Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

70-luvun lapset!

Vierailija
27.10.2007 |

Mitä tää kaikki puhe on, että 70-luvun lapsien vanhemmat ois pilannu niiden elämän ja muutenkin viitataan monesti 70-luvun lapsiin yksittäisenä ryhmänä, joita kaikkia yhdistää jokin asia? Mitä ihmeellistä on 70-luvulla syntyneissä ihmisissä?



Kertokaa, oon syntynyt 80-luvulla :)

Kommentit (68)

Vierailija
1/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on vaan myytti, jolla syyllistetään kätevästi samaan aikaan sekä suuret ikäluokat että nykyisten vanhempien sukupolvi. 1970-luvun vanhemmat oli ihan kunnollisia ja rakastavia ja ainakin itselleni vapaa kasvatus opetti nimenomaan vastuuntuntoa, toisista huolen pitämistä ja valintojen tokea.

Vierailija
2/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekä minut että mieheni on viety jo 3-kuisina päivähoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


se on vaan myytti, jolla syyllistetään kätevästi samaan aikaan sekä suuret ikäluokat että nykyisten vanhempien sukupolvi. 1970-luvun vanhemmat oli ihan kunnollisia ja rakastavia ja ainakin itselleni vapaa kasvatus opetti nimenomaan vastuuntuntoa, toisista huolen pitämistä ja valintojen tokea.

Vierailija
4/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhemmilla oli oma elämä tärkeämpi ja lapset sai sopeutua siihen. " Siinä ne pyörivät lattialla ja näkkileipää heitettiin, jos muistettiin" kirjoitettiin eräässä kolumnissa. Osuvasti sanottu.

Vierailija
5/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä siinä traumoja kenellekään tästä hoitoon viemisestä ole tullut.



Siis hoitokeskustelua.



T: N-72

Vierailija
6/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Vanhemmilla oli oma elämä tärkeämpi ja lapset sai sopeutua siihen. " Siinä ne pyörivät lattialla ja näkkileipää heitettiin, jos muistettiin" kirjoitettiin eräässä kolumnissa. Osuvasti sanottu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei edes mennyt laitokselle mukaan synnytykseen. Ei pannut tikkua ristiin kodinkaan eteen. Sen sijaan äitini hoiti meitä todella hyvin, vei jokapaikkaan ja opetti hiihtään ja luisteleen ja leipomaan jne. En arvosta isääni tuosta syystä paljoakaan tänä päivänä.

Vierailija
8/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakastan kyllä isääni, mutta miehiä en arvosta tippaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siis juuri mihinkään kotihommiin tai lasten hoitoon. Alkoa käytettiin paljon ja lasten seurassa, jopa röökattiin sisällä.

Vierailija
10/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini oli kotiäitinä niin kauan kunnes nuorin lapsista meni esikouluun. Itse olin silloin jo viidennellä eli siihen asti äiti odotti minuakin kotona välipalan kanssa. Kuunteli päivän kuulumiset koulusta. Sen jälkeen tuli harrastukset ja arjen muut rutiinit. Äiti hoiti kodin pyörittämisen arkena täysin.



Isällä oli oma firma ja hän teki arkisin pitkää työpäivää, mutta joka ilta oli kuitenkin meidän lasten kanssa.



Harrastimme koko perhe laskettelua ja laskettulumatkoilla kävimme Lapissa, Ruotsissa ja Alpeilla kolme-neljä kertaa vuodessa.



Kesälomilla lomailimme kuukauden verran Pohjoismaita kierrellen joko mökkeillen tai telttaillen. Tämä oli perinne.



Muutenkin puuhastelimme perheen kesken kaikenlaista viikonloppuisin. Kavereiden kanssa olimme arkena.



Meillä aikuiset päättivät, mitä tehdään. Lasten mielipiteitä kuunneltiin.



Muistan ja näen edelleen lapsuuteni erittäin onnellisena ja tasapainoisena aikana. Olen vanhemmilleni erittäin kiitollinen niistä vuosista. Minun oli hyvä olla lapsi 70-luvulla.



