hän ei ole meillä kuin kotonaan (äitini melkein on) eikä puutu talouden hoitoon, vaan keskittyy vain lapsiin.
Olen superonnekas, mutta jos en olisi, niin en pyytelisi apua, vaan repisin rahat jostain palkattuun lapsenvahtiin. Vastentahtosiessa avunannossa olisi vain niin ikävä fiilis.
Koska sehän on kovaa työtä. Ja nyky-yhteiskunnassa on keksitty jos jonkinlaista härveliä elämää helpottamaan, mutta ne lapset on vain synnytettävä ja kasvatettava, ainakin ihan pieninä, itse.
jos sulla ei ois koskaan ollut apua äidistäsi tai anopistani, niin usko minua, kyllä sinä ne teille sinne auttamaan haluaisit vaikka hieman vastentahtoisesti tulisivatkin. Nimim. Yhdeksään vuoteen en ole miehen kanssa lähtenyt noin vain mihinkään tuulettumaan mummoavun mahdollistamana...
oli töissä, kuten äitinikin (meni töihin kun täytin 2kk) . Äiti kiiruhti kauhealla kiireellä töistä kauppaan ruokaostoksille kun kaupat meni viideltä kiinni ja sitten ruuan laittoon. Viikonloput sentään oli vapaita, toisin kun veljeni ollessa pieni oli lauantaitkin töitä ja koulua.
Mummolassa käytiin välillä syömässä, piti istua hiljaa ja nätisti, pari kertaa koululaisena olin serkkujen kanssa hiihtolomalla mummilla yötä. Siinä mummon hoidot ja hoitoapu.
Joten samanlaista se on nyt kun entisajan mummoilla (Oma mummoni olisi täyttänyt tänä vuonna 100 vuotta ) Nyt hoitelen sairasta äitiäni ja neljää omaa lasta. Kiiruhdan töistä kiireesti kotiin tekemään ruokaa ja viemään lapsia harrastukseen. Välillä ajetaan miehen vanhemmille syömään. Puetaan siistit vaatteet ja lasten täytyy istua hiljaa ja nätisti...
omalla mummollani oli iso maatila, maatilan ulkopuolinen työ ja alaikäinen lapsi itselläänkin, ja pitkä matka meidän luo, mutta silti hän hoiti minua ja siskoani monta kertaa, aina viikon putkeen silloin tällöin, joko mummolassa tai meillä. (meillä jos olimme koulussa, mummolassa jos oli loma) Eli kai se hyvä pannaan kiertämään, ainakin joskus.
Meillä myös monessa sukupolvessa siis naiset tehneet myös paljon kodinulkopuolisiä töitä, eli joka mummo on tiennyt, mitä "uratytär" tarvitsee...
maailman luonnollisin asia olisi, että isovanhemmat auttaisivat toisinaan. Näin ainakin itse haluan, kun minusta aikanaan tulee mummi. Lasteni isovanhemmille on oma vapaa-aika ja bilettäminen ajanut auttamisen edelle. Menettävät kyllä paljon, kun eivät halua tutustua ihaniin lapsiini. Harmittaa ihan heidän puolesta.
Oma äitini oli koti äitinä niin kauan kuin täytin 10v. Minun mummini(äidin äiti siis) oli tuohon aikaan jäänyt jo pois työelämästä.
Jos äiti tarvitsi lapsenvahtia sellainen oli aina, minut ja sisko pistettiin bussin kyytiin ja kerrottiin kuskille missä pysäkillä on vastaanottaja.
Jatkuvasti en ollut yökyläilemässä mummini luona, kesäisin enemmän talvisin vähemmän.
Nyt oma äitini haluaa ehdottomasti myös olla läsnä lapsenlapsen elämässä vaikka asuukin 500km päässä, yritämme tavata mahdollisimman useasti n. 4-6krt vuodessa riippuen miehen työtilanteesta sekä talouspuolesta.
Äitini auttaa pyytämättä, ja on lapsemme kanssa tavatessamme aina niin paljon kuin mahdollista.
Anoppini oli myös kotiäitinä osittain, välillä teki pätkätöitä ja välillä oli kotona pidempiäkin aikoja.
Mutta, mutta....
Kovasti hänellä oli alussa halua olla lapsenvahtina, ja käytimme tilaisuutta hyväksemme ehkä kerran kuussa-kahdessa.
99% pyyntö saada lapsemme yökylään tuli aina häneltä, eli emme todellakaan olleet ruikuttamassa lapsenvahti apua!
Nyt alkaa ääni kuitenkin muuttua kellossa... Nyt anoppi pyytää lastamme "ihan vaan päivän ajaksi" lainaan.
Ainoa syy minkä tähän keksimme on se, että nyt kun lapsemme ei olekkaan enää liikunta kyvytön vauva vaan ehtivä ja tahtova taapero ei häntä olekkaan enää niin kivaa hoitaa!
Anoppi on muutenkin äärettömän huono kieltämään mitään keneltäkään niin senhän arvaa kuka vedättää ja ketä kun lapsi pääsee vauhtiin...
Tuli vähä sellanen fiilis, että anoppi otti lapsemme vauvana hoitoon, koska silloin pääsi helpolla. Ja ihan pienenä vauvana lapsemme oli todella, todella helppo. (useammin kuin kerran anopin suusta kuultu kommentti "te ette tiedä lapsenhoidosta mitään, kun näin helpolla pääsette")
Sillon aikasemmin hän tais tarjoutua lapsenvahdiksi ihan vain sen takia kun niin kuuluu isovanhempien tehdä?
