Minun näkemykseni stressin ja lapsettomuuden yhteydestä.
Stressi voi vaikuttaa neurologiseen järjestelmään siten, että hormonitoiminnassa tapahtuu voimakkaan kortisolin (eli stressihormonin)erityksen takia muutos, mikä estää siten ovulaation. Se on ainoa todellinen mahdollisuus stressin aiheuttamaan muutokseen hedelmällisyydessä. Mutta kuitenkin, pitkäaikaisissa lapsettomuustapauksissa tuntuu jo tilastollisesti epätodennäköiseltä, että ihminen olisi niin voimakkaan stressin vallassa useita kuukausia tai vuosia, ettei ovulaatiota tapahtu laisinkaan.
Lisäksi, stressin vaikutusta miehen siittiöihin ei ole pystytty selvittämään, joten käsitykseni mukaan stressi voisi vaikuttaa vain naisen ovulaatioon.
Miksi stressin ja lapsettomuuden yhteys sitten elää niin voimakkaana keskusteluissa? Mielestäni siksi, että ihmisillä on psykologinen taipumus nähdä lapsentekoon liittyvät asiat jotenkin omavalintaisina. Kun syytetään stressiä ja stressaamisen lopettamista etenkin, saadaan valta niinsanotusti taas omiin käsiin lapsenteossa.
Tosiasia on se, että asia on lähes 100% omien käsien ulkopuolella, ainakin mitä stressiin tulee.
Terveisin, skeptikko-kyynikko
Kommentit (2)
Meillä takana 10 vuotta lapsettomuutta ja kyllä siinä on ollut stressittömiä ja stressillisiä jaksoja. Ovuloinkin ihan todistetusti, mutta lapsia vain ei tule.
Turpaan tekis mieli vetää näitä "unohda stressittelijöitä".
Tarkoitin tuohon toiseen ketjuun. AP