Miksi kaksosten äidit ovat aina niin polleena?
Suhtautuvat ylemmyydentuntoisesti yksikköihin ja paistattelevat omassa erinomaisuudessaan? No en nyt väitä että kaikki, mutta meillä perhekerhossa on pari, jotka aivan selvästi ihan tukahtuvat omaan erinomaisuuteensa.
Kommentit (22)
Päinvastoin. Kaksosten äidit ovat yleensä aivan räjähtäneen näköisiä, käveleviä zombieita. Ja puheissa on lähinnä harmittelua siitä, miten toinen lapsista herättää yöllä toisenkin.
On mukavampaa nähdä jaksava pollea äiti kuin uupunut ja virttynyt.
- Kahden lapsen, ei kaksosten äiti.
et todellakaan voi tietää mitään mitään yövalvomisista jos oma lapsesi herättelee ehkä 3-4 kertaa yössä ja toisen lapsi noin 15 kertaa yössä. Ja varsinkin jos sinun lapsesi herää noin ehkä 2vk ajan ja toisen lapsi syntymästä 3v asti.
Ja erityisesti silloin ärsyttää jos tällainen äiti tai isä kehtaa oikein valittavalla äänensävyllä sanoa että kun on niin raskasta... Tai jonkun helpon perusterveen lapsen vanhemmat tulee antamaan vinkkiä johonkin ongelmaan tyylillä, KUN teet näin NIIN VARMASTI asia muuttuu. Eri asia sanoa oletko kokeillut tätä, se voisi auttaa...
Vierailija:
" sinä et voi tietää valvomisista/vaativasta lapsesta ym mitään koska teidän Pekka on TERVE!!!"
Ei hän ole polleana. Jos jokin harmittaa niin se, että hänen mielestään yhden lapsen äiti ei voi ymmärtää millaista kaksosten kanssa elämä on. Varmasti totta!
" meillä kun joutuu ostammaan kaksittain" jne. No meillä on kolme, mutta sitä ei lasketa. Outoa minusta.
Minulla on kahdet kaksoset, ystävälläni kolmoset ja viidellä muulla ystäväperheellä myös kaksoset eikä meistä kukaan ole muuta kuin normaali monilapsinen perhe. Ehkä mainitsemasi yksilöt ovat tosi nuoria, omista lapsistaan älyttömän ylpeitä äitejä, jotka eivät tunne paljon muita monikkoperheitä.
Itselläni on sairas lapsi (ja kokemusta myös terveestä) ja jotenkin aina ihmetyttää kun joku sanoo mulle että " niin meidänkin mikolla jouduttiin ottamaan verikoe vauvana" . Siis eihän tämä ole mikään kilpailu ja en koe olevani jotenkin suurempi äiti hoitaessani sairasta lasta, mutta että oikeesti jotkut ei tajua ollenkaan, että sairaan lapsen hoidossa on paljon käytännön asioita, surua, oikeasti isoja toimenpiteitä, sairaalahoitojaksoja yms. ja tuollainen vertaus kun joku puhuu että on kokenut saman (eli se yksittäinen verikoe) on jo vähän loukkaavaa.
Meni vähän aiheen ohi, sori. Mutta en kyllä kaksostenäideissä ole mitään polleutta havainnut. Ihan yhtä pollea olen ainakin minä ollut jo esikoisen, yksösen, kanssa :)
Vierailija:
Itselläni on sairas lapsi (ja kokemusta myös terveestä) ja jotenkin aina ihmetyttää kun joku sanoo mulle että " niin meidänkin mikolla jouduttiin ottamaan verikoe vauvana" . Siis eihän tämä ole mikään kilpailu ja en koe olevani jotenkin suurempi äiti hoitaessani sairasta lasta, mutta että oikeesti jotkut ei tajua ollenkaan, että sairaan lapsen hoidossa on paljon käytännön asioita, surua, oikeasti isoja toimenpiteitä, sairaalahoitojaksoja yms. ja tuollainen vertaus kun joku puhuu että on kokenut saman (eli se yksittäinen verikoe) on jo vähän loukkaavaa.Meni vähän aiheen ohi, sori. Mutta en kyllä kaksostenäideissä ole mitään polleutta havainnut. Ihan yhtä pollea olen ainakin minä ollut jo esikoisen, yksösen, kanssa :)
Ei kukaan voi sanoa toiselle ettei tuo asia saa sinua rasittaa/vaivata/väsyttää sillä perusteella että sanojan omallla lapselle sattuu jossain asiassa olemaan vaikeampaa. Se että naapurin lapsella on syöpä ei suinkaan helpota minun öitäni kun valvon korvakierrelapsen kanssa.
