Meilläkin harrastuspulma. Toisinpäin kuin alhaalla. Miten toimisit?
Meille on muodostunut tarkat säännöt lasten harrastamisen suhteen. Tämä siksi ettei kukaan kokisi tilannetta epäreiluna ja koska lapsia on kolme niin pitää jäädä aikaa muuhunkin kuin heidän kuskailuun ja mielestäni myös vapaa-aika ilman ohjattua toimintaa on tärkeää.
Mutta siis säännöt:
- ensimmäisen päivähoitopaikan ja perheen ulkopuolisen ohjatun harrastuksen saa aloittaa 4-vuotiaana
- tokaluokkalaiseksi saakka yksi harrastus per viikko on riittävä. Sen enempää ei saa meillä harrastaa.
- kolmannen luokan alusta saa halutessaan valita toisenkin harrastuksen tai tiivistää vanhaa niin että harrastaa kaksi kertaa viikossa.
Nämä säännöt on olleet sellaiset jotka lapset on tienneet ja pitäviksi kokeneet.
Nyt kuitenkin tokaluokan aloittanut tyttö, on alkanut kovasti vonkua että saisi alkaa taidekoulun lisäksi harrastamaan ratsastusta. Isosiskonsa harrastaa ratsastusta ja kuskaan hänet tallille jolloin pienempikin on saanut hevosia ihailla.
En tiedä pitäiskö lipsua periaatteesta vai ei. Isompi sanoo että hänkin sai aloittaa ratsastukset vasta kolmannella, epistä jos pienempi saa jo nyt. Pienempi vonkaa että eikö nyt voisi kun sinne tallille joka tapauksessa lähdetään joka viikkoa.
Kommentit (16)
Isommalle voi sanoa, että jos hän ei nyt kiukuttele vastaan ja pidä liian tiukasti periaatteista kiinni, niin sitten joskus tilaisuuden tullen voi jousto osua hänen itsensä kohdalle.
Tai sitten tokaluokkalainen saa nyt ratsastaa ja isompi saa vastaavasti jonkin muun myönnytyksen tai toiveen toteutumisen. Eli kaupankäyntiä.
Mietitte nyt itse periaatteet uusiksi, joiden mukaan haluatte elää. Tai siis päivitätte periaatteenne.
Tietenkin vaihtoehtona on myös se, että pidätte kiinni periaatteistanne, ettekä ala joustamaan. Tuntui vain, että sinä olisit valmis muuttamaan periaatetta.
On se ensimmäinenkin joutunut odottamaan aikansa, eikä tokaluokkalaisella ole enää pitkää aikaa odotettavana. Tottahan pienempi kärttää, mutta jos on johdonmukainen, loppuu se suhteellisen nopeasti.
ja kuopus saman harrastuksen 4-vuotiaana.
Tosin kuopus kehittyy varmaan harrastuksessaan pidemmälle ja nopeammin kuin esikoinen.
Onko se epäreilua esikoista kohtaan?
En tiedä. meillä esikoinen kannustaa kuopusta. Ja on iloinen kuopuksen
onnistumisesta ja oppimisesta ja kehittymisestä harrastuksessa.
jokatapauksessa jos meillä pienempi ei saisi opetusta, se söheltäisi
itseksensä isomman sisarruksen harrastuksessa, toisin sanoen
soittaisi väärillä soittoasennoilla perässä ilman opetusta.
Me emme siksi odotelleet, vaan nuorempi sai mahdollisuuden opetukseen, koska on selvästi kiinnostunut soittamisesta.
Meillä 6-vuotias käy jumpassa sekä uimassa kerran viikossa.
Jos perheen säännöt eivät yhteisestä sopimuksesta muutu, niin on mielestäni epäreilua esikoista kohtaan antaa toiselle lapselle periksi vain siksi että lapsi niin haluaa.
Ei se tasa-arvo sillä toteudu, että kaikkien lasten on toimittava kuin robotit samalla tavalla. Kyllä minä olen yksilölähtöisemmän kasvattamisen kannalla. Teillä lapset ovat nyt nimenomaan oppineet kyttäämään sitä, ettei toinen vain saa mitään enemmän kuin itse. Kannattaisi ehkä kasvattaa lapsia vähän suvaitsevammiksi eikä määrätä heidän elämästään valmiiksi vuosia eteenpäin.
Jos syynä on ollut tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus, niin on se aika epäoikeudemukaista, jos pienempi saa alkaa harrastuksen jonka isompi sai aloittaa vasta myöhemmin. Kun olet säännöt laatinut, niistä on pidettävä kiinni tai vesität koko jutun. Ja aikuisena isommat lapset muistelevat miten äiti suosi pienempää sisarusta.