T: vuosimallia -72

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja päivät töissä. Illalla isä sekä äiti käyttivät kaiken aikansa meihin lapsiin. Isä luki, leikki, vei joka paikkaan, teki lumilinnoja jne.. Kaikkensa teki eteemme. Eli ei ole jäänyt katkeraa kuvaa siitä ajasta vaikka vanhemmat kävivätkin töissä pitkää päivää tekemässä.

Vierailija
12/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heillä oli itsellä ollut sillä tavalla kurja lapsuus, että lapsia oli paljon ja kaikkea muuta vähän. Koulussakin piti käydä kahdessa vuorossa, eikä taatusti ollut tarjolla yksilöllistä laatuaikaa vanhemmilta, jotka jälleenrakensivat Suomea jos eivät olleet viinaa juomassa, synkistelemässä kohtaloaan tai tekemässä tai saamassa lisää lapsia.



Suurilla ikäluokilla itsellään oli aika olematon vanhemmuuden malli. He sitten kasvattivat omat lapsensa 60-luvun uusien tuulien innoittamana ns. vapaasti (=avainkaulaiset ainoat lapset) ja viettivät itse laatukaikaa, kun olivat vihdoin sen makuun päässeet.



Tämä noin niinkuin karrikoidusti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on vain tapa kuvata niitä olosuhteita, joissa lapset ovat kasvaneet. Ei 70-luvun lapsissa ole mitään ihmeellistä tai poikkeavaa sinänsä, he ovat vain kulttuurisesti eläneet hyvin toisenlaisen elämän kuin esim. 80-luvulla syntyneet.

Vierailija
14/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

70-luvulla äippäloma oli max 3kk joten kotiäidit alkoi harvinaistua. Vasta oli 60-luvulla tullut e pillerit yleiseksi ja muutenkin naiset " vapautuneet" kotiympyröistä ja päässeet työelämään.



Pitkä imetyskin oli harvinaista, koska korvikkeet yleistyi ja luultiin niiden olevan sama ásia kuin rm.



onhan näitä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Sekä minut että mieheni on viety jo 3-kuisina päivähoitoon.

inhosin AINA olla siellä, toivoin jopa että äiti olisi sairas jotta saisin olla kotona :(

Nyt olen ollut itse kotiäitinä 7 vuotta :)

Vierailija
16/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

peruskoulu

ja päivähoitolaki sen sijaan olivat hyviä uudistuksia



---

äitien töihin meno suurin joukoin oli myös uutta 1970-luvullla

Vierailija
17/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotihoidossa, äidillä ei ammattia. Isä toi leivän kotiin.

Isä poltti sisällä tupakkaa kuin korsteeni, viinaan hän ei koskenut lainkaan.



Kuri oli tiukkaa, en nyt suoranaisesti saanut selkääni, mutta henkistä väkivaltaa oli ja lyömisellä uhkaamista. Kaikkialla piti osata käyttäytyä, tai muuten kuuli asiasta monta kuukautta. Vanhoja asioita vedettiin muutenkin aina esiin, ja annettiin ymmärtää, että luottamus on nollan luokkaa.



Äitiä ei juurikaan kiinnostanut muu kuin ruoanlaitto ja huushollin siivoaminen. Me lapset kasvoimme siinä sivussa. Kanssamme ei vietetty aikaa, eikä vanhemmat olleet aidosti kiinnostuneita asioistamme. Kun kerroin asioitani, sain vain vastaukseksi " joo, joo" tai " jaa" .



Enpä voi siis sanoa lapsuuteni olleen mitenkään onnellinen, pikemminkin pitkä ja ankea. Isäni kuoli ollessani teini-ikäinen. Äiti jäi ihan tyhjän päälle, eihän hänellä ollut ammattia lainkaan. Olen aina kokenut joutuneeni ottamaan itsestäni vastuuta liian paljon ja liian aikaisin.



Ehkä vielä joskus näen lapsuuteni toisin silmin. Näinhän sitä sanotaan, että iän karttuessa näkökulmat muuttuvat.

