Lue keskustelun säännöt.
nyt on takki tyhjä. Ylivilkasta lastani ei saada koulussa kuriin.
11.10.2007 |
Ongelmat alkoivat ekalla luokalla, lapsi on jo tokalla, eikä rauhoittumista näkyvissäkään.. Ei pysy paikallaan, vaan juoksee ympäri luokkaa. Kaikki on kokeiltu. Ja ei, adhd:ta ei ole, tutkittu on.
Miten tälläiset lapset elämässään pärjäävät? Lapsi on kyllä lahjakas monessa asiassa, mutta kaikki jää tuon levottomuuden varjoon.
Kommentit (59)
Ja vastatkaapa tuohon edelliseen kysymykseeni, jookosta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityiskouluun esim puoleksi vuodeksi.
voit kyllä kotoa käsin yrittää vaikuttaa lapsesi koulukäyttäytymiseen... puhu lapselle vakavasti asiasta ja kerro, että näin ei enää voi jatkua - koulussa on oltava kunnolla ja että sinä ja opettaja olette tiiviissä yhteistyössä. ja kerro, että jokaisella meillä on asioita, jotka on helppo oppia ja sitten niitä jotka on vaikeita... tämä on hänelle se vaikea, mutta hän pystyy siihen. sitten vaan keksit tarpeksi mahtavan porkkanan, eli palkinnon, jonka hän saa, jos on ollut kunnolla =)
jokaisen hyvin menneen päivän jälkeen tarra ja viikon tarroilla joku TODELLA mahtava palkinto! kohta voitkin pidentää palkintojen väleja, koska saamansa hyvän palautteen ansiosta käytös muuttuu muutenkin
eli käännä käytösen muuttaminen hyväksi ja mukavaksi asiaksi ja ota opettaja mukaan
t. vakavasti käytöshäiriöisten ope
Vierailija:
erityiskouluun esim puoleksi vuodeksi.
Jos vaakakupissa on oman lapseni tulevaisuus, vastaan se että lapseni saattaa häiritä kavereidensa keskittymistä, valitsen lapseni tulevaisuuden. Eipä ole kukaan muista lapsista valittanut lapseni käytöksestä, päivastoin, he yllyttävät luokan pelleä hölmöilemään lisää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin on aivan varmaa, ettei lapsellasi ole sitä?
...viittaa tunne-elämän häiriöön. Neurologisissa pulmissa ongelmia on aina sekä kotona että koulussa.
Lapsi kokee koulussa olemisen jostain syystä ahdistavana...
Mitä asioita te vaaditte häneltä kotona? Pöytätavat, toisten huomioiminen, vuoron odottaminen, sängyn petaaminen, pyykkien vieminen koriin, roskien vieminen, postin hakeminen, läksyjen itsenäinen tekeminen yms. Miten hän suhtautuu edellämainittuihin asioihin?
Käykö hän harrastuksissa? Miten niissä sujuu?
Miten hän käyttäytyy julkisissa kulkuvälineissä? Ostoskeskuksissa? Huvipuistossa?
Miten hän suhtautuu, jos häviää kolme kertaa peräkkäin lautapelissä? Miten sujuu vapaa pihaleikki esim. joku joukkuepeli isommalla porukalla ilman aikuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
...viittaa tunne-elämän häiriöön. Neurologisissa pulmissa ongelmia on aina sekä kotona että koulussa.
ei välttämättä. Meillä on as-poika (asperger on neurologinen häiriö) joka on kotona rauhallinen ja älykäs ja oppivainen (no, lukuunottamata muutamia pikkujuttuja jotka voisivat sattua muillekin) joskin aika vaativainen ja jyrkkä omissa kiinnostuksenkohteissaan. Hänellä kuitenkin on ihan selvä ja diagnosoitu as. Ero kodin ja koulun ongelmien laadun ja volyymin suhteen johtuu ihan vain ja ainoastaan siitä, että kotona meillä on rauhallista ja hiljaista eikä ole sitä ihmisjoukkoa, joka autistisia ihmisiä vilinällään ja hälinällään häiritsee. Ja jossain määrin siitä, että aikojen kuluessa olemme yrityksen ja erehdyksen kautta päätyneet " itsestään" niihin oikeisiin menetelmiin, joilla autistien ympäristöä sopeutetaan heille. Tottakai häntä ahdistaa mennä kouluun kun siellä on sekavaa ja meluisaa ja hänen mielestään kaoottista ja pelottavaa eikä hän ikinä tunnu onnistuvan kovassakin yrityksessä miellyttää opettajaa, mutta ei tuo mikään tunne-elämän häiriö ole, vaan tavallaan ihan rationaalinen metsän vastaus kuulemaansa huutoon.
...kotona ole pulmia. Näitä tapauksia on, joissa vanhemmat pelkäävät eivätkä tunnusta ongelmia. Ongelmat ovat kotona erilaisia kuin koulussa ja päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettajan suostumuksella istuisit pari paivaa takarivissa tarkkailemassa? Voi olla etta ihmeesti tilanne rauhoittuu ja sitten lupaat etta tulet heti takaisin jos temput taas alkaa.
t.entinen ope.
meidän poika oirehtii kotona esim niin että järjestelee tuntikausia pieniä puutikkuja ja pikkukiviä jonoihin ja riveihin ja pieniin neliöhin. Se on hänestä kivaa ja ihan selvä autismin oire, ja onhan se tietysti vähän ärsyttävää että niitä tikkuja pja pikkukiviä aina tulee sisälle, mutta ei se meille mikään ONGELMA ole. Hän oirehtii myös esim niin, että häntä pitää kaupassa konkreettisesti ohjata olkapäästä jotta hän pystyy kulkemaan ihmisvilinässä, ja sekin on oire, mutta ei sekään ole ONGELMA. Hänen mielestään tavarat pitää laittaa kassahihnalle tietyssä järjestyksessä ja niiden välissä ei saa olla enempää tilaa kuin nyrkin mentävä väli, pienempien tavaroiden on oltava isompien päällä ja ennen ja jälkeen omien tavaroiden on oltava se merkkikapula. Se voi olla joskus vähän ärsyttävää mutta ei sekään ole ONGELMA (siitä kyllä kerran meinasi tulla ongelma, kun kassatäti hermostui siihen että tyhjälle kassalle tultaessa se kapula piti laittaa myös eteen). HÄnen on vaikea keskittyä läksyjen tekoon, mutta ei minulle ole ONGELMA auttaa häntä siinä.
Joo tottakai neurologiset lapset oireilevat myös kotona (käsittääksei diagnoosia ei ededs saa, ellei ongelmia ja oireita ole vähitntään kahdella alueella näistä kolmesta: koti, KOulu, vapaa-ajanharrasteet), mutta se ovatko nämä oireet MISSÄÄN ongelma, riippuu aika paljon ihmisten itsensä asenteesta. Minun as-poikani on kotona ihana lapsi ja kiitän siitä aika paljon itseäni. Koulussa hän ei selvästi ole ihana lapsi ja syytän siitä ainakin yhtä paljon epäpätevää opettajaa kuin lapsen kotoisesta ihanuudesta kiitän itseäni. MYÖS neurologisista häiriöstä kärsivät lapset vastaavat todellä huutoon niin kuin muutkin metsät - meidän tehtävämme on vain ottaa selville, millaisena HE sen huudon kuulevat. Koska he eivät voi muuttaa kuulemisen tapaansa, mutta me voimme muuttaa huutamisen tapaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...koen työssäni vaikeaksi juuri sellaiset vanhemmat, jotka eivät halua problematisoida lapsensa selvästi poikkeavaa, häiritsevää ja erikoista käytöstä.
Joitain esimerkkejä:
1) Autistinen lapsi hakee lelut aina naapurin pihalta omaan pihaansa. Vanhemmat eivät halua, että heidän lapsensa saa raivarin ja pyytävät naapureilta hieman SUVAITSEVUUTTA ERILAISUUDELLE.
2) Levoton as-lapsi rauhoittuu iltaisin kotona vain saadessaan väännellä jommankumman (mieluiten molempien) vanhemman rannetta niin, että nivelet paukkuvat. Raivokohtauksen pelossa tämä sallitaan eikä se kuulemma erityisemmin häiritse.
3) Autistisen lapsen on kosketeltava kaikkea kiiltävää. Kouluun on mentävä pisintä mahdollista reittiä, jonka varrella on mahdollisimman paljon kiiltäviä kohteita. Matka voi kestää toista tuntia. Kylpylän suihkutiloissa aikaa vierahtää helposti 1,5 tuntia ja ei se mitään vaikka altaassa ehditään olemaan vain vartti, eipä tullut raivaria.
Se, että pyritään eroon häiritsevistä maneereista, ei tarkoita sitä, etteikö lasta hyväksyttäisi tai suvaittaisi. Kysymys on KÄYTÖKSEN probleemista, kysymys ei ole henkilön persoonasta! Tämän vanhemmat usein unohtavat lyödessään kapuloita kuntoutuksen rattaisiin. Tavoite on ohjata lasta kohti tarkoituksenmukaisempaa ja mielekkäämpää nuoruutta ja aikuisuutta.
Vierailija:
Se, että pyritään eroon häiritsevistä maneereista, ei tarkoita sitä, etteikö lasta hyväksyttäisi tai suvaittaisi. Kysymys on KÄYTÖKSEN probleemista, kysymys ei ole henkilön persoonasta! Tämän vanhemmat usein unohtavat lyödessään kapuloita kuntoutuksen rattaisiin. Tavoite on ohjata lasta kohti tarkoituksenmukaisempaa ja mielekkäämpää nuoruutta ja aikuisuutta.
koska jokaisen, myös autistisen ihmisen on saatava kaikkina elämänvaiheinaan osakseen myös hyväksyntää ja rakkautta ja nautintoa. Ei autistiseltakaan ihmiseltä voi viedä kaikkia nautintoja sillä varjolla, että ne ovat oireita hänen " ongelmastaan" ja muita häiritseviä maneereita. Kotonaan on jokaisen saatava olla mukavasti. (Toki myös vanhempien ja sisarusten). Ja minullakin, ihan neurologisesti tyypillisellä äidillä on omat maneerini, jotka varmasti jotakuta ärsyttävät - minä esimerkiksi istun nojatuolissa jalat tuolin sylissä lukemassa JA KAIVAN NENÄÄNI - ja vaikka se epäilemättä häiritsisi aika monia, auta armias jos joku psykologi tulisi kuntouttamaan sitä minusta pois, ohjaisin hänet aika äkkiä ulos talosta! Se ei kenellekään kuulu, mitä kukin kotonaan tekee, kun siitä ei ole kenellekään vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan sama juttu kahden pojan kohdalla. Tutkittu on. Toinen vilkas luonne ja toinen ehkä saa sen adhd-diagnoosin, vaikka itse olen sitä mieltä, että kyse on temperamentista.
Eivät saa kuriin koulussa ja sen vuoksi ovat laittamassa tarkkikselle eli esylle. Vastustan kuitenkin, koska lapsi saa kokeista kiitettäviä numeroita, joten älyllistä potentiaalia on.
Olen välillä ihan uupunut tästä. Kotona pystyn kontrolloimaan ja kasvattamaan, mutta perheen valta ei ulotu siihen, miten lapsi käyttäytyy koulussa ja koulussa ovat ihan avuttomia.
jos ongelmat esiintyvät koulussa?
niin paljon apua saat kyllä ennen sitä, kun vaan pysyt lujana ja vaadit kiven kovaan. Hommaat lausuntoja vaikka yksityiseltä niin kyllä se siitä. Huostaanotto (vaikka vain paperilla) se on sellanen juttu, että sille tielle en vapaaehtoisesti lastani laittaisi.
on itse täysi idiootti eikä ymmärrä ollenkaan mistä ap puhui. Lapsi voi käyttäytyä kotona ihan eri tavalla kuin koulussa eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa miten lasta on kasvatettu.
joo, kotona ei ole ongelmia, päinvastoin. Lapsi on tietyissä aineissa keskitasoa, toisissa taas huimasti keskitason yläpuolella. Huolimatta siitä ettei keskity.
Mä en tosiaan tiedä mitä tekisin, eikä tiedä asiantuntijatkaan. Onko vain hyväksyttävä että lapsi tulee aina olemaan tälläinen, vai onko jotain tehtävissä?
Mutta silloin on oltava kyse vähän vakavammasta asiasta, enkä sittenkään lähtisi sille tielle....
Lapsesi on itsekäs ja empatiakyvytön koska ei pysty asettumaan muiden asemaan ja miettimään miltä tuollainen kohkaaminen ja häiriköiminen toisista tuntuu.