Kaikki kuulemani ikävät synnytyskokemukset ovat Kättäriltä,
siis tarkoitan ystävä/tuttavapiirissä PK-seudulla synnyttäneitä (näitä on aika paljon).
On lääkitsemättä jätettyä kipua, vauvan hengenvaaraa, äidin hengenvaaraa, pahoja repeämiä, pelkojen vähättelyä (pelkopolilla/lääkärien toimesta) tai muuten vaan huonosti hoidettuja synnytyksiä joista äidille on jäänyt traumoja. NKL:lta ei tuttavapiirissäni ole yhtään huonoa kokemusta, mistä tämä voi johtua? Puhdasta sattumaa? Toki ' otanta' on kuitenkin kohtalaisen pieni mutta kuitenkin kymmeniä mutta silti outoa.
Itse en menisi suin surminkaan Kättärille synnyttämään. Mielummin olen kolhommassa sairaalassa turvallisessa hoidossa kuin Kättärin kauniita verhokappoja ihailemassa.
Kommentit (9)
Eiköhän se ole ihmisestä kiinni. On niitä äitejä jotka hakevat vain valittamisen aihetta vaikka synnyttäisivät yksisyisesti Mehiläisessä. Olen 3 lasta synnyttänyt kättärillä ja ei mitään valittamista. 2 ensimmäistä synnytin 17-15 vuotta sitten jolloin kättäri oli tosi laitosmainen ja ei ollut mitään valittamista. Kaikki meni hyvin ja sama kuopuksen kanssa joka on nyt 4. Valittajia löytyy aina ja useasti vika on heidän korvien välissä. KOhta sitäpaitsi tämä Suomi alkaa mennä samanlaiseksi kuin Amerikka eli vain köyhät synnyttää kaupungin sairaaloissa ja varakkaammat maksavat maltaita synnyttämällä yksityissairaaloissa jotta saavat kunnon palvelun eikä tapahdu ap:n mainitsemia asioita.
Kakkosen meninkin sitten päästelemään maailmaan naistenklinikalle. Onneksi on mistä valita.
Minusta kättäri pitää liikaa kiinni vakavista riskisynnytyksistä ja ottaa siten turhan suuren riskin äitien ja lasten terveyden kannalta. Jos opetella haluavat hätätilanteita, miksi eivät käy treenaamassa välillä naikkarilla niiden osaavien ihmisten valvonnan alaisuudessa.
2 kertaa kättärillä,kerran jorvissa ja kerran naistenklinikalla synnyttäneenä,voin sanoa että kättäristä jäi traumoja.
Synnytysosastolla nyt meni joten kuten , mutta osastolle siirryttyäni loppu oli pelkkää painajaista.
2 pvän päästä siirryinkin Mehiläiseen, jota taas ei voi liikaa ylistää!
vuonna 01 synnyttäneenä olen samaa mieltä kuin ap.
esikoisen synnyttyä minä ja lapseni olisimme oikeasti saaneet vaikka kuolla, hoitajia ei todellakaan kiinnostanut meidän hyvinvointimme, kertaakaan ei viikon aikana kukaan käynyt meitä huoneessa katsomassa.
raskausaikana olin osastolla vaivojeni takia, ja minulle annettiin vahingossa diapamia, jota ei saisi käyttää raskaana ollessa, ja todettiin vain että oho, ei ollut tarkotus.
synnytyksessä ei välitetty diabeteksestäni, lyötiin sokeritippa käteen ja käskettiin olla pistämättä insuliinia, tuloksena järkyttävät sokeriarvot, jota tosin ei saanut mitata, koska minulta vietiin mittarit heti kun saavuin synnyttämään.
kokemus oli kamala, ja myöhemmin muualla synnyttäneenä voin sanoa että en koskaan menisi enää ko. paikkaan missään asiassa.
ja helposta todella ikävä kokemus vuodelta 2004. En mene yksityiskohtiin, mutta molemmissa oli lopulta henki kyseessä. Ekassa molempien (ja se hoidettiinkin kunnolla). Tokassa lapsen.
Josvielä lapsia saisin (en saa) menisin muualle. Koska synnytyksen jälkeinenkin tuki oli minimaalista hoettiin vaan, että onhan sulla kokemusta.. Lapsien ikäero 8v.. Olimme sen 48h ja lähdimme kotiin olemaan omatoimisia.
mun kuulemat ikävät on Hyvinkäältä tai Seinäjoelta. Niitä varmaan sattuu ihan joka sairaalassa. Kättäriltä tiedän yhden tosi vaikean synnytyksen joka päättyi onnellisesti hyvän henkilökunnan ansiosta.
Minutkin unohdettiin sinne huoneeseen esikoiseni kanssa.
Toisen kanssa meni sitten paljon paremmin kun valitukseni ja pelkoni otettiin oikein asiallisesti vastaan ja reagoitiin niihin. Mutta vauva jäi kyllä vielä vähän liian vähälle huomiolle ja yksi ylityöllistetty yöhoitaja jäi kyllä vähän kaivelemaan, ei hän onneksi ollut omahoitajani.
Todella ihana henkilökunta.
Elämäni parhaat neljä päivää olen viettänyt Kättärillä.
Ps. Verhokappoja en ehtinyt ihailla ;-)