Lue keskustelun säännöt.
"me halutaan elää itsellemme..."
03.11.2008 |
Tällaisen viestin sain tänä aamuna äidiltäni. Mulla on 2,5 vuotias ja olen viimeisilläni raskaana. Mies on yrittäjä, tekee töitä 7 päivää viikossa, ja pitkiä päiviä. Oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, en saa öisin nukuttua kun supistaa ja sattuu, lapsella on tosi paha uhma, tappelen päivittäin pukemisesta yms. hänen kanssaan. Välillä oon niin väsynyt että jaksan vain itkeä. Hermostun lapselle helposti, kun joudun ison mahani kanssa kantamaan häntä, juoksemaan perässä... Eilen sitten päätin ensimmäistä kertaa puhua asiasta äidilleni. Vanhempani ja siskoni ovat ainoa tukijoukkoni, sillä miehen perhe asuu ulkomailla. Ystävistäni kaksi on juuri saanut vauvan, ja kaksi on työelämässä, yksi asuu toisella puolella kaupunkia, ja muut eivät ole niin hyviä tuttuja että kehtaisi pyytää apua.
En yleensä pyydä apua kun pakon edessä, lapsi on ollut yhden kerran yötä mummolassa, kun jouduin sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Kaksi kuukautta sitten vanhempani olivat lapsen kanssa kun kävin nopeasti ostoksilla, lapsi oli heillä n.2h hoidossa. No nyt sitten yritin puhua, että oikeasti tarvitsisin apua ja aikaa levätä, että jos he voisivat olla lapsen kanssa. Äidin ensimmäinen kommentti oli, että syyllistän häntä. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Alan vain olla epätoivoinen. Tänä aamuna tuli sitten tuo viesti, että haluavat auttaa mutta elää myös itsellensä...
Tiedänpähän nyt, että sieltä on apua turha odottaa. Tuli vain pahempi olo. Mulla on tosi kynnys puhua väsymyksestä neuvolassa, mutta pakko se on. Olisin vain niin toivonut jotain apua tässä raskausaikana, huomiota mutta ei. Kateellisena kuuntelen kavereita joiden vanhemmat auttavat, ja haluavat auttaa, lastenhoidossa vähän väliä.
Kommentit (297)
tuntuu pahalta puolestasi! Itselläni oli kesällä myös sellainen tilanne, etten saanut yöllä juuri samoista syistä nukuttua ja alle 2-vuotiaani jätti päiväunet jo pois. Välillä vain itkin väsymystäni vaikka mieheni tekee pelkkää tavallista päivätyötä ja illat ja viikonloput sain ottaa rennosti. Yritin myös kysellä lastenhoitoapua, mutten kovin monelta kehdannut. Juuri kolmosen tyyppisten ihmisten asenteiden takia!
Kerropa mistä päin olet, minäkin voisin tarjoutua auttamaan. Esikoisenikin voisi olla leikkiseurasta mielissään! Me olemme pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorastaan yllytät toimintaan, joka juuri johtaa tragedioihin.
3
Oletko sä edes ihan terve?? H yvä ihminen et ole, ja tuolla asenteella mikä sulla on niin et taida olla kovin hyvä äitikään.
Ymmärrän AP sua todella hyvin..itse olen kokenut lähes vastaavaa, mutta en jaksa alkaa sitä tähän selittämään. Jos asustelet Oulun seudulla niin tutustutaan..mulla on 3,5 vuotias tyttö tällä hetkellä ja mielelläni voisin ottaa hänelle leikkikaverin meille kotiin silloin tällöin, kun apua tarvitset. Laita mulle sähköpostiosoite, jos haluat olla yhteydessä..
T. Virve
Että pidät puoles, vaikka saatkin paskaa niskaa.
Mä en myöskään ymmärrä näitä päänsilittelijöitä. Jos tilanne on tuo, niin puhelin käteen ja soittamaan apua. Oikeasti.
En todellakaan tarkoita, että apua ei saa pyytää ja pidän luonnollisena sitä, että läheiset ja ystävät auttavat toisiaan. MUTTA avun antaminen pitää olla vapaaehtoista. Ei omaa elämäänsä voi rakentaa sen varaan, että tekee itse mitä huvittaa ja laskee sen varaan, että apua on aina saatavilla.
Viimeksi kun siskon lapset (2 ja 3) oli mummolla kylässä ja menin auttamaan illalla, niin jo muutaman tunnin jälkeen mummo oli ihan poikki ja sanoi itse, että hoitaminen on tosi raskasta.
Eli ap. Hankkikaa ulkopuolista apua, kunnes miehesi saa työasiansa hoidettua.
Tsemppiä sinulle, asioilla on tapana järjestyä. Etukäteisonnittelut uudesta tulokkaasta.
Tulevaisuutta ajatellen. Pyrkikää vähän ennakoimaan tilanteita ja miettimään vaihtoehtoja. jos asiat ei menekään haluamallanne tavalla. Ja luokaa sitä verkostoa, vaikka naapureihin; siinähän olisi esim. kriisitilanteessa apu lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vanhempasi ovat vanhuuden heikkoja ja pyytävät apua, niin vastaa, että "haluamme elää itsellemme"
kukaan ei ole ehdottanut että miehen pitäisi heittäytyä kortistoon.
Mutta miksi ette ole keskustelleet että ottaisitte hoitajan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla PMS päällä!!
Ap kyllä tulee pärjäämään ihan hyvin.
Mä en ymmärrä sun asennetta, ymmärtäisin jos ap pyytäisi apua koko ajan.
Mä inhoan ihmisiä jotka vittuilevat toiselle hädän hetkellä. Kai sitä saa olla väsynyt ja sanoa sen ääneen eikä olla joku marttyyri-äiti.
Omakohtaista kokemusta väsymyksestän kolmen pienellä ikäerolla olevan lapsen verran ja tiedän ettei siihen väsymykseen auta toisten vittuilu eikä vähättely vaan lepo, nukkuminen ja asioiden organisointi. Apua, kun kaikki eivät saa.
...vai olisiko ap kuitenkin äitiään fiksumpi eikä kääntäisi selkäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikossa kanssamme leikkimään! Voidaan käydä esim puistossa lapsesi ja omien lasteni (1½ ja 3) kanssa. Minulla on ollut yksi hoitolapsi, joten kokemusta on kolmen pienen kanssa liikkumisesta :) Tilaa löytyy meiltä kotoakin, jos esim vettä sataa.
Tilanteesi on saatava laukaistua ja sinun on saatava levätä! Olen todella pahoillani puolestasi.
Ilmoita tähän ketjuun, jos satut asumaan lähistöllä, niin sovitaan asiasta! En tarvitse korvausta, tiedän mitä on olla väsynyt ja viimeisillään raskaana.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän (iso)vahnempia, sillä hehän ovat oman perheensä hoitaneet. Ei heillä ole osaa eikä arpaa teidän perhesuunnittelussa. Sitä mä en kylläkään ymmärrä miksi ei voi auttaa jos apua todella tarvitsee. Ehkä tässä luullaan että teidän lapsesta on tulossa heille "uusi" lapsi eivätkä he halua aloittaa "lapsiruljanssia" alusta. Oletteko kysyneet apua miehen vanhemmilta tai teidän sisaruksilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Ensinnäkin täytyy todeta muutama seikka, jotka kyllä ovat tulleet ennenkin esiin.
- ap ei ole kroonisesti ruikuttamassa apua, mutta kääntyi ensimmäisenä oman äitinsä puoleen, kun loppuraskaudessa alkoi arki käymään raskaaksi - eiköhän niin tekisi meistä useimmat, jos oma äiti on lähellä ja fyysisesti hyvässä kunnossa?
- aina ei kaikkea osaa ennakoida (ja moni sortuu yltiöoptimismiin): ei miehen työtilanteen muuttumista eikä edes sitä, kuinka lujille uhmis voi laittaa loppusuoran raskautetun. Jos eka raskaus on mennyt ongelmitta ei hoksaakaan, kuinka erilaista loppusuora voi olla pienen kaverin kanssa.
- ap kyselee meiltä palstalaisilta tukea ja neuvoa, myös mielipidettä siitä, että missä vika. Eikö tämä palsta ole sitä varten. Ei se ole ruikuttamista, jos haluaa selvittää itselleen, että onko oikeasti kohtuuton, jos pyytää äidiltään vähän apua ko. tilanteessa. Palsta on myös oikeasti hyvä konsti siihen, että jos pitää saada mieltään purettua (ja puhekaveria ei ole heti tarjolla), niin täällä voi purkaa tuntojaan ja ehkä sitten oma ärtymyskin laantuu, saa uusia näkökulmia ja ideoita, miten voisi keskustella rakentavasti oman äitinsä kanssa tai tehdä muita ratkaisuja. Ilman keskustelupalstaa voisi yhteistyökyvytön mummu saada tiukempaa palautetta.
Muutama kysymys ap:lle
- missä siskosi on? Mainitsit hänet alussa tukiverkostoosi kuuluvana.
- mitä isäsi sanoi? Vai onko hän äitisi perässä marssiva tossukka, joka ei osaa leikkiä 2,5 vuotiaan kanssa. Mitä jos soittaisit hänelle suoraan ja pyytäisit isää vähän kaveriksi (vaikka lamppua vaihtamaan, kun et voi itse kiivetä ja sitten vaari samalla vähän leikkisi uhmiksen kanssa :))
Toivottavasti asiat kirkastuvat ja äidilläsikin joku järjenvalo vilkahtaa. Minä itse "koulutan" lapsiani jatkuvasti siihen, että mummua ja vaaria käydään säännöllisesti morjenstamassa ja onneksi lasteni mummu ja vaari (anoppi ja appi, omat vanhempani ovat jo kuolleet) ovat myös valmiita auttamaan. Ajattelen asian niin, että jo nyt lapseni saavat sen mallin, niin ei meidänkään tarvitse sitten mummu/vaari-elämäntilanteessa koko ajan yksin olla vaan meitäkin käydään katsomassa. Appivanhemmiltanikin tosin kaipaisin joskus sitä, että he ottaisivat aloitteen ja ilmaisivat halunsa viettää aikaa lastenlastensa kanssa eikä aina niinpäin, että "autetaan jos pyydetään". Noh, kaikkea ei voi saada eikä me usein pyydetä.
Ja jos asut Keski-Pohjanmaalla, niin meillekin saa tulla leikkimään! Mulla neljä lasta 2-9 ikähaitarilla.
Olen pahoillani ap puolestasi. Kurjaa, että äitisi kääntää sinulle selkänsä kun tarvitsisit apua.
Pakko sanoa, että tämä on minusta niin suomalaista kuin olla voi. Ei tulisi kuuloonkaan, että jossain Etelä-Euroopassa kiellettäisiin tossa tilanteessa apu omalta lapselta. Mieheni on Espanjasta, ja siellä aina lomien aikaan kaikki isotätejä myöten tarjoaa oma-aloitteisesti lastenhoitoapua. Eikä siksi, että sitä tarvittaisiin vaan ihan vaan siksi, että minä ja mies voisimme tehdä kahdestaan/kavereiden kanssa jotain kivaa vaihteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttamaan silloin tällöin, mutta haluaa, että tyttärensä huomioi, että myös heillä on oma elämänsä. Ap:han itkee täällä, että isovanhempien pitäisi hoitaa lasta viikoittainen, mikä mielestäni on aika paljon vaadittu!!
mikä teillä ihmisillä on?
ap olisi halunnut vain vähän apua kun on RASKAUDEN TAKIA VÄSYNYT JA KIPEÄ ja sanoi pärjäävänsä sitten kun synnytyksen jälkeen kivut loppuu.
miksi väännättä ap:n sanoja ja olette tietävinänne miten ap ei jaksa sittenkään kun vauva syntyy.
mun mielestä tuntuu oudolta käytökseltä isovanhemmilta jos ei edes hetkeä voi olla apuna. mutta ihmisiä on monenlaisia.
joita tällä palstalla on melkein joka ketjussa kun joku uskaltaa avata suutaan ongelmistaan. En tiedä mitä iloa tuosta päähän potkimisesta saa? varmaan hyvän mielen ja itselleen kirkkaan kruunun. En mä tarkoita että jokaista pitäis vaan hyssytellä ja kannustaa siihen että yhteiskunta hoitaa eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta itse mistään. Mistään lusmuilustahan tässä ei ollut kyse. Jotain käytöstapoja voisi olettaa aikuisilta ihmisiltä.
Pakko sanoa, että tämä on minusta niin suomalaista kuin olla voi. Ei tulisi kuuloonkaan, että jossain Etelä-Euroopassa kiellettäisiin tossa tilanteessa apu omalta lapselta. Mieheni on Espanjasta, ja siellä aina lomien aikaan kaikki isotätejä myöten tarjoaa oma-aloitteisesti lastenhoitoapua. Eikä siksi, että sitä tarvittaisiin vaan ihan vaan siksi, että minä ja mies voisimme tehdä kahdestaan/kavereiden kanssa jotain kivaa vaihteeksi.
Kai tämäkin on vähän suhteellista kun Suomessa suurin osa isovanhemmista on itsekin työelämässä mukana.
En tuollaisesta tilanteesta kyllä itseäni tai perhettäni löydä.
3
Tulepa tänne sitte itkemään kun sinulta on voimat loppu ja kaipaat apua. Täällä me sitten voidaan hakkua sut ja kertoa että perheesi on huonolla pohjalla!!
t. kolmen äiti joka myöskin joskus ajatteli että tulee ikuisesti jaksamaan ilman apua
Ei ollut tarkoitus potkia päähän (?), vaan saada sut ehkä ajattelemaan, että 3:n viesteissä voi olla järjen hiven ja totuutta mukana.
Ite käsitin, että tilanne on, että ap on väsynyt, haluaisi äidiltään apua ja äiti ei sitä halua antaa.
Mitä hyötyä on, että kauhistellaan ja haukutaan äitiä, ehdotellaan kostotoimia ja surkutellaan tilannetta? Sympatia tuntuu toki hyvältä, mutta ei vie asioita eteenpäin. Joskus potku persauksille auttaa paremmin. En haluaisi, että ap jäisi tuleen makaamaan ja rypisi kotona yhä väsyneenä, mutta nyt lisääntyneessä itsesäälissä, kun av:nkin mukaan häntä on kohdeltu väärin.
Mielestäni konkreettinen toiminta "soita apua" laukaisee tilannetta paremmin.
Kun nyt ap saisi edes täksi hetkeksi apua, että saisi nukuttua ja ajateltua sitten kirkkaammin, mistä apua tulevaisuudessa (kun se äitikortti ei nyt toimi).
Ja tosi mukava oli lukea, että jotkut tarjosivat hoitoapua. Hatunnosto heille.
T: Ihmeporukkaa sitten vissiin
joita tällä palstalla on melkein joka ketjussa kun joku uskaltaa avata suutaan ongelmistaan. En tiedä mitä iloa tuosta päähän potkimisesta saa? varmaan hyvän mielen ja itselleen kirkkaan kruunun. En mä tarkoita että jokaista pitäis vaan hyssytellä ja kannustaa siihen että yhteiskunta hoitaa eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta itse mistään. Mistään lusmuilustahan tässä ei ollut kyse. Jotain käytöstapoja voisi olettaa aikuisilta ihmisiltä.
Esim me emme tule varmaan ikinä saamaan mitään apua kummankaan puolen isovanhemmilta. Toinen puoli on niin täystyöllistetty muiden lasten hoidolla ja toinen puoli ei vaan jotenkin.... osaa. Ihan niinkuin pelkäisivät meidän lasta, jolla om uhmaikä, ujostus ja jatkuva sairaus joka on heille tuntematon asia ja sellaisena varmaan pysyykin.
Kun ei mitään odota niin ei pety :) Onneksi rahalla saa, jos on pakko.