Oletteko saaneet lahjaa mieheltänne vauvan synnyttyä?
Mitä tuo lahja on ollut? Entä toiko miehesi synnytyslaitokselle kukkia?
Kommentit (16)
että niistä on sitten vain vaivaa kotiin lähtiessä. Niinpä kotona oli odottamassa kummallakin kerralla ihana ruusukimppu.
Olen saanut myös korun, sormuksen ja riipuksen. Minun lahjani miehelleni oli se, että kannoin lapsia kohdussani yli 40 viikkoa, kestin viikkotolkulla oksentamisen ja muut raskauden rasitukset ja onnistuimme saamaan kaksi ihanaa lasta.
Mun mielestä sillä on niin paljon tunnearvoa että olisi kamalaa jos se katoaisi. Eksä on niin urvelo että ei se tajua ostaa mitään jos sille joku ei sano asiasta.
En minä mitään koruja olisi kaivannut. Jotenkin ylitse menevää semmoinen. Sukulaisilta tuli kukkasia, ne riitti, vaikka en minä niistäkään oikeasti välittänyt. Lakastuvat kumminkin.
naiset mielestään ANSAITSEVAT koruja ja lahjontaa ja vaativat sitä, on ihan käsittämätöntä ja mielestäni samaa sarjaa kuin se että vaaditaan tiettyjä hää tai synttärilahjoja.
Jos haluatte lahjoja lapsen saannista mieheltä, ehdotan että annatte myös miehellenne koruja.
Se, että on ollut raskaana, ei mielestäni kelpaa syyksi siihen ettei mies ansaitse mitään, koska jokainen mies voi kertoa kuinka helppoa ja ihanaa on asua yhdessä vaativaisen ja valittavan odottajan kanssa, siitä jos mistä ansaitsee palkintoja.
Lakatkaa olemasta niin helvetin itseänne täynnä ja nostamasta itseänne jalustalle, ällöttää.
Mieheni lahja minulle on huolehtia lapsista ja kodista tasavertaisena minun kanssani. Meillä mies siis hoitaa lapsia ja kotia ihan samoin kuin minäkin. Ihana tulla töistä, erityisesti perjantaisin, kun mies on jo käynyt kaupassa, tehnyt ruoan ja joskus jopa siivonnut, ettei tarvitse viikonloppuna :)
Molemmat ollaan siis töissä ja minä tulen pari tuntia myöhemmin kotiin.
Lapset on meille yhteisiä lahjoja, enkä oikein käsitä sitä, miksi minut pitäisi jotenkin erityisesti palkita lapsista, koko ajatus on kummallinen. Yhdessä heistä kuitenkin huolehdimme nyt ja tulevina vuosina.
viikon kuluttua synnytyksestä).
Miehelleni olin teettänyt myös tietyn muiston.
" Hyvin tehty, humma" ja taputus lautasille=)
Suklaata toi, joka sitten yhdessä sairaalassa syötiin. Enkä kokenut sitäkään erityiseksi " lahjaksi" , että mies oli sairaalassa kaiken mahdollisen ajan- hei totta kai, lapsi on meidän yhteinen ja totta kai me molemmat ollaan lapsen kanssa niin paljon kin mahdollista.
Ja vähän myöhemmin Kalevala-korun Lapsi -riipuksen.
sen takia, että nainen on hienosti estänyt raskausajan ja synnyyksen. Mies arvostaa naistaan silloin.
Sen takia nainen ei anna miehelle lahjaa.
Olen itse saanut joka lapsen yhteydessä sairaalaan kukkia ja korun.
Vierailija:
sen takia, että nainen on hienosti estänyt raskausajan ja synnyyksen. Mies arvostaa naistaan silloin.
Sen takia nainen ei anna miehelle lahjaa.Olen itse saanut joka lapsen yhteydessä sairaalaan kukkia ja korun.
Mä ainakin olen keskustellut aiheesta jo raskausaikana miehen kanssa. Ja mies tietää, että arvostan kovasti, jos hän muistaa minua jotenkin synnytyksen jälkeen. Lahjan hän tietenkin itse päättää.
Sain kaulakorun, joka ei ole ihan tyyliseni ;-) Ensin ajattelin sanoa siitä ja ehdottaa vaihtamista toiseen, mutta annoin olla. Hän halusi antaa juuri sen korun. Käytän korua toisinaan.
Paras lahja oli miehen huolenpito perheestään. Toi sairaalaan mitä tarvitsin. Toisen sairaalapäivän iltana hän toi kakun.
En antanut minkäänlaista lahjaa miehelleni. En odottanut, että minut palkittaisiin yhteisestä lapsestamme.
Vierailija:
Sain kaulakorun, joka ei ole ihan tyyliseni ;-) Ensin ajattelin sanoa siitä ja ehdottaa vaihtamista toiseen, mutta annoin olla. Hän halusi antaa juuri sen korun. Käytän korua toisinaan.Paras lahja oli miehen huolenpito perheestään. Toi sairaalaan mitä tarvitsin. Toisen sairaalapäivän iltana hän toi kakun.
En antanut minkäänlaista lahjaa miehelleni. En odottanut, että minut palkittaisiin yhteisestä lapsestamme.
Minäkään en ymmärrä sitä että esim. huomenlahja pitäisi antaa vain naiselle tai että hääpäivänä vain miehen pitäisi muistaa naista tms.
Sen sijaan tässä asiassa tilanne on minusta täysin erilainen siksi, että vain toinen puoliso joutuu kärsimään kaiken sen kivun ja vaivan. Kun kerran yhteisestä asiasta on kysymys niin minusta osoittaa hienotunteisuutta ja ymmärtämystä että se, joka saa lapsen ilman niitä kipuja ja tuskia muistaa sitä kärsijää jollain lahjalla.
Esim. adoptiolapsen kyseessä ollen mielestäni miehen ei tarvitse ostaa lahjaa vaimolle sen kummemmin kuin vaimon miehelle, mutta synnytyksessä se lahja on osoitus hyvästä tilannetajusta.
Juu, ja oma mieheni ei asiaa ymmärtänyt kahden ensimmäisen kohdalla vaan aika kauan sain asiasta " katkerana aina sopivassa tilanteessa naljailla" ennen kuin nieli ylpeytensä ja osti lahjan. Kolmannen lapsen kohdalla kysyi sitten etukäteen että pitääkö se lahja tuoda sairaalaan vai annetaanko se vasta kotona ;) Ja minulla on ollut äärimmäisen vaikeat ja hankalat raskaudet ja synnytykset.
Olen kuitenkin onnellinen siitä, että mieheni kunnioittaa äitiyttäni ja tekemiäni (vanhemmuutta) koskevia päätöksiä. Mieheni myös jakaa kotityöt, jos ei tee jopa enemmän kuin minä. Sitä paitsi, meidän lapsen synnyttyä mielessä oli vähän muutakin kuin lahjat. Meille molemmille oli riittävästi lahjaa siinä, että lapsemme jäi henkiin =)