Jos katsottaisiin pelkästään oikeudenmukaisuutta, niin minulla pitäisi olla oikeus kieltää antamasta äideille nykyisensuuruisia äitiyspäivärahoja ym. etuuksia, koska minulla ei ollut 10 vuotta sitten samoja etuuksia.
Joskus on ihan järkevää muuttaa sääntöjä, mutta tämän pitää tapahtua yhteisymmärryksessä.
Mutta ymmärrän, ettette halua kuljetella lapsia ympäriinsä koko viikkoa.
Minusta säännöistä ei lipsuta, jos ne on kerran olleet pitkään voimassa, ja jos esikoinenkin joutui odottamaan pitkään ratsastuksen aloittamista. Lapsen pitää oppia odottamaan ja oppia kestämään pettymyksiä. Mutta tasapuolinen ja oikeudenmukainen pitää olla. Jos perheenne säännöt sanovat, että vasta kolmasluokkalaisena saa toisen harrastuksen, niin sitten tuo tokaluokkalainen joko vaihtaa omansa ratsastukseen tai sitten odottaa vuoden. Valitkoon niistä.
Lain edessä kaikki miljoonat ihmiset ovat samanarvoisia tällä hetkellä, mutta perheessä kaikkien yhden-kymmenen lapsen tulee olla samanarvoisessa tilanteessa koko lapsuutensa ajan. Se mikä on sallittua esikoiselle, pitää olla sallittua myös kuopukselle ja päinvastoin. On aivan eri asia sopia asioista viiden kuin viiden miljoonan kesken. Jälkimmäisessä ei voi välttää sitä, etteikö joku joudu kärsimään vääryyttä, mutta perheen sisällä sen voi välttää jos vanhemmat ovat fiksuja ja tasapuolisia ja kiinnittävät asiaan huomiota.
Ja sitten menis siihen että aina joka päivä joku harrastaa.
Monilapsisessa perheessä pitää joskus olla selkeät säännöt että homma toimii.
Tuo tilanne on sinänsä vähän hankala mutta pitäisin kiinni alkuperäisistä säännöistä. Voisi helpottaa jos tokaluokkalaista ei ainakaan joka kerta ottaisi mukaan tallille " kuolaamaan" vaan jättäisi kotiin muihin hommiin.
Meillä lapset ovat iästään huolimatta saaneet ottaa 2 harrastusta. Monissa harrastuksissa on vielä useampi kerta/viikko. Meillä on 3 lasta ja yhteensä 10 eri harrastustuntia, mutta ne on niputettu niin, että vain ma, ti, ke ja pe harrastetaan. Muut päivät ovat vapaina.
Enpä usko, että täältä saat tyhjentävää vastausta. On ihan teidän perheen asia, miten nyt suhtaudutte tilanteeseen. Esim. meillä esikoinen sai käänykän 9v. synttärilahjaksi. Seuraava jo 7v. synttäreille ja kuopuksella 5v. on jo oma SIM, jota saa käyttää kotikännykässä (meillä ei ole lankapuhelinta), jos lähtee kavereille kylään. Sääntöjä on muutettu siis matkan varrella, eikä siitä esikoinen tuntunut kärsivän yhtään.
ihan oikeudenmukaisuuden nimissä. Isompi lapsi on aikanaan odottanut omalla vuorollaan, ja nyt on pienemmän vuoro odottaa. Tuntuu sitä paitsi varmaan hauskemmaltakin sitten vuoden päästä aloittaa kun sitä on oikein kovasti odottanut.
Mutta kuten sanottu, niin mielipiteitä on monenlaisia.
väkisinkin saa tehdä joitakin asioita aikaisemmin kuin ykkönen. Meillä ainakin onnistuimme varjelemaan esikoisen monilta videoilta ja tietokonepeleiltä kouluikään saakka, mutta ei pienempiä sisaruksia voi aina lukita huoneen ulkopuolelle silloin, kun esikoinen katsoo jotain " isompien lasten" ohjelmaa. Tietenkään ekaluokkalainen ei katso Tarua sormusten herrasta silloin, kun viidesluokkalainen sai sen vihdoin katsoa kirjan luettuaan, mutta aika paljon on joutunut lipsumaan esikoisen kanssa tiukkana pidetyistä periaatteista.
Tuo 2-luokkalaisen ratsastusharrastus on sillä rajalla. Jos periaatteiden syynä on ollut se, että halutaan pitää perheen yhteinen aika mahdollisimman suurena ja vähentää kuskauksia, niin lapsien yhteinen ratsastusaika ei tätä syytä murenna.
Tietysti tässä tulee vielä jossain vaiheessa eteen se, mitä oikeuksia kolmas lapsi tulee aikanaan saamaan ennen vanhempia sisaruksiaan...
Joku lