3 kk yhdessä, eikä mies ei ole kertaakaan sanonut tykkäävänsä/rakastavansa

Ei edes tykkää sinusta? Miksi sitten olette yhdessä, säälistäkö?

Ehkä mies arvelee, että koska kerran deittailette, niin siitä voit sitten päätellä, että hän tykkää sinusta. Perinteinen suomalaismies avaa suunsa vasta sitten, jos asia muuksi muuttuu.

Aika huonolta kuulostaa jatkon kannalta, jos alussa puuttuu romanttiset tunteet. Silloin ne yleensä juuri enien leiskuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa, itse olen odotellut paljon pidempään. Parisen vuotta. Suhde ja mies kaikinpuolin ihana ja tosi hyvä olla tässä, mies sanonut monesti et hän on onnellinen eikä missään muualla haluaisi olla. Sanoo kyllä kovasti tykkäävänsä (vastauksena kun minä sanon) mutta kun itse sanon rakastavani, hän ei vastaa yhtään mitään. Halaa kyllä tiukasti ja kun tää lähes aina tapahtuu nukkumaan mennessä, ottaa mut tiukasti kainaloon ja puristaa kädestä tms. 

Mietityttää silti et mikä tämä juttu hänelle on, täytyy varmasti kysyä joku päivä. Luonteeltaan on todella vakaa ja rauhallinen, ei innostu tai heittäydy yhtään minkään asian takia. Yritän itselleni selittää että tämä on se syy tässäkin. 

 

On olemassa ihmisiä, jotka kyllä rakastavat, mutta joille sanan rakkaus käyttäminen on vaikeaa. Se on jonkinlaista estoisuutta.

 

Voisko itsestään puhua ja kertoa sen verran, että tutustuisitte. Se on sitä.

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä ihminen ainakaan painosta. Sanoo sitten kun on valmis siihen. Teot puhuu varmasti enemmän kuin sanat!

Oma mieheni sanoi vasta joskus puolen vuoden jälkeen. Oltiin jo ehditty asuakin yhdessä jonkun aikaa. Ja silti yllätyin kun sanoi tämän, vaikka toki sen olin teinnyt koska yhdessä oli hyvä olla.

Olit avoliitossa miehen kanssa, vaikka tämä ei ollut edes sanonut rakastavansa :O ? Kukin tavallaan, itse en lähtis tuollaiseen.

12 vuotta vanha ketju, eiköhän tuo tunne liene jo selvinnyt :)

Vierailija kirjoitti:

Aika huonolta kuulostaa jatkon kannalta, jos alussa puuttuu romanttiset tunteet. Silloin ne yleensä juuri enien leiskuvat.

Eihän tuossa puutu romanttiset tunteet, puuttuu vaan ne romanttiset tunteet sanallisesti ilmaistuna.

Olen nainen enkä ole sanonut kenellekään rakastavani, en miesystäville, kavereille enkä edes vanhemmilleni. En vaan saa niitä sanoja suustani. Näytän tunteeni teoillani.

Nieletkö?

Mä tuhlasin tuollaiseen mieheen pari vuotta elämästäni. Ei koskaan puhunut tunteistaan eikä vastannut mun tunteisiin.

Kun erottiin, oli kuin taakka olisi pudonnut harteiltani. Eipä tarvinnut enää miettiä olinko toiselle tärkeä.

Hassua oli se, vaikka hän oli tunteeton minua kohtaan, niin ei millään suostunut hakemaan tavaroitaan luotani. Siihen meni varmaan puoli vuotta. 

Jollain kuusi vuotta

Vierailija kirjoitti:

Toiset eivät vain ole sellaisia, että menevät siihen huumaan mukaan vaan pitävät jalat maassa.

Vaikka olen nainen, niin kuulun itse tähän samaan kastiin. 3kk on niin lyhyt aika, että eihän siinä ole vielä oppinut edes toista tuntemaan ja miten ihmeessä voi rakastaa jotain, jota ei tunne? Voi olla melko varma, että toinen on juuri sellainen kuin sen haluaakin olevan, mutta oikea tunteminen ottaa kuitenkin selkeästi pidemmän ajan.

Mä juoksisin karkuun (ja olen juossutkin), jos mulle sanoo muutaman hassun viikon tai kuukauden jälkeen, että rakastaa. Tuntuu siltä, että toisella on pakkomielle parisuhteeseen ja olisi ihan sama kuka siinä vierellä olisi.

Mä haluan, että mua rakastetaan sellaisena kuin olen, ei sellaisena kuin mun kuvitellaan olevan.

Sama!

👍👍että tietää ja tuntee ja sitä rakastaa, ei mielikuvaa.

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta vanha ketju, eiköhän tuo tunne liene jo selvinnyt :)

😵💫

Heittäydy ilman painostusta puheisiin 

Kun hauskaa ja toisen seurassa kuin kotonaan voi jossain sopivana aikana tulla spontaanisti sanoen tai muuna kuten sydän-emojein

Vierailija kirjoitti:

Toiset eivät vain ole sellaisia, että menevät siihen huumaan mukaan vaan pitävät jalat maassa.

Vaikka olen nainen, niin kuulun itse tähän samaan kastiin. 3kk on niin lyhyt aika, että eihän siinä ole vielä oppinut edes toista tuntemaan ja miten ihmeessä voi rakastaa jotain, jota ei tunne? Voi olla melko varma, että toinen on juuri sellainen kuin sen haluaakin olevan, mutta oikea tunteminen ottaa kuitenkin selkeästi pidemmän ajan.

Mä juoksisin karkuun (ja olen juossutkin), jos mulle sanoo muutaman hassun viikon tai kuukauden jälkeen, että rakastaa. Tuntuu siltä, että toisella on pakkomielle parisuhteeseen ja olisi ihan sama kuka siinä vierellä olisi.

Mä haluan, että mua rakastetaan sellaisena kuin olen, ei sellaisena kuin mun kuvitellaan olevan.

Täällä täysin samat aatteet. Ärsyttää kun aina ollaan sanomassa että mies haluaa vain seksiä, eli toisinsanoen miehen tulisi valehdella ja sanoa nopeasti että rakastaa, ettei luulla että ollaan vaan seksin perässä. 3kk on lyhyt aika. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tuhlasin tuollaiseen mieheen pari vuotta elämästäni. Ei koskaan puhunut tunteistaan eikä vastannut mun tunteisiin.

Kun erottiin, oli kuin taakka olisi pudonnut harteiltani. Eipä tarvinnut enää miettiä olinko toiselle tärkeä.

Hassua oli se, vaikka hän oli tunteeton minua kohtaan, niin ei millään suostunut hakemaan tavaroitaan luotani. Siihen meni varmaan puoli vuotta. 

Siis millaiseen? Rakastaminen on valinta, ei tunne. Rakastumisen tunteen voit kokea, mutta se sekoittaa aivokemiaa niin pahasti, että se on usein huijausta. T: kokemusasijantuntija

En kyllä kolmessa kuukudessa ole kokenut rakastavani ketään. Melkein vuosi meni, ennen kuin nykyisessä suhteessa koin niin tuntevani ja sen myös sanoin.

Sitten etenikin rytinällä, vuosi tuosta naimisiin, nyt jo yli vuosikymmen onnellista yhteistä taivalta takana. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän erilainen tilanne. Miehellä tuntui aluksi olevan kiire sitoutua ja puhui hyvin aikaisessa vaiheessa jo tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisesta. Pyysikin muuttamaan luokseen ja sovittiin että kokeillaan parin viikon pätkä niin että vietän aikaa hänen luonaan ja "leikitään kotia", nähdäänpä sitten natsaako meillä hyvin yhteen. Kun aikaa vähän kului ja olemme viettäneet enemmän aikaa yhdessä, mies on alkanut puhua yhä enemmän miten hyvältä tämä tuntuu. Ja toisaalta taas ei enää kuitenkaan sano tykkäävänsä. Aluksi lähetti viestinkin jossa sanoi olevansa rakastunut, nyt kun sanoin viimein että olen rakastunut häneen, ainoa vastaus oli "Katsotaan kestääkö se". Ei edes mainintaa siitä että tykkäisi, tissejä kehaisi hyviksi ja sekin eri tilanteessa. On jotenkin kamalaa kun toisaalta mies kertoo että on hyvä olla ja toisaalta kun sanon hänelle jotain hellää, saan vastaukseksi hiljaisuutta. En vaadi että tunnistaisi rakkautta vaa

Oot mennyt vanhanaikaiseen. Miehellä on hyvä olla, koska hänellä on saman katon alla kotitöiden ja ruoan tekijä, seka rakastajatar. Ei mies tarvitse mitään rakkauden tunteita ollakseen tyytyväinen. Riittää, kun joku tekee ruokaa, kotitöitä ja lämmittää silloin tällöin lakanoissa. Onhan siitä tutkimuksiakin, että mies on tyytyväisimmillään avo- tai avioliitossa. Yllätys.

Ja täällä jotkut naiset kehuu kuinka oma mies ei ole kymmeneen vuoteen sanonut rakastavansa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän erilainen tilanne. Miehellä tuntui aluksi olevan kiire sitoutua ja puhui hyvin aikaisessa vaiheessa jo tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisesta. Pyysikin muuttamaan luokseen ja sovittiin että kokeillaan parin viikon pätkä niin että vietän aikaa hänen luonaan ja "leikitään kotia", nähdäänpä sitten natsaako meillä hyvin yhteen. Kun aikaa vähän kului ja olemme viettäneet enemmän aikaa yhdessä, mies on alkanut puhua yhä enemmän miten hyvältä tämä tuntuu. Ja toisaalta taas ei enää kuitenkaan sano tykkäävänsä. Aluksi lähetti viestinkin jossa sanoi olevansa rakastunut, nyt kun sanoin viimein että olen rakastunut häneen, ainoa vastaus oli "Katsotaan kestääkö se". Ei edes mainintaa siitä että tykkäisi, tissejä kehaisi hyviksi ja sekin eri tilanteessa. On jotenkin kamalaa kun toisaalta mies kertoo että on hyvä olla ja toisaalta kun sanon hänelle jotain hellää, saan vastaukseksi hi

Aina tätä tunkkaista paskaa. Se miehen tyytyväisyys riippuu siitä parisuhteesta ja toisesta ihmisestä. Tiesitkö että naisissa on suuriakin eroja? Naiset ovat ihan oikeita yksilöitä, siellä on yksinkertaisia, kateita, mukavia ja rakastavia. 

Sitäkin on muuten tutkittu, että nalkutus mitä monet naiset harjoittaa, se lyhentää miehen elämää saman verran kuin tupakointi. Se siitä onnellisuudesta.

Monetkaan m & m suhteissa olevat miehet eivät käyttäydy kovinkaan sentimentaalisesti vahvoissa ja pitkäaikaisissakaan suhteissa.