Millä keinolla saisimme lapsemme lopettamaan piiloutumisen?
Lapsi on ottanut tavoikseen pinkoa piiloon ja kun häntä nimeltä kutsumme, lapsi ei vastaa mitään. Tänään teki sen ulkona, pimeässä kun olimme lähdössä kylästä pois. Oli niin piilossa, kyykyssä oikein ja kyllä kuuli todella hyvin että etsimme häntä. Paniikkia hahmotti kun isommalla porukalla etsimme. Aiemmin on tehnyt sen isossa kaupassa ja kotipihassa piiloutumalla auton taakse.Millä tämän saisi loppumaan? Lapsella ikää lähes 4½ vuotta.
Kommentit (9)
sovi lapsen kanssa, että aina kun tulee ekasta kutsusta luokse, saa tarran. Saman asian ajaa vaikka hedelmänami.
Lapsella on kaksossisar joka ei tätä tee. Karvoissani kävelee että, tämä ei lopulta ole oikea keino. Taitaa olla mahdoton tehtävä...ja ongelma joka menee iän myötä ohi.
normaalia jokapäiväistä käytöstä ei palkita. Ja tosi hyvin on pärjätty. En ole lahjonut lasta millään kertaakaan, en uhkaile tontuilla enkä joulupukeilla. Välillä kyllä otetan lapsen kanssa matsia, mutta yleisesti ottaen aika vähän tarvii säätää tottelevaisuusrintamalla, koska lapsi tietää ettei huonosta käytöksestä tule koskaan ekstraa. Ekstraa tulee sitten ihan muista asioista. Vaikkapa siitä että ihana päivä ja lähdetään yhdessä polkupyörällä jätskille ihan pelkästä tyytyväisyydestä.
sanoin omalle pilleskelijälleni, että jonain kertana äiti voi luulla, että lasta ei löydy ja lähteä pois paikalta muualta etsimään. Ja, että se on tosi vaarallista ja ajattele jos äitikin katoaisi tolla tavalla. Meni perille, ei mennyt enää piiloon muuta kuin tietysti piiloleikissä.
kyllä kai ton ikäisen pitäis jo uskoa, ota yhteys neuvolaan. Meillä tota tapahtui 3-vuotiaana
poika nyt 4v. ja 8kk ja saattaa lähteä tavaratalossakin lätkimään. ei vastaa huuteluihin. mitään ei pysty itse katselemaan, kun poika jo häviää.
kauanko tämä vaihe kestää?
äidin ansiota niin miksi ap.n toinen lapsi käytäytyy sitten eri tavalla?
Joskus lapsi ymmärtää tietyn käyttäytymissäännön toisin kun me aikuiset ollaan se tarkoitettu. Esim ap.n toinen lapsi mieltää, että saa huomiota katoamistempullaan (vaikkakin negatiivistä, mutta huomiota kuitenkin) ja huomionhakukiintiö täyttyy. Jospa hän nauttii siitä tunteesta, kuinka häntä kaivataan, ikävöidään, etsitään,,
miksipä ei tietysti onnistuisi, toinen saa taatusti aina oman palkinnon vaikka kyseistä ongelmaa toisella ei olekkaan.