Ja nyt kun oikeasti joutuu sitä lasta hoitamaan, kieltämään ja olemaan/selittämään/tekemään yms yms miljoona muuta asiaa niin siitä on niin paljon vaivaa ettei hän vaan enää viitsi.
Saa nähdä miten käy kun anoppi kuulee tulevasta pikku kakkosesta.....
Että jos meitä nykyajan äitejä joku haluaa syyllistää siitä ettemme tienneet kuinka rankkaa se lapsenhoito voi välillä olla..
Niin löytyy kyllä sitten näitäkin isovanhempia jotka pesevät kätensä hommasta heti, kun se ei enää heitä miellytäkkään.
nykyisin on mikrot, tietokoneet (ei tarvii jonottaa pankeissa ym), valmisruuat ja puolivalmiit raakapakasteet ym. Teidän äitinne, nykyise isovanhemmat, jotui tekemään aiken alusta asti itse. Kyllä meillä on paljon helpompaa. Kotiinkin voi jäädä hoitovapaalle ja siitä saa vielä rahaakin. On liukuvat työajat ym. ja vielä pitäisi isovanhempien hoitaa lapsenlapset ja omat sairaat vanhemmat työn ohelle. Mietihän nyt uudestaan mitä valitat ja häpeä edes vähän!
Vanhimmat lapseni ovat kuitenkin jo yli 20v eli hyvin voisin mummo olla.
Minusta tuntuu, että nykyiset nuoret äidit ovat vain pilalle passattuja pikkulikkoja, jotka eivät vain jaksa lasten kanssa kun rakennekynnetkin menee pilalle.
Kaikki tuntemani pikkulasten isovanhemmat ovat vielä työelämässä, kyllä he ovat vapaansa ansainneet.
Kun minä olin nuori äiti, ei ollut teippivaippoja eikä alussa automaattipesukonettakaan. Vaatteetkin olivat paljon vaikeammin puettavia vauvoilla. Mutta helppoahan meilläkin oli verrattuna minun äitiini. Miten ihmeessä silloin on pärjätty kun ei ollut mitään mukavuuksia eikä helpotuksia. Eivät nykyajan pentuäidit tiedä yhtään mitään lastenhoidon ankaruudesta. Yksi tai kaksi lasta, kaikenmaailman koneet ja vempaimet helpottamassa kodinhoitoa, lapset voi lykätä tarhaan. Ettäs kehtaatte tuollaisia jaaritella pullamössömukulat.
ja isovanhempani eivät ole enää elossa, äitini vain.
Minustakaan nykymummot eivät todellakaan tajua nykyäitiyden vaatimuksia.
Minun äitini nalkuttaa esimerkiksi työssäkäynnistä - ihan niin kuin kotiäitiys olisi enää oikeasti mahdollista, kun lapsia on vain kaksi ja äidillä kuitenkin koulutus. Oma äitini jätti aikanaan kansakoulunkin kesken, eikä mennyt koskaan töihin.
Samaten hän nalkuttaa kotiruoasta - ihan kuin se olisi jokin äitiyden mitta, että perunatkin kasvattaa itse (siis oikeasti hänestä pitäisi!) ja muusin tekee from scratch.
Koska hän ei ole koskaan ollut työelämässä, hän luulee, että työnantajaille voi vain ilmoitella asioita - tyyliin "en tule tänään ollenkaan töihin, kun 4,5-vuotiaani on vähän levoton" tai mies peruu työmatkan, koska eskarilaisellamme kärsii ikävästä. Ja kun emme näin tee, emme välitä lapsistamme jne.
Minua ei isovanhemmat hoitaneet vaan vanhemmat. Kun vanhemmat matkustivat, matkustivat myös lapset mukana. Isovanhemmat tai kodinhoitajat ei meitä hoitaneet eikä leiponeet ym. Isovanhemmat hoitavat nyt tarvittaessa lastani, mutta miksi olisin niin itsekäs että en itse hoitasi lastani. Kun matkustan matkustaa myös lapseni mukana ym.
Kun olin lapsi meillä kävi aina silloin kodinhoitaja, kun vain oli tarvis. Samoin suurin osa kavereideni isistä niin kuin meidänkin isä, tuli töistä jo joskus 17 aikaan. Meidän mummo hoiti mua parhaillaan 3 viikkoakin ja otti ihan vauvanakin viikonlopuiksi. Vanhempani matkustivat paljon ulkomailla keskenään niin kuin monien ystävieni vanhemmat. Mummot olivat paljon mukana ja auttamassa. Leipoivat ja siivosivat.
Tuttavien isovanhemmat toimivat heillä lisäksi lapsenvahteina joka päivä, lapsia ei tarvinnut laittaa ollenkaan kunnalliseen hoitoon.
Mitä apua me saamme nyt. Minä en saa mitään.
Entisaikojen mummojen vanhemmat olivat jo kuolleet. Tämä on mummojen ajankäytön kannalta aivan ratkaiseva asia. Jos sinunkin mummollasi olisi ollut edes yksi dementikko hoidettavana, ei hän olisi voinut hoitaa sinua 3 viikkoa peräjälkeen. Entisaikojen mummot eivät myöskään olleet kokopäivätyössä. Nykymummo pääsee eläkkeelle vasta 65-68-vuotiaana.