Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsessani on jotain erityistä......

Vierailija
13.10.2007 |

Kysyisin teiltä joilla on enemmän kuin yksi lapsi. Pidättekö yhtä lapsistanne

erityisempänä kuin toista?

Nyt en siis tarkoita sitä, että kaikki lapsenne eivät olisi erityisen rakkaita tai erityisen hienoja persoonia, vaan tässä tarkoitan selllaista fiilistä, että tossa lapsessa on vaan sellaista sanoinkuvamatonta voimaa tms. jota muissa lapsissa en huomaa ( omissa tai vieraissa).



Poikani on syntymästään asti ollut tällainen. Heti syntyessään hänen silmissään ( huom katsoi suoraan silmiin) oli jotain " viisasta" . Myös muut ihmiset ovat sanoneet (ilman , että minä tietenkään olisin ottanut asiaa puheeksi) että poika jotenkin toisi hieno tyyppi.

Nyt vaan sitten hän on joutunut kärsimään siitä, että häntä kiusataan. Hän ei ole ikinä oikein osanut puolustaa itseään eikä osaa olla ilkeä toisille lapsille. Kuitenkin sosiaalinen puoli on erityisen vahva ja hänellä on paljon ystäviä.



Tätä juttua en sitten kirjoittanut saadakseni osoittaa lapseni erinomaisuutta vaan asia on askaruttanut minua aina ja nyt haluankin tietää, että onko muilla kenellä on toinenkin lapsi siinä vertailukohteena tällaista oloa lapsestaan?

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä niin odotin, että mulla olisi tullut tuollaiset fiilikset, että mun lapsi olisi ollut jotenkin kauhean henkinen, mutta ei. ;)



Mun lapsi on ihan tavallinen tallukka ja maailman paras lapsi sellaisenaan.

Vierailija
2/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta toisen lapseni kohdalla tuli heti hänen synnyttyään olo että hänessä olisi " jotain" . Oli kuin hento linnunpoika ja herätti valtavan suojeluvaiston. Pian selvisikin sitten lapsen kehitysvamma.



Jollain lailla hänellä on aina ollut erityinen asema sydämessäni, vaikka toki rakastan sisarustaan yhtä paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini mielestä yksi veljistäni oli erityine. Äidillä oli taipumusta uskoa horoskooppeihin ja muihin henkimaailman juttuihin ja uskoi että veljelläni oli tälläisiä kykyjä. Hän oli päätellyt sen jo silloin kun veljeni oli vauva. Tämä oli kuulemma vanha sielu.

Meille muille sisaruksille ei ollut mitenkään mukavaa kasvaa tämän loistavan veljen varjossa.



Ilmeisesti veljenikään mielestä erityisyys ei ollut mitenkään ihanaa, koska hän kuoli oman käden kautta jo reilu 10 v sitten.

Vierailija
4/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko lapsesi kehitysvamma myös henkinen? Siinä mielessä voisi ajatella, että tällaisessa ihmisessä on jotain erikoisen hyvää. Ehkä jostain tällaisesta on kyse?

Vierailija
5/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tätä mä just pelkään, nimittäin, että jotain tuollaista tapahtuu kuin veljellesi=(Olen pahoillani.

Vierailija
6/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


onko lapsesi kehitysvamma myös henkinen? Siinä mielessä voisi ajatella, että tällaisessa ihmisessä on jotain erikoisen hyvää. Ehkä jostain tällaisesta on kyse?

-ei 3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen aina tiennyt että jotakin suurta hänestä vielä tulee. Nyt on 22-v asuu ulkomailla ja opiskelee vaativalla alalla ja edelleen tulevaisuus näyttää lupaavalta. Aina hänelle sanonkin, että hänellä on jokin tehtävä tässä maailmassa kun 21-vuotiaana itselleni tuli niin pakottava vauvakuume, että oli pakko synnyttää tämä tyttö tähän maailmaan.

Vierailija
8/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä kyllä tämä toinen " tavallinen" saa jopa enemmän huomiota ja huolenpitoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap

Vierailija
10/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla samanlaine juttu eli toinen lapseni -poika- on minusta jotenkin niin...en osaa sanoin kuvailla



hirmuisen vauhdikas poika ja temperamenttinen, mutta siellä sisällä, oi siellä sisällä asuu pieni herkkä poika joka pohtii asioita aivan eritavalla kuin isosiskonsa koskaan! Miettii Jumalaa ja elämää ja miksi asiat ovat niinkuin ovat....rehellisyyden nimissä voin sanoa että en tod. ole mikään uskovainen ihminen, mutta poikani on jostakin saanut uskon enkeleihin ja taivaan isään, sellaisen uskon joka liikuttaa minuakin.



*4v hän itki ettei koskaan pääse mummin syliiin (kuollut jo ennen hänen syntymäänsä)

*vannotti että sitten kun minä olen enkeli, näyttäydyn hänelle

miettii milloin juamala on syntynyt

miksi eläimillä on tuntosarven ja silmät (olettaen ettei toisia siis tarvittaisi)

mietti tänäkin iltana, ettei halua kasvaa aikuiseksi kun sehän tarkoittaa että sitten ukki on jo tosi vanha ja kuolee pois..



Olen suoraan sanottuna välillä aivan hämmentynyt tämän 5v pojan ajatuksista.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku jo laittoikin sen, mitä en itse uskaltanut edes kirjoittaa, mullakin on pelko siitä että menetämme tämän lapsen varhain..en ole koskaan uskaltanut tätä sanoa ääneen, en edes miehelleni.

Vierailija
12/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näen joskus unta, että poika kuolee. ( tulee kylmiä väreitä....)

Ap

Vierailija
14/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole ainoa- kaksi muuta on tullut perässä. Esikoisessa vaan on sitä jotakin - vahvuutta ja suuruutta- vaikea kuvailla. Keskimmäinen on maailman ihanin poika- taivaanrannan maalari, joka koettelee hermoja- hyvällä tavalla kuitenkin. Kolmas tyttö omaa jotakin samaa kuin esikoinenkin, mutta silti tätä tunnetta ei muista ole. Kyse ei ole siitä että toista rakastaisi enemmän kuin toista. Jokainen on aivan omalaatuinen ja maailman rakkain juuri omana itsenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsoi vastasyntyneenä heti suoraan silmiin viisaan oloisena, oppi hemmetin nopeasti kaikkea ja vieläkin me ymmärretään tosi hyvin toisiamme ja ajattelen että tulemme aina hyvin toimeen.

Se on mun sukulaissielu jota ymmärrän täysin :-).

Kahdesta seuraavasta pojastamme en ole tuntenut samanlailla vaikka ihania ovatkin.

Ja tämä esikoispoika oli myöskin ap:n kuvailemalla tavalla tosi kiltti ja empaattinen pienenä eikä osannut pitää puoliaan jos muut kiusasivat.

Mutta kyllä se siinä joskus 6-7-vuotiaana oppi " viidakon lait" ja osaa nykyään pitää hyvin puolensa. Eikä se enä ole välttämättä niin kiltti kaikkia kohtaan, mutta viisas se on ja meillä on erityinen suhde.



Minkä ikäinen ap:n poika on?

Vierailija
16/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


mulla samanlaine juttu eli toinen lapseni -poika- on minusta jotenkin niin...en osaa sanoin kuvailla

hirmuisen vauhdikas poika ja temperamenttinen, mutta siellä sisällä, oi siellä sisällä asuu pieni herkkä poika joka pohtii asioita aivan eritavalla kuin isosiskonsa koskaan! Miettii Jumalaa ja elämää ja miksi asiat ovat niinkuin ovat....rehellisyyden nimissä voin sanoa että en tod. ole mikään uskovainen ihminen, mutta poikani on jostakin saanut uskon enkeleihin ja taivaan isään, sellaisen uskon joka liikuttaa minuakin.

*4v hän itki ettei koskaan pääse mummin syliiin (kuollut jo ennen hänen syntymäänsä)

*vannotti että sitten kun minä olen enkeli, näyttäydyn hänelle

miettii milloin juamala on syntynyt

miksi eläimillä on tuntosarven ja silmät (olettaen ettei toisia siis tarvittaisi)

mietti tänäkin iltana, ettei halua kasvaa aikuiseksi kun sehän tarkoittaa että sitten ukki on jo tosi vanha ja kuolee pois..

Olen suoraan sanottuna välillä aivan hämmentynyt tämän 5v pojan ajatuksista.

juttuja. hän on minulle oikein erityinen rakas lapseni mutta ei sen ihmeellisempi kuin muutkaan ikäisensä. kaveripiirissä kaikki nuo 4vuotiaat ajattelee/pohtii/kyselee samanlaisia asioita kuin sinun lapsesi. enkä nyt sano tätä millään pahalla vaan että tuo on ihan normaalia :))

mutta meille äideille ne omat lapset ovat aina niin fiksuja ja spesiaaleja ;) meinaan itsekin olen miettinyt että " onkohan tuossa pojassani jotain ekstraspesiaalia" kunnes tajuan että TOTTAKAI ON.. hän on minun ikioma poikani :) se tekee sen erityisyyden ;)

Vierailija
17/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


onko lapsesi kehitysvamma myös henkinen? Siinä mielessä voisi ajatella, että tällaisessa ihmisessä on jotain erikoisen hyvää. Ehkä jostain tällaisesta on kyse?

En tiedä, jotenkin kun sain hänet syliini hän tuntui jotenkin vielä heiveröisemmältä mitä todellisuudessa oli. Jollain lailla epätodelliselta ja katseessaan oli jotain erityistä syvyyttä. Terve lapsemme tuntui syntyessään aivan erilaiselta. Hän oli lapsi jota olimme odottaneet -vahvasti siinä niin kuin pitikin.

Vaikea selittää näitä. Uskon kuitenkin että tuossa erityislapsen syntymähetkessä oli jotain erityistä, ehkä se on antanut voimia välillä raskaallekin matkallemme. Uskon että tällä lapsella ja hänen elämällään on jokin erityinen tarkoitus, vaikka monesti toivonkin hänen vaan pääsevän elämässään helpommalla.

Vierailija
18/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap vastaa: Poikani on 7 vuotias (tokalla luokkalla) Onko sulla ollut suurempaa pelkoa kuin muiden kohdalla, että menetät hänet?

Vierailija
19/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan itsessäni myös tuota samaa menettämisen pelkoa juuri tätä esikoista kohtaan. Aina kun mietin hänen erikoisuuttaan, melkeinpä heti rukoilen, ettei se " erityistehtävä" tässä maailmassa ole kasvattaa meitä itseämme surun ja murheen kautta elämän peruskysymyksiä.

Vierailija
20/33 |
13.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

17 sä et nyt oikein tajunnut tätä juttua. Mä voin sanoa, että pidän molempia lapsiani hyvin rakkaina ja toista kohtaa ( siis tavista) tunenn ehkä jopa useammin voimakasta rakkautta.

Molemmat lapset ovat siis minulle erityisiä persooonia ja mukamas paljon hienompia kuin muiden laspet=) Nyt oli kyse ihan muusta niin kuin monet tässä ovatkin hiffanneet=)



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi viisi