Ei-niin-osallistuvat-isät ja teini-ikäiset lapset? (ov)
Meillä on teini-iän kynnyksellä oleva tyttö. Ekoja murkkuoireita on ollut huomattavissa jo koko tän vuoden. Itse olen ollut kotona lasten kanssa viimeiset kuusi vuotta. Mies on vaativassa työssä ja tekee pitkiä päiviä. Henkinen paine työssä on tosi kova. Minä olen koko sen ajan, mitä meillä on ollut lapsia, hoitanut lapset, kodin ja kaikki ns. juoksevat asiat. Lasten kasvatuskin ja mm. kouluasiat on jäänyt kokonaan mun vastuulle ja hoidettavaksi. Asia on minulle ok, koska näin ollaan asioista yhdessä sovittu (sitä ei siis kenenkään kannata tässä alkaa arvostelemaan...).
Nyt siis vaan on tytöllä alkamassa vaikeempi ikä ja äidin kanssa tulee asioista riitaa melkein päivittäin. Vaadin hänen sanojensa mukaan ihan liikoja. Tyttö on lyönyt leikiksi melkein kaikki aikaisemmin tekemänsä. Koulun, harrastukset, kavereiden kanssakin riitelee useesti. Kohdistaa kaiken angstin muhun ja isä on kaikessa ns. hyvis. Kaikki mitä mä teen on vähän niinkuin perseestä. Pärjään kyllä tytön kanssa mutta mua vaan mietityttää, että miksi syyttää mua kaikesta? Itse kun ajattelisin, että enempi kokisi jääneensä isän huomiota vaille ja siksi näyttävän kiukkuaan enempi hänelle.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Ja miten tilanne muuttui, kun lapset pääsi pahimman murkkuiän yli?