Jokaisella on oikeus valittaa niistä asioista mitkä tuntuvat hänestä raskailta. Meillä suvussa yksi erityislapsen äiti joka on joka asiaan tunkemassa omaa lastaan, mitä ikinä sanonkin oman lapseni vaikeuksista niin hänellä on aina sata kertaa vaikeampaa. Jos taas kerron olevani tyytyväinen johonkin, nautin lasten kanssa kotona olosta tms, niin " helppohan sitä on nauttia kun on terveet lapset" . Hoh hoijaa... ei sattumalta viitsitä enää pitää juuri yhteyksiä kyseiseen perheeseen.
ja mistä mieleen tuli, avoimeen päiväkotiin tuli yksi päivä 9kk kaksosten äiti ja tuli niin mieleen tämän sukulaisnaisen jutut. yhtälailla hän oli mitätöimässä muiden äitien vaikeudet ja kokemukset, vaikka näillä olisi ollut useampikin lapsi (ei kaksosia) hoidettavanaan.
Vierailija:
Minulla on kahdet kaksoset, ystävälläni kolmoset ja viidellä muulla ystäväperheellä myös kaksoset eikä meistä kukaan ole muuta kuin normaali monilapsinen perhe. Ehkä mainitsemasi yksilöt ovat tosi nuoria, omista lapsistaan älyttömän ylpeitä äitejä, jotka eivät tunne paljon muita monikkoperheitä.
Vai oletteko tutustuneet lasten kautta?
Teillä itselle siis kahdet kaksoset. Ovatko ihan luomu-lapsia? Onko teillä jokin sukurasite kaksosten suhteen? Luulisi että aika harvinaista jos samaan perheeseen sattuu useampi kaksospari.
Minullakin kolme lasta ikähaarukassa 6kk-5v eikä siis kaksosia joukossa. Eivät ole joakinen olleet niitä helpoimpia tapauksisa, on ollut kkorvakierrettä ja muuta sairastelua, rankkaa uhmaikää, koliikkia jne. Kuopus tähän asti kuin unelma, tuntuu uskomattomalta miten vauva voikaan olla tuollainen!
Mutta siis en edes osaa kuvitella millaista on hoitaa vauva kaksosia tai erityislasta. Kyllä minäkin mammakerhoissa voin valittaa välillä niistä asioista mitkä koen raskaiksi, mutta hieman suhteellisuudentajua voisi olla valittaessakin. En minä ainakaan kehtaisi vakavasti sairaan lapsen äidille valittaa kuinka raskasta minulla on korvatulehduslapsen kanssa, tai kaksosten äidille kuinka minulle ei jää yhtään vapaata hetkeä vauvani kanssa.
Kyllä minäkin olen kuullut joskus näiden erityisäitien toteavan muiden valituksiin ettei tuo nyt niin pahalta kuulosta. Mutta sen ovat tehneet vasta jouduttuaan pitkään kuuntelemaan toisten turhanpäiväisiä valituksia.
mutta enpä todellakaan viitsisi kauheasti valittaa lapseni korvakierteestä jos paikalla olisi äiti jonka lapsella on syöpä. Kun niistä ei todellakaan voi puhua edes samana päivänä... Tai en ainakaan viitsisi sanoa että voi voi kun olen niin väsynyt, en taatustu jaksa enää yhtään yötä.
Vierailija:
Ei kukaan voi sanoa toiselle ettei tuo asia saa sinua rasittaa/vaivata/väsyttää sillä perusteella että sanojan omallla lapselle sattuu jossain asiassa olemaan vaikeampaa. Se että naapurin lapsella on syöpä ei suinkaan helpota minun öitäni kun valvon korvakierrelapsen kanssa.Jokaisella on oikeus valittaa niistä asioista mitkä tuntuvat hänestä raskailta.
No meillä on ihan luomuja nämä lapset. Tuttavapiirin monikkoperheisiin ollaan tutustuttu ihan lasten kautta, ei tosin minkään monikkokerhon tms. kautta. Itse en usko että on kovin harvinaista että perheessä on monta monikkoa, tälläkin palstalla olen törmännyt useisiin muihin.
kaksoset, jotka nukkuivat paljon, minä (2 lasta) ja kaverimme, jolla on 1 koliikki vauva, jolla on hyvin vaativa temperamentti, lapsi on myös erittäin vähäuninen, minkä lisäksi nukkuu vain lyhyissä pätkissä.
Tunsin syvää myötähäpeää kun kaksosten äiti nosti itseään jalustalle, vaikka olin kummankin arkitodellisuutta nähnyt paljonkin.
Ovat omasta mielestään muita äitejä parempia kuin työssäkäyvät.
-Työssäkäyvä kaksosten,yksösten ja yhden erityislapsen äiti-
Vierailija:
kaksoset, jotka nukkuivat paljon, minä (2 lasta) ja kaverimme, jolla on 1 koliikki vauva, jolla on hyvin vaativa temperamentti, lapsi on myös erittäin vähäuninen, minkä lisäksi nukkuu vain lyhyissä pätkissä.Tunsin syvää myötähäpeää kun kaksosten äiti nosti itseään jalustalle, vaikka olin kummankin arkitodellisuutta nähnyt paljonkin.
Eräässä tuttavaperheessä on nyt 1,5v ikäinen down-lapsi ja meistä on useampi perhe joilla samaa ikää olevia lapsia. Tämä down-lapsi on ihan perusterve, ikäisekseen hyvinkin kehittynyt (ainakin äiti itse aina kehuu) ja ennen akikkea helppo lapsi, perheensä ainokainen. Meilla monilla on useampia lapsia ja monenmoista pienempää ongelmaa ja sairastelua. Hyvin tuttua hommaa että yhdistyy koliikkivauvan itkut ja uhmaikäisen esikoisen kiukuttelut samaan, tavalliset sairastelut, lapsia on vaikea saada hoitoon eikä omaa aikaa jää vanhemmille. Monikin kokee olevansa ajoittain väsynyt.
Mielestäni tämä down-lapsen perhe on se joka tuttavaistamme pääsee helpoimmalla. heidän lapsella on tänä aikana ollut kahdesti korvatulehdus, ei mitään muuta sairastelua. Nukkunut aina yönsä hyvin, hereillä kuin aurinko. Syö hyvin. Tottakai heillä on omat kuntoutuksensa, mutta kyllähän menkin terveiden lasten kanssa tuouhutaan ihan samanlaisia asioita mitkä heillä lasketaan kuntoutukseksi. Heidän lapsi on ainoa joka ei osaa kävellä, mutta konttaa jo hyvin ja ottaa askeleita tuen kanssa. Lapsi myös meidän muiden lapsia huomattavasti pienikokoisempi, eli kevyempi kannettava. Heillä sukulaiset ovat olleet alusta asti auttamassa, ovat saaneet vauvan mummolaan hoitooon milloin vaan haluavat (tyyliin yöhoitoon 3kk iästä asti) päästen näin omiin menoihinsa. Tietysti tilannetta helpotti se ettei lasta imetetty, meillä muilla nuo ovat väkisinkin kulkeneet tiiviisti äidin mukana vähintään sen 6kk ja kauemminkin. Tämä äiti olisi kuulemma halunnut imettää ja on kovin murheissaan kun vauva ei osannut imeä, toisinaan mietin johtuuko siitä että lapsi totutettiin heti laitoksella tuttipulloon ja äiti vaan silloin tällöin yritti imettää luovuttaen liian helposti.
Kuitenkin hän siis on aina korostamassa sitä kuinka heillä on erityislapsia joka tarvitsee niin paljon enemmän kuin meidän muiden lapset. Kun itse valitamme jostain raskaasta asiasta niin heti tulee kommmentti että saataisiin olla kiitollisia kun on terveet lapset! Tottakai ollaan kiitollisia, mutta ei se lasten terveys tarkoita sitä että äitiys olisi helppoa, uskon ettei tämä mukavuudenhaluinen äiti kestäisi todellisuudessa viikkoakaan meidän muiden saappaissa. Kun on mies ja sukulaiset aina auttamassa tuon yhden ainoan lapsen kanssa niin toki äidille jää aikaa shoppailla rauhassa ja laittautua aina ennen uloslähtöä. Sitten voi mammakerhoissa ihmetellä miten jotkut eivät pääsee edes suihkussa käymään vauvan kanssa kun itselle jää joka päivä aikaa laittaa tukka ja meikata vaikka onkin erityislapsi!
muut lapsesi toisten hoidettaviksi.
Vai olisitko oikeasti valmis vaihtamaan koliikkivauvasi ja uhmaikäisesi kehtitysvammaiseen lapseen?
sensijaan jokaisen äidin pitäsikin olla terveellä tavalla ylpeä lapsestaan/lapsistaan. Lapsilla on oikeus olla vanhemmilleen tärkeintä maailmassa. Enkä nyt tarkoita mitään vapaata kasvatusta tms. vaan ihan sitä, että lapset ovat vanhemmilleen arvokkaita ja sehän on ihan luvallista näyttääkin.
ja jokainen voi väsyä lasten kanssa. Kuitenkin noita valittaessa kannattaa hetken miettiä kenelle itseään purkaa ja mihin tyyliin. Jos itsellä on huomattavasti vaikeamia ongelmia, ei välttämättä ole kiva kuunnella kun toiset poraa väsymystään pienempien asioiden kanssa ja pitäisi olla siinä tukemassa (vrt. tuo syöpä-lapsi vastaan korvakierre).
Monikkoperheiden ja erityislasten vanhempien ongelma onkin juuri siinä että heillä ei ole paljoakaan ympärillä noita ihmisiä jotka ymmärtävät tilannettaan ja varmasti joskus keittää yli muiden valitukset.
" sinä et voi tietää valvomisista/vaativasta lapsesta ym mitään koska teidän Pekka on TERVE!!!"