G:kumpi oli/on parempi isä-isäsi vai miehesi?
Kommentit (15)
Omalta isältä sai huomiota lähinnä Koivuniemen herran muodossa. Koulussa kuuntelin ihmeissäni, kun tytöt teki isänsä kanssa jotain. Meillä isä tuli kotiin ja meni sohvalle makaamaan loppuillaksi.
Melkein kuolin synnytykseen mutta oma isä ei edes soittanut että miten voin. Appiukko on mulle kuin oma isä.
Oma mies on ihana isä lapsillemme. On pitänyt hoitovapaatkin.
Omalta isältä isyys on ollut hukassa jo n. 30 vuotta, eikä isosiyyskäänole ongelmatonta. Mieheni on lapsellemme i-h-a-n-a isä!
vaikka omakin isäni oli ihan loistava :)
onneksi on isän mallina myös minun lapsilleni.
Hänen hyvyyttään isänä kuvaa paljon se, että suree että lasteni isä mahdollisesti kokee tulevansa syrjäytetyksi isänä olemisesta kun hänellä, siis isälläni, on niin läheiset välit lasteni kanssa.
Oma oli kai ihan hyvä niin kauan kuin eli, ja jos "miehellä" tarkoitetaan tässä lapsen isää, niin kyllä häntäkin ihan hyvänä isänä pidän, vaikka on erottu. Mutta puolueellisuus syistä vastaan että isäni. :) Toisaalta ehkei sitten pojan isänä olisikaan ollut? Hmm..
Ovat hyvin erilaisia isukkeja.
Sanotaan, että oma isäni klaarasi paljon paremmin pikkulapsivaiheen, mutta koululaisten + etenkin teinien kanssa oma mieheni on aivan eri sfääreissä ja positiivisessa mielessä siis!
Ihan jo siitä syystä, että suuttui / menetti malttinsa tasan 2 kertaa. Nykyinen mies on itse uhmaikäisen tasolla ja tappelee 3-vuotiaan kanssa päivät pitkät. Luulin hänet tavatessani, että tässä on oman isäni kaltainen mies, mutta kylläpäs on tullut yllätyksiä matkan varrella....
Ikävä omaa, jo kuollutta isääni, jota lapseni ei koskaan tavannut.
Oma isäni on todella hellä ja ihana isä, mutta hänessä on se huono puoli, että hän on vähän liiankin kiltti. Hän ei koskaan sanonut mielipidettään, vaikka teimme jotain väärinkin. Äiti joutui aina hoitamaan sen varsinaisen kasvattamisen. Mutta silti, ihan loistoisä, kiltteyden perikuva todellakin.
Oma mieheni taas on loistavasti läsnä lapsen elämässä. Hän on hellä, mutta jämäkkä kasvattaja. Ottaa niin huonot kuin hyvät asiat käsiteltäväkseen. Omassa miehessäni on vain se vika, että hän taas saattaa sanoa asioista väärässä tilanteessa. Esimerkkinä tämänpäiväinen kun lapsi kaatui ulkona portaissa. Tuli itkien kertomaan, että sattuu polveen ja tulee verta. Mies nousi sohvalta ja ryhtyi kovaäänisesti paasaamaan miten on tuhat kertaa sanonut, että niiissä portaissa ei saa juosta ja kuinka oli kuulemma nähnyt tytön juoksevan niissä aiemmin tänäänkin... Minusta on aikansa mäkättämiselle ja aikansa lohduttamiselle. Miehellä menee nämä välillä vähän sekaisin. :o/ Mutta sitten toisaalta samalla myös halaa ja lohduttaa, ristiriitaista.
Oma isäni tuntui olevan AINA työmatkalla. Toisaalta sitten kun oli kotona, oli täysillä läsnä.
Mieheni on normaalissa päivätyössä, mutta se on illat pitkälti puoliksi omissa ajatuksissaan - katsoo telkkaria, lukee lehtiä tai muuten ei oikeasti kuuntele mitä lapsilla on sanottavanaan.
Oma isäni oli lyhytpinnainen ja neuvottelukyvytön alkoholisti. Silti kamalan kiltti ja ihan hyvä isä. Auttoi aina meitä lapsia ja otti talon touhuihin mukaan.
Mun mies näyttää kehittyvän kokoajan paremmaksi isäksi. Lasten ollessa ns. imeväisikäisiä, en saanut minkäänlaista tukea en mihinkään lapsia koskeviin asioihin, mutta nyt kun lapset ovat alakouluikäisiä ottaa mies enemmän vastuuta kuin koskaan.
Mun mielestä miehestä tulee parempi isä kuin mun omasta isästä.
oma isäni oli ja on paras isä minulle ja mieheni puolestaan on paras mahdollinen isä meidän lapsillemme
Oma isäni ei ollut juuri ollenkaan mukana lastensa kasvatuksessa, äitini piti ohjat tiukasti itsellään. Sääli sinänsä, onneksi isäni on lastenlastensa kanssa jo vähän sujuvammin :) Mieheni taas on alusta saakka ollut kanssani tasavertainen ja aktiivinen vanhempi, en voisi kuvitella parempaa.
Tekevät parhaansa ja rakastavat lapsiaan. Oma mies joskus ärsyttää, mutta lapsille varmasti rakas ja paras isä. Omasta isästä mukavia muistoja ja lämpimät välit edelleen.