Vierailija
18/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä vanhemmat oli ihan työläistaustalta. Jos se nyt tähän jotenkin vaikuttaa. Nykytilanteeseen vaikuttaa ehkä siten, että vaikka olen akateeminen, pidän itseäni työläisenä.



Isä joi itsensä aina tainnoksiin, äiti siihen pisteeseen, että mongersi jotain epämääräistä. Itselleni raivostuttavinta on, että olen humalassa kuin mongertava äitini.



Molemmat vanhemmat tupakoi, sisätiloissa. Myös autossa. Autossa ei voinut pitää ikkunaa auki vanhempien tupakoidessa, koska isän niskat tulivat kipeiksi vedosta. Me yritettiin automatkoilla hengitellä siskon kanssa, mitä oven saranakohdasta ilmaa sai.



Äiti sai sittemmin keuhkosyövän, jonka jälkeen lopetti tupakoinnin. Ja isäkin lopetti jonkin aikaa sen jälkeen, kun äiti syövän sai.



Isä oli iltakaudet jos ei töissä niin kokouksessa. Puhelin saatiin huusholliin n. v. 1970. Äiti ei tykännyt vastata puhelimeen, kun isää kysyttäessä ei koskaan osannut sanoa missä isä oli.



Isä ei koskaan rankaissut ruumiillisesti, äiti kyllä.



Meidän lomamatkat oli telttareissuja leirintäalueilla sekä reissuja mummolaan.



Äiti oli kotiäitinä, emme olleet avain kaulassa -lapsia.



Isän vanha Triumph auto tahtoi hyytyä monesti pitemmillä reissuilla, Tiepalvelun miehet oli apuna kerran jos toisenkin.



Olen soutanut ensimmäisen kerran vasta murkkuikäisenä (riparilla) ja yllätyin, että vaikka olenkin tyttö niin osaan soutaa. Samoin yllättyi vuotta nuorempi siskoni. Meitä nuorempi veljeni sai soutaa jo alla kouluikäisenä.



Jälkeenpäin olen (yllättävää kyllä) tyytyväinen lapsuusvuosiini. Nekin kerrat on jääneet mielestä, kun äiti ja isä humalassa tappelivat, ja pelkäsimme jomman kumman tappavan toisen. Niitä kertoja oli usein.













Vierailija
19/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä oli kyllä ihan normaalia perhe-elämää kun olin pieni.

Äiti oli perhepäivähoitaja ja sain olla kotona. Isä kävi töissä ja oli ihan samanlailla kasvatuksessa ja kotiaskareissa mukana kuin äitinikin.

Mielestäni olen saanut hyvän kasvatuksen ja lapsuudesta on hyvät muistot.

Vierailija
20/68 |
27.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

70-luvulla ei juuri missään päästetty isiä mukaan synnytykseen, eihän niitä päästetty edes koskemaan vastasyntyneisiin. Lasiseinän takaa saivat arvuutella missä sängyssä se oma onkaan. Ainakin suurissa sairaaloissa käytäntö oli tämä 80-luvulle asti. Monesti oli vielä ihan oikeat synnytyssalitkin käytössä, joissa synnyttäjät vain sermein eristettyjä. Eikä synnytyssairaalaan päästetty edes vauvojen sisaruksia. Oma äitini joutui -74 olemaan viikon erossa 1½-vuotiaasta esikoisesta. Koville oli ottanut molemmin puolin. Mitään isyysvapaita ei myöskään tunnetu. Isäni sai palkattoman vapaan siksi ajaksi, kun haki vaimon ja vauvan pois sairaalasta, loppupäiväksi piti palata takaisin töihin.

Vierailija:


Ei edes mennyt laitokselle mukaan synnytykseen. Ei pannut tikkua ristiin kodinkaan eteen. Sen sijaan äitini hoiti meitä todella hyvin, vei jokapaikkaan ja opetti hiihtään ja luisteleen ja leipomaan jne. En arvosta isääni tuosta syystä paljoakaan tänä päivänä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi yksi