Onko kukaan salasuhteessa lapsen saanut ajatellut lapsen synnyttyä,
että olinpahan silloin raakile ihmiseksi, kun tulin raskaaksi näin?
Tajunnut siis lapsen kasvattamisen vaativuuden, sen ettei ole kivaa edes se jos saa miehen itselleen?, jos miestä jäävät kaipaamaan lapset edellisestä liitosta? Ehkä et huolikaan lasten isää läsnäolevaksi vanhemmaksi? Ehkä arki on raskasta yksin? Ehkä elämä olisi antanut paljon enemmän, jos lapsi olisi saanut alkunsa vakaassa, uskollisessa parisuhteessa? Ja viimeisenä kumoat kenties kaikki edeltävät ajatukseni toteamalla, että kannatti kuitenkin, sillä vetihän biologinen kelloni silloin jo viimeisiä vuosiaan? Onneksi tulin raskaaksi, itsekkäästi ja kypsyn sitten myöhemmin aikuiseksi, sillä kypsyähän ehtii vanhempanakin;) Elämä opettaa!
Kommentit (9)
ei ole vastannut kysymyksiini. Onkohan av:lla niin kypsymätöntä porukkaa, että eivät osaa eritellä omia tekojaan? Kovasti vaan korostavat toisessa ketjussa, että he eivät ole pettäneet. Vain " pettäjä miehessä" ja " pihtaaja vaimossa" voi olla vikaa (stereotypiat) ja omaa syyllisyyden tunnettaan on vaikea kohdata ollenkaan. Kieltäminen on parasta puolustusta? No kunhan tulee 60 v täyteen, niin ehkä palapelin palat loksahtavat paikoilleen edes silloin.
Ap
Suurin osa tossa ketjussa, johon viittaa oli kotiäiti tai sinkkuprovoilijoita.
Kai täällä on salasuhteessa lapsensa saaneitakin äitejä paikalla?
Ap
en tulisi tänne ruotimaan tuntemuksiani noinkin intiimistä ja herkästä asiasta.
naisen, jotka ovat kyllä kypsyneet ihmisinä aviottoman lapsen saamisen jälkeen tai siis kun ovat kasvattaneet lapsensa aikuisiksi. Kantavat kuitenkin jollain tasolla aina syyllisyyttä lapsensa isättömyydesä. Miehet joutivat kiertoon, että ei heistä sen enempää.
Ap