TAAS raskauden aikaisesta stressista!Osaako joku sanoa,mita se sitten tarkoita?Vai se voi vaikutta vasta silloin jos lapsi oli syntyessaan alipainoinen?
Holokaustin uhrien lapsissa on todettu aikuisina tavallista matalammat veren kortisonipitoisuudet, mutta niiden yhteyttä äidin raskauden aikaiseen stressiin ei ymmärretty ennen kuin Yhdysvalloissa alettiin tutkia World Trade Centerin (WTC) tehdyn terroristihyökkäyksen aiheuttaman posttraumaattisen stressitilan (Posttraumatic StressDisorder, PTSD) kokeneiden naisten lapsia. " Äidin stressihormonit siirtyvät syntymättömään lapseen ja ohjelmoivat hänen kortisonin ja kortisolin tasapainoaan vielä syntymän jälkeenkin" , sanovat neworkilaisen Mount Sinai School of Medicinen ja skotlantilaisen Edinburghin yliopiston tutkijat. Lasten syljen kortisolipitoisuudet olivat tavallista pienempiä jo niin nuorina, ettei muutos voinut johtua siitä, että lapset olisivat kuulleet kerrottavan tragediasta ja järkyttyä siitä. Muutos oli syntynyt sikiöaikana ja se säilyi yli vuoden syntymän jälkeen, sanoo tutkimusta johtanut professori Jonathan Seckl. " PTSD:ssä tapahtuu jotakin, mikä herkistää aivot kortisolille" , sanoo Seckl.
Nämä havainnot vahvistavat käsitystä, jonka mukaan trauman biologiset vaikutukset voivat siirtyä stressihormonien välityksellä seuraavaan sukupolveen. Lapsen kortisonin-kortisolin aineenvaihdunta saatetaan siis " ohjelmoida" jo ennen syntymää, ja se voi altistaa hänet aikuisena kroonisille sairauksille. (Kortisoni ja kortisoli ovat lisämunuaiskuoren erittämiä hormoneja, jotka kudoksissa muuttuvat toinen toisikseen. Kortisolia erittyy erityisesti stressin aikana. Veren kohonnut kortisolipitoisuus heikentää insuliiniherkkyyttä, mikä voi johtaa insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään, diabeteksen ja sepelvaltimotautin.)
Kommentit (8)
myös tutkimuksia,mutta en ymmärrä miten se vaikuttaa,kun jokainen tutkimus on niin erilainen!Luin vielä yhden tutkimukseen ja ymmärsin niin että se vaikutta vain jos vauva oli syntyessään pienikokoinen!Pitääkö se paikansa?
Raskausajan stressin vaikutus kun näkyy lapsen temperamentissa, helppo ärtyvyys ja herkkä reagointikyky kun tutkimusten mukaan korreloi esim. verenpaineen nousun kanssa ja predotutkimuksessa juuri havaittiin, että äidin stressi näkyy (jos se nyt näkyy ollenkaan) lapsessa juuri temperamentissa ja tunteiden säätelykyvyssä.
Sinuna olisin huoleti. Keskittäisin voimani omaan jaksamiseeni, sillä vastavuoroinen ja tunteiden jakamiseen kykenevä äiti on lapsen emotionaaliselle kehitykselle huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin raskausajan stressi. Naura ja iloitse lapsesi kanssa ja leikkikää yhdessä, ja anna lapselle riittävästi tilaisuuksia lepoon ja kiireettömään yhdessäoloon. Sellainen ympäristö ja ihmissuhde tasaa myös stressiherkkien lasten herkkyyttä suotuisaan suuntaan.
lapsi reagoi herkästi esilaisiin stressitekijöihin, kuten meluun. Jo pienikin stressitekijä aktivoi lapsen aivojen synapsiyhteydet toimintaan ja välittäjäaineet" ilmoittavat" sisäerityksestä huolehtiville ruumiinosille, että nyt aktivoikaa ja alkakaa erittää vaikkapa adrenaliinia. Jollain lapsilla siis sisäeritys aktivoituu huomattavasti pienemmästä ärsykkeestä kuin jollain toisella lapsella.
Mutta, juuri nuo ensimmäisten ikävuosien kokemukset vaikuttavat tuohon reagointiherkkyyteen. Kun äiti on rauhallinen ja aina rauhoittaa vauvaa tämän itkiessä, lapsen stressitaso laskee silloin ja pikkuhiljaa aivoissa vahvistuu tämän toistuvan käyttäytymismallin seurauksena sellaiset yhteydet, jotka auttavat lasta säätelemään itse tunteitaan eikä hän enää hätäänny yhtä helposti. Samalla kuihtuu tai ainakin heillekee ne synapsiyhteydet, jotka aiheuttaisivat nopeaa hätääntymistä. tai jotenkin noin siis se tapahtuu, tuo oli maallikon kuvaus aivojen tapahtumista.
Siten esim. sekava ja ennaltaarvaamaton ympäristö taas vahvistavan ihan normaalisti reagoivassa lapsessa " epäsuotuisia" reagointitapoja ja altistavat lapsen monenlaisille kehityksen ongelmille.
Tasaavassa ympäristössä taas lapsen stressivaste (eli herkkyys reagoida stressiin) paranee jolloin myös stressihormonieritys ja verenpaine eivät nouse yhtä herkästi.
Ympäristön olosuhteilla on siis paljon merkitystä. Lapsen temperamenttia ymmärtävä äiti on siis kullan arvoinen lapselle.
Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan, voit tutustua siihen jos haluat.
Siis vaikeasti rauhoiteltavissa hätäännyttyään, itkua olisi vaikea saada tyyntymään millään keinolla esimerkiksi. Vauva ei kestäisi paljon yhtään virikkeitä tai menisi ylikierroksille.
Minusta voit olla huoleti, vaikka en nyt mikään lääkäri olekaan. Aika paljon olen kuitenkin ottanut tästä asiasta selvää, koska itselläni oli vaikea raskaus.
Mukavaa jatkoa sinulle ja vauvallesi, teillä on takuulla kaikki oikein hyvin.
Olen aiemminkin kirjoitellut vastaavissa ketjuissa, mutta vielä kerran:
Mun raskausaika oli kamala. Henkistä ja vähän fyysistäkin parisuhdeväkivaltaa jne. En myöskään syönyt mitään. Ja oman diagnoosini mukaan myös mun koko raskauden jatkunut oksentelu oli enemmän psyykkistä sorttia kuin varsinaista raskauspahoinvointia.
Todella pelkäsin,että mun lapsi ei mitenkään voi olla kärsimättä siitä. Lapsi oli hieman alle 3-kiloinen syntyessään, loppuraskaudessa oltiin huolissaan palsen koosta, mutta lopulta siis kuitenkin oli suht normaali.
Jätin siis lapseni isän ennen synnytystä ja muutin maalle. Lapsi nukkui ja söi ja oli muutenkin ihan unelmahelppo ihan ensi henkäyksestään. Niiksi stressioireiksi päättelin itse seuraavaa: opiskelin muusikoksi raskausaikana. Ensimmäisen ikävuoden aikana minun soittoni tai sen soittimen äänen kuuluminen esim radiosta sai lapsen ihan paniikkiin. Vaikka soittaminen olikin raskaana ollessani niitä vähiten stressaavia hetkiä, uskoisin että lapsi on yhdistänyt sen ahistavaan masuaikaan. Onneksi tämä " oireilu" lakkasi. Mistään mollilauluista lapsi ei ole koskaan tykännyt, ei vieläkään. Aluksi alkoi itkemään aina, ihan hysteerisen tuntuisesti, nyt alkaa nyyhkyttämään. Se nyt ei välttämättä liity asiaan mitenkään.
Lapseni on nyt reilu 2-vuotias. Kaikki ovat sanoneet,että eihän noin kilttejä lapsia voi olla olemassa. LApsi onkin ollut ihan vauvasta asti helppo, rauhallinen mutta terhakka, niin sanoivat jo synnärillä.
Minä todella toivon, että tuosta elämäni helvetillisimmästä ajasta ei olisi lapselleni mitään seurauksia myöskään myöhemmin. Ainakin tähän mennessä olen saanut olla ihanan, kiltin, rauhallisen, silminnnähden onnellisen ja perusturvallisuuden tunteen omaavan lapsen äiti.
Aluksi mietin kamalasti tuota raskausajan stressiä ja sen seurauksia. Mutta ei se miettimällä parane. En pystynyt tarjoamaan lapselleni tuolloin parasta mahdollista kasvuympäristöä, mutta nyt teen parhaani ja se riittää.
Tsemppiä sinne!
anteeksi, että huudan, mutta eikö YKSI ketju per päivä riittäisi?
mullekin tulee stressi
aivojen synapsiyhteydet kehittyvät hyvin voimallisesti seuraavat kolme vuotta. Etenkin ensimmäinen ikävuosi on tärkeä. Siksi vauva ei saa jättää yksin itkemään ja hänellä ei saa olla liikaa virikkeitä. SIksi myös päiväkotihoitoa ei suositella pienille lapsille, sillä monet lapset kokevat melun ja suuren ryhmäkoon stressaavaksi.
Mitä halusitkaan tietää ap, en oikein ymmärtänyt mihin etsit vastausta?