Saisinpa minäkin TEIDÄN ongelmanne! Ois elämä helppoa...
Kommentit (19)
Vierailija:
*Ojennan sinulle kuolemansairaan äitini saattohoitamisen, jatkuvan pätkätyötilanteeni, mieheni masennuksen ja lasten jatkuvan sairastelun*.
ap
Ei ole sitten tullut mieleen, että tuska on suhteellista ja subjektiivista? Tai että muillakin voi olla oikeasti vaikeita elämäntilanteita? Tai että ihminen, jolla ei ole MITÄÄN objektiivisia ongelmia voi vaikkapa sairastua masennukseen ja kärsiä henkisesti enemmän kuin voisit koskaan kuvitella...Jopa kuolla kärsimykseensä (masennus on ainoa suoraan kuolemaan johtava mielenterveydellinen sairaus)?
Lopeta itsesi surkuttelu (Tai lähinnä sillä itsesi ylentäminen) ja osoita vähän empatiaa. Saatat saada sitä itsekin vaikeassa tilanteessasi...
Osaa toisaalta olla iloinen pienistä asioista. Eikä tarvitse etsiä stressin aiheita esim siitä kuinka monta reimateciä pitäisi hankkia tänä talvena.
Ja, kuule, kyllä mä tuon tiesin..
ap
Vierailija:
(masennus on ainoa suoraan kuolemaan johtava mielenterveydellinen sairaus)?.
tätä tosiaan saa aina täältä lukea, että tuska on subjektiivista ja surua ei voi verrata. Kyllä se sitten osaa ärsyttää. Kyllä ihan oikeasti surua voi sillä tavoin verrata, että vaikka miten surettaisi vaikka surkea rahatilanne toisen työttömyyden vuoksi, niin on esim. oman lapsen kuolema siihen verrattuna ihan toinen juttu. Ja kun ei sekään pidä paikkaansa, että kärsimyksen summa on ihmisten elämässä jotenkin vakio, joillekin sitä kyllä tulee roppakaupalle eteen enemmän kuin muille. t. en muista, mikä numero
Vierailija:
Vierailija:
(masennus on ainoa suoraan kuolemaan johtava mielenterveydellinen sairaus)?.
Mutta turha dramatisointi pois. Tyyliin: Olen yrittänyt jo kolme kuukautta enkä ole vielä raskaana nyyh. Tai olen niin surullinen kun en pääsekään tänä talvena ulkomaanmatkalle.
Älkää etsikö turhasta aiheita murheeseen. Todelliset murheet voivat odottaa kulman takana.
Vastoinkäymiset ovat saaneet minut nauttimaan elämän pienistä onnen asioista ja ymmärtämään kaiken arvon. Minua ei haittaa yhtään toisten valitus, enkä koe että omat ongelmani olisivat kaikkein kamalimpia. Vähän ehkä surettaa kaikkien valittajien puolesta, heiltä jää elämässä niin paljon tärkeää huomaamatta.
Vastoinkäymiset ovat saaneet minut nauttimaan elämän pienistä onnen asioista ja ymmärtämään kaiken arvon. Minua ei haittaa yhtään toisten valitus, enkä koe että omat ongelmani olisivat kaikkein kamalimpia. Vähän ehkä surettaa kaikkien valittajien puolesta, heiltä jää elämässä niin paljon tärkeää huomaamatta.
Vaikka juuri vastoinkäymiset ovat avanneet omat silmäni, en sentään silti toivo yhtä radikaalia havahtumista muille. Sen sijaan yritän tuoda esiin elämän pieniä iloja, enkä niinkään sysää murheitani vieraiden ihmisten harteille (saati syyllistä heitä minua " pienempien" murheiden valittamisesta!).
Jos vertailun tielle lähdettäisiin, ei kenelläkään Suomessa olisi asiaa valittaa - onhan lähtökohtaisesti kaikilla mahdollisuus saada hanasta puhdasta vettä, emmekä elä esim. sodan keskellä. Ei se elämä silti noin yksioikoista ole...
enkä yhtään jaksa kuunnella, kun joku suree vaikka iäkkään sairaan vanhempansa kuolemaa. Siitäkin huolimatta, että se on hänelle todellinen suru ja elämän suurin kriisi. Minä vain ajattelen, että se on asia, joka tulee eteen meille kaikille, eli kuuluu normaaliin elämään.
ksi annettu! Eli sinulla voi olla " hyvä lapsuus" , hyvä mies, hyvä työ, helpot lapset, rahaa, terveyttä jne. ja SILTI koet niin pahaa henkistä tuskaa, että haluat lopettaa elämäsi.
Tottakai tosilla on enemmän objektiivisia syitä olla tuskissaan kuin toisilla, ja toiset ovat enemmän tuskissaan kuin toiset, ei tuska ole mikään vakio! Mutta eivät ne elämän puiteet kuitenkaan korreloi suoraan tuskan määrään. Eli ei voi sanoa " jos vaihdettaisiin elämän puitteita, olisin vähemmän tuskissani" .
Ja masennuksesta on sanottu, että se on ainoa suoraan kuolemaan johtava mielenterveysongelma sen tähden, että masennuspotilaat voivat nimenomaan suoraan oireittensa takia päättää elämänsä. Muut mielenterveys ongelmat, vaikka syömishäiriö tai alkoholismi, voi JOHTAA kuolemaan, mutta anorektikko tai alkoholisti ei TAPA itseään oireittensa takia. Hän kuolee ehkä lopulta sairauden aiheuttamiin seurauksiin, mutta itse oireet eivät siis johda kuoleman toteuttamiseen.
En tiedä viittasitko kenties minuun mutta äitini ei ole iäkäs.
Hän ei näe 47v päiväänsä.
-3-
Jos ei itse pysty niistä selviämään, kannattaa ehkä miettiä ammattiavun puoleen kääntymistä.
numerot 7 ja 24...en kyllä ymmärrä mihin tähtäätte?
naisten(kin) tulee tukea toisiaan- jokainen tarvitsee joskus apua ja tukea -
empatiaa pliis.
VOIMIA ap!!!
*Ojennan sinulle kuolemansairaan äitini saattohoitamisen, jatkuvan pätkätyötilanteeni, mieheni masennuksen ja lasten jatkuvan sairastelun*.