Miksi nain? Jos kayn esim. joululoman aikoihin koti-/koulupaikkakunnallani, eivat esim. lukioaikaiset rinnakkaisluokkalaiset tervehdi.
Tietysti syitä voi olla monia, mutta mielestäni epäkypsää käytöstä. Tuntuu melko idiootilta, että kävelen kaupassa lasteni kanssa ja vastaan tulee ihminen, joka varmasti on minut huomannut ja tuntenut (hän myös lapsen kanssa). Miksi hän ei sano vain moi, hymyile ja jatka matkaa. Näin on käynyt useastikin.
Vaikka lukiossa ei olisikaan oltu kavereita, tunnettu vain nimeltä jne., niin luulisi jo tässä iässä n. 30v. tällaiset " luokkajaot" unohtuvan. Itse olen kuvainnollisesti kasvanut rumasta ankanpoikasesta joutseneksi.
Mitä ajattelette? Onko teille käynyt näin?
Kommentit (6)
Esimerkiksi isoissa toimistoissa voi olla vuosikausia niin, että näkee samoja naamoja viikottain hississä tai ruokalassa eikä tervehditä, vaikka varmasti naama on tuttu. Jotkuthan tulevat maisemassa jopa omalle paikalleen istumaan tervehtimättä muita, vaikka näkevät samat ihmiset päivittäin ja jopa työskentelevät heidän kanssaan. Tästä näkökulmasta ei ole mitenkään outoa, että ei tervehdi vanhoja luokkakavereitaan.
Outoa käytöstä, mutta siis melko tavallista.
Kuin suoraan minun kotipaikkakunnaltani:-)
Ja kuten sanoit, olet muuttunut. Ehkä heidän on oikeasti vaikea tunnistaa sinua tai eivät ole varmoja asiasta? Voithan sinä koettaa seuraavalla kerralla tervehtiä heitä? Jos et saa moikkausta takaisin, asia on sillä selvä.
Älä pahoita mieltäsi, sellaisia paskoja me suomalaiset vain valitettavasti ollaan.
Oma esimerkki toisenlaisestakin käyttäytymisestä on. Baarissa kaksi entistä luokkakaveria (miestä) tuli juttusille ja toinen suorastaan iskemään mua, " kun susta on tullut niin helvetin hyvännäköinen, ei olis ikinä uskonut..." . Aiemmin koulussa ei todellakaan sanoneet mulle kuin pakolliset. Mua paljon kiinnostanut ne tyypit sitten ja kieltämättä olen ollut melko ylpeä siitä lähtien niiden edessä.
Jos se on pärstästä kiinni ketä tervehditään ja kelle tullaan jutteleen, niin ei todellakaan tarvitse sitten.
Olin menossa heti ekalla kerralla moikkaamaan (muskaritunnin jälkeen), mutta se vaan pyyhälsi ohi katsomatta päinkään. Olen sitten itsekin ollut kun en tuntisikaan, itseasiassa aika kiusallista kun melkein viikoittain nähdään. Ei meillä mitään kismaa koskaan ollut välillämme, vaikkei nyt varsinaisesti kavereitakan oltu. Olen miettinyt josko se ei oikeasti tunnistanutkaan, eri paikkakuntakin kysessä, ei siis tuo entinen kotikunta.
just vähän aikaa sitten katoin kouluni nimilistaa, enkä tunnistaisi heistä kuin ihan muutaman