Lapseni saa uusia kavereita, joiden kanssa
on mukavaa leikkiä kerhossa ja ulkona. Sitten kaveruus syvenee ja kutsutaan leikkimään kotiin. Käydään molempien kotona ja vanhempikin on mukana (lapsi melkein 4 v).
Leikit menevät ihan ok sisälläkin, paitsi joidenkin kohdalla, jotka ymmärtävät vain riehumisen päälle. Ainut ongelma on kavereiden kotien siivottomuus! On joko kustut vessat ja rasvaisten käsien sotkemat asunnot, tahmaiset lattiat ym tai kissan pissa haisee kaiken muun lisäksi.
Miten teette tällaisten kavereiden kanssa? Päästättekö lapsenne tällaiseen kotiin leikkimään, yksinkin kunhan kasvaa (tavarakaaos ok, mutta se lika)? Leikittekö vain teillä (tylsää, kun toinen äiti saa vapaata ja toinen ei) Vai harvennatteko tapaamisia ja yritätte löytää muita ystäviä?
Kommentit (6)
Inhottaa, kun noissa sotkuisissa kodeissa ei myöskään opeteta lapsia pyyhkimään nenäänsä, pesemään käsiään jne. En enää ihmettele, että miksi meillä ei ole ollut esim vatsatautia ja pienillä flunssilla ollaan selvitty ekat 4 vuotta.
Ap
Eli älä oikeasti ihmettele jos lapsesi alkavat joskus sairastelemaan kovastikin...
Eikö se ole hyvä, että lapset näkevät muunlaista elämääkin kuin vain kiillotettuja ja järjestettyjä koteja. Siinähän ne lapset saavat paremman vastustuskyvyn tautejakin vastaan, kun eivät elä aivan steriiliä elämää.
Ei niitä vessoja ehdi koko ajan pestä.
Ikävä kyllä en vois päästää. Itse en pelkää nuhaa tai mahatautia, vaan esim. kihomatoja. Ne just leviää kun käsiä ei pestä. Ja voisin kuvitella, että sellaisessa kodissa ei juuri muutenkaan siivota, eikä vaihdeta lakanoita tiheään, pedit saattaa olla petaamatta ja unikavereilla leikitään päivälläkin.
Joo, oon vainoharhainen.
Meillä luojan kiitos tuttavapiiri on siistejä ihmisiä. Ei ole kodit paskassa ja käsiä pestään, vaikka on useampia lapsia.
Jos tahmaiset ovenkarmit estää sun sosiaalisen elämäsi niin elä nyt hyvä ihminen pakota lastasi samaan.