Teen töitä psykiatrisella puolella aikuisten ja nuorten kanssa.
Tiedättekö, mikä on kenties yleisin katkeruutta herättävä asia omassa lapsuudenperheessä? Se, ettei tunteista puhuttu tarpeeksi. Nämä lapset ovat nyt masentuneita, itsetuhoisia, eivät tunnista omia tunteitaan, aggressiivisia, ahdistuneita - he voivat pahoin.
Näin ollen te, joilla nyt on pieniä lapsia, panostakaa tunnekasvatukseen! Ellette halua että teidän lapsenne tulevaisuudessa itkevät vanhempiensa tunnekylmyyden vuoksi ja kokevat vaikeaksi mm. omien lasten hankkimisen ja parisuhteen muodostamisen.
Kommentit (3)
- yritä AINA vauvan itkiessä ilmaista sanoin, miksi vauva itkee (esim. " kylläpä sinulla on paha olo, koska sinulla on nälkä/jano/..väsyttää tms" .
- uhmaikäiselle tulisi aina yrittää opettaa sanomaan sanoin, mistä paha olo johtuu, eikä KOSKAAN vähätellä lapsen tuntemuksia esim. sanomalla: " No eihän tuo nyt sattunut noin paljoa! Älä viitsi itkeä turhasta!" jne.
- Myös lapselle nauraminen voi jättää syvät jäljet itsetuntoon.
- Pienenkään lapsen kuullen ei koskaan tulisi arvostella tämän luonnetta, tapaa reagoida tai naureskella muille aikisille, kuinka lapsi taas vaan tahallaan kiukuttelee tms.
Vai missä päin Suomea hoidetaan nuoret ja aikuiset samalla osastolla? Sehän olisi jo laitonta...