En jaksa enää, olen hoitanut kehitysvammaista lastani 13 vuotta, nyt tunnustan että
en jaksa enää. Lapseni painaa jo paljon, on vaativa. Heräilee öisin, vaipat käytössä ja syötettävä. Saan kuukaudessa vain 2pv hoitajan jos tarpeeksi ajoissa varaan ja vaadin. Nyt olen niin väsynyt, olenko vatuuntunnoton jos laitan lapseni laitoshoitoon ja kotiin vain ajoittain. KOen jo etukäteen syyllisyyttä. Itken vieläkin 13 vuotta, onnellinen odottaja ja lapsi vammautuu synnytyksessä. Odotus terveestä poikavauvasta, lapsen isä eroaa minusta, ei yhteyttä lapseen.
En ole antanut itselleni anteeksi, miksi en lähtenyt tarpeeksi ajoissa sairaalaan......
Kommentit (35)
Onko siitä kenellekään mitään iloa jos vedät itsesi burnoutiin?
Avun saaminen kuitenkin voi kestää, joten on parempi toimia heti.
Ihailen ihmisiä jotka osaavat tunnistaa omat rajansa!
Toivon että jaksat pyytää apua, ei ole väärin sitä pyytää, tunnet itse rajasi :)
Karskeinta on kun lapsi vammautuu oli se sitten onnettomuus tai syntymässä joka ilmeisesti aika harvinaista suomessa?
Jos lisäavun saaminen kunnalta on mahdotonta laitoshoito näyttää olevan ainoa vaihtoehto. Se ei tarkoita että rakastaisit lastasi vähemmän vaan sinun täytyy myös huolehtia itsestäsi.
Kyllä vauvoja vammautuu Suomessakin synnytyksessä, yksikin on liikaa:( Mutta ap: turha sinun on itseäsi syyttää! Ihmisiä vammautuu myös tapaturmaisesti sadoittain joka vuosi, elämää ei vaan voi hallita vaikka kuinka tahtoisimme. Nykyisin hyvinkin tasokasta ja virikkeellistä ainakin Helsingissä jossa itse olen työssä alalla. Ja pienryhmäkotejakin on, esim Lyhty tulee mieleeni, joissa voi olla myös alaikäisiä kodinomaisessa ympäristössä. Hoitajia on ehkä n 10 ja he tekevät kolmea vuoroa. Omahoitaja huolehtii kaikesta erityisen huolella. Lpaset pääsevät retkille, konsertteihin, leireille, kerhoihin...Eikä kukaan eikä mikään estä sinua käymästä vaikka pari kertaa viikossa katsomassa lastasi! Ja sinulla on oikeus elää myös ihan tavallista eloa ja olla tuntematta syyllisyyttä siitä ettet jaksa. kaikilla on oma rajansa ja olet tehnyt upean, mahtavan työs äitinä! Todella nostan hattua. Itse olen hoitanut vaikeasti kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia 7 vuotta ja rakastan työtänio. Kaltaisiani on paljon ja voin vakuuttaa että asuntolaelämä sopii tosi monille! Siellä saa uusia ystäviä ja itseluottamustakin!Ota rohkeasti yhteyttä alueesi sosiaaliohjaajaan joka hoitaa lapsesi asioita, ja ilmoita tilanteesi! Vuodenvaihteessa aina tehdään sijoituspäätöksiä.
kaikkea hyvää!
Luulen, että syyllisyytesi tekee taakasta raskaamman, kun mitä se oikeesti onkaan...
Onhan teillä kodin muutostyöt tehty? Ja saithan nosturin, jottei sinun tarvitse 13 vuotiasta enää nostella?
Miten olis koulukoti, jossa asuu viikot ja tulis sitten vaan viikonlopuiksi kotiin?
paremmin keskittyä lapsen kanssa olemiseen - siis siihen kaikkeen hyvään!!
näin siinä sitten käy, kun penikka on iso ja painava ei jakseta hoitaa.
En puhu susta ap , vaan niistä vammisuuden ihannoitsijoista , ketkä ei tee aborttia vaikka sikiöltä puuttuisi puoli kroppaa tai pää.
Sinuna ap laittaisin lapsen heti laitokseen, äläkä tunne syyllisyyttä mistään.
Laita nyt heti haku laitokseen tai mihin nyt voisitkin lapsesi saada asumaan. Kerro miten väsynyt olet ja sano että et kertakaikkiaan jaksa. Ehkä jokin tilapäinen hoito järjestyi niin kauaksi, että pysyvä hoitopaikkaa löytyy.
hänet laitokseen laittamaan. Parempi siellä kuin sinun kanssasi jos masennut ja saat burn outin.
Itse teen töitä tuollaisessa "laitoksessa". Joka on kyllä enemminkin koti kuin laitos.
Siitä tulee mieleen jotain kolkkoa ja steriiliä. Mutta eiväthän kehitysvammaisten laitokset sellaisia ole. Ne ovat täynnä pieniä kodikkaita yksiköitä. Tosin ainakin Helsingissä laitoshoitoa ollaan purkamassa ja kehitysvammaisia sijoitetaan pienempiin yksiköihin hajautetusti.
Mielestäni väärää ratkaisua tässä asiassa et voi tehdä. Jos voimat tuntuvat olevan ihan lopussa, eikö lapsellekin ole parempi olla laitoksessa. Siellä on kuitenkin osaava henkilökunta ja näkeehän hän sinua kuitenkin. Voisi varmasti välillä olla kotonakin.
En todellakaan voi edes kuvitella mitä käyt läpi. Toivottavasti olet löytänyt vertaistukea.
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Sinun varmasti kannattaa alkaa katsella laitospaikkaa, mutta muista, että ei lasta tarvitse sinne koko ajaksi laittaa asumaan :). Varmasti saat järjestettyä niin, että lapsi on aluksi vaikka vaan yhden yön viikossa laitoksessa ja myöhemmin vaikka useamman yön joka toinen viikko tai esim. viikon/kk.
Mulle tuosta kirjoituksestasi jäi kuva, että haluat kyllä olla lapsesi kanssa ja hoitaa häntä, mutta et vain jaksa. Ei ole ollenkaan väärin hakea hänelle hoitopaikkaa. Luulenpa jopa, että lapsi voisi ihan tykätäkin olla välillä poissa kotoa ja saada touhuta ohjatustu ja tutustua uusiin ihmisiin. Ja vastaavasti kotona olo olisi sitten teille molemmille mukavampaa, kun jaksaisit paremmin saatuasi välillä levätä :).
näin siinä sitten käy, kun penikka on iso ja painava ei jakseta hoitaa.
En puhu susta ap , vaan niistä vammisuuden ihannoitsijoista , ketkä ei tee aborttia vaikka sikiöltä puuttuisi puoli kroppaa tai pää.
Sinuna ap laittaisin lapsen heti laitokseen, äläkä tunne syyllisyyttä mistään.
Elämässä ei aina tiedä miten käy. Meille syntyi vauvana normaali vauva, nyt myöhemmin huomattu kehitysvamma. Ei tosin niin paha kuin ap:n lapsella, mutta hoitoa vaatii kuitenkin.
Itse olen vammautunut aikanaan 14-vuotiaana liikenneonnettomuudessa.
Teuraalleko meidät molemmat joutaisi viedä?
Teuraalleko meidät molemmat joutaisi viedä?
Hänellä kun on kokemusta ja hän on aina toivomassa ihmisille vammaisia lapsia.
Kuuntele vain omaa intuitoitasi ja toimi sen mukaan.
Ei kannata miettiä menneisyttä vaan keskittyä tulevaisuuteen. Lapsesi tietenkin toivoo saavansa viettää kotona suurimman osan ajastaan, niin kuin kuka tahansa normaali lapsi, mutta en usko, että hän yhtään kärsii, jos viettäisi osan ajastaan laitoshoidossa.
Mutta : Sinulle voisi tulla ikävä lastasi, jos hän kotiutuisi laitokseen, enkä muutenkaan toivoisi sitä kenellekään. Siis toivon, että hänen kotinsa pysyisi äitinsä luona, ja laitosvierailut olisivat lapselle vain "hoitoleirejä".
Jollet jo ole niihin tutustunut.
Et ole huono äiti eikä sinun tarvitse odottaa voimiesi totaalista loppumista ennen laitospäätöstä. Voithan olla lapsesi kanssa laitoksessa (tai mahtavat kaikki olla palvelukeskuksia nykyisin) tai tuoda hänet kotilomille aina kuin jaksat. Lapsesi siirtyminen muualle asumaan ei lopeta äitiyttäsi!
ap, että paikkoihin on hurjat jonot ja ensisijaisia yleensä ovat täysi-ikäiset kotona asuvat. Pistä siis pyörät pyörimään... paikan saamiseen voi mennä jopa vuosia!
Mielestäni sinun kuuluu saada aikaa myös itsellesi eikä ajaa voimiasi loppuun. Moni ei olisi jaksanut noinkaan kauan.
Minulla on samanikäinen lapsi ja välillä nämä terveetkin kysyy jaksamista ja en voi kuvitella itseäni sinun tilanteeseesi.
Heti huomenna pistät asiat vireille. Laitospaikka ei ole maailman loppu. Laitoksesta voi tulla kotiin käymään. Isältään on luokatonta ettei ole missään yhteydessä lapseensa.
Voimia sinulle ja kukaan järkevä ei sinua tuomitse jos laitat lapsen laitoshoitoon.
ajoittain. Kuka siitä hyötyy että väsyttää itsensä ja masentuu ja potee itsesyytöksiä. Lapsella on varmasti aivan hyvä olla muidenkin hoidettavana.