Koira apua? Vienkö piikille vai enkö? Kertokaa mielipiteenne.

Molemmissa roduissa taitaa epilepsia olla valitettavan yleinen.



Onneksi meillä kohtaukset ei ikinä ole olleet pahoja kouristelukohtauksia vaan koira on vain jäykistynyt, kävellyt hoiperrellen ja sitten käynyt makaamaan niin pitkäksi aikaa että kohtaus on ohi. Lääkitystäkään ei tarvittu pitkään aikaan ennen kuin tosiaan tuli monta kohtausta peräkkäin ja katsottiin parhaaksi aloittaa lääkitys.



ap

Senkään puoleen ei uskalleta koiraa pitää koska agressiivisuudelle ei ole mitään selkeää kaavaa.

Kohtauksien tullessa tai niiden jälkeen ei ikinä ole ollut vihainen.



ap

Eläimen lopetus on rankka päätös ja sitä pitääkin miettiä. Mutta kuvauksesi perusteella teillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Riskejä ei lasten suhteen oteta. Ei.



Me jouduimme lopettamaan aggressiivisen koiran pari vuotta sitten. Kaikkemme yritettiin, mutta päätös piti tehdä. Sellaisen koiran sijoittaminen muualle olisi vastuutonta, sitä ei koiran kasvattajakaan olisi sallinut.



Päätös on rankka, ja muistan kyllä ne hetket ennen lähtöä. Vieläkin tulee itku silmään, kaikesta kauheudesta huolimatta.



Tee päätös pian ja toteuta se. Älä peru. Se tekee tilanteen vieläkin pahemmaksi.

piikille heti kun alkaa edes yrittää puremista,nyt olette saaneet ensimmäisen varoituksen ja seuraavalla kerralla lapselle voi käydä pahemmin!!Piikille heti,ei se tuosta enään parane ja tulee vaan kärsimään!!

Tee valinta,lapsesihenki vai koira?

Epilepsiakohtaus vaurioittaa aina jotain aivoissa ja jos lääkitys on noin hankalaa, niin ei koira saa siitä tarvitsemaansa apua.



Arvaamato koira on AINA vaaraksi ympäristölleen ja erityisesti lapsiperheessä. Koiran siirtäminen eläkepäiviksi vieraiden hoteisiin olisi koiralle luultavasti tosi rankkaa. Outo olo muutenkin lääkityksen takia ja kaikki tuttu ja turvallinen katoaisi. Sullehan se olisi helpompi päätös.



Koirasi on sairas ja jos siihen ei kerran löydy apua, on koiralla oikeus päästä piinasta. Se oikeus meiltä ihmisiltä puuttuu... päätös on hirmuisen rankka, mutta teidän kaikkien parhaaksi. Arki muuttuu pian kepeämmäksi, kun ei tarvitse pelätä koiran arvaamattomuutta, eikä myöskään katsoa sen kärsimystä. Ei koira nauti huumattuna haahuilusta!! Varmasti olet sydän särkien katsonut sen vinossa menemistä jne.

koirastasi muille ihmisille. Koiralla on paha olo ja se reagoi siihen yllättävillä vihanpurkauksilla. Koira ei ymmärrä olevansa sairas. Vie ystäväsi piikille ja päästä hänet laukkaamaan vihreille niityille onnellisena ilman kipuja ja kohtauksia. Kanna vastuusi ystävästäsi loppuun asti. Rankkaa se on, mutta lopulta huomaat tehneesi oikein.

epileptisten kohtausten takia vuosi sitten. Lääkkeet lakkas tehoamasta mikä viittaa siihen että kyseessä oli aivokasvain eikä varsinainen epilepsia.

Kohtaukset vaurioittaa koiran aivoja ja ovat tuskallisia. Lääkkeet taas tekevät koirasta tokkuraisen, koska ne ovat todella vahvoja.



Koiranne on jo iäkäs ja sinuna veisin sen piikille, vaikka kivahan se olisi toivoa että jos kohtaukset vaikka loppuisivatkin... Epilepsia on kova järkytys omistajalle, se oma rakas koira kun lakkaa olemasta joko lääkkeiden tai kohtausten takia :(

Tiedän kyllä itsekkin mikä on oikea ratkaisu, jotenkin vain haluan kuulla varmistuksen siitä että muutkin ajattelevat niin.



ap

ystäväsi viimeiselle matkalle rauhassa. Viettäkää ihana hemmotteluviikko ennen sitä. Paljon aikaa, pitkiä lenkkejä, herkkuja ja mistä koirasi ikinä nauttiikaan (meidän koira sai saattohoitoviikolla saunoa joka päivä). Hyvästelkää kunnolla ja sitten päästät siitä irti. Vaikeaa on, mutta ainoa oikea ratkaisu.

Minka rotuinen koira on?

että kohtaukset voivat mm. sokeuttaa koiran ja kohtauksen jälkeen koira voi oikeasti olla vaarallinen, koska se ei välttämättä hetkeen (vaikka pysyviä vaurioita kognitiiviseen toimintaan ei tulisi) tunnista lainkaan laumansa jäseniä ja saattaa olla todella sekava. Kova kouristelu voi myös aiheuttaa ruumiinvammoja.

Lihasten rentoutumisen takia (ainakin meillä kävi näin) koira pyöri aina omissa ulosteissaan ja haju oli karmea, eikä sitä saanut koirasta pois. Ei ole elämisen arvoista elämää sellainen.

Siis jos oikein ymmärsin, koiranne luonne/käytös muuttui lääkityksestä? Jos ensin etsisit jonkin aikaa toista kotia sille ja sellainen löytyisikin, se todennäköisesti masentuisi ja kärsisi henkisesti, fyysisten vaikutuksiensa kanssa. En kuitenkaan uskalla ruveta ehdottelemaan piikille lähtöä, mutta tyttö onkin jo parhaat vuotensa elänyt vuosi muutama sitten.

MInun ystävällä oli samanlainen tilanne vuisi pari sitten. Koira sairasti ja eli lääkkeillä, luonne muuttui ja kohtauksia, leikkauksia jne. Koiralla oli ikää ja parhaat vuodet takana, pääti viedä piikkille. Helpotus kaikkien elämään.

vaikkei se varmasti helppoa ole. Tsempit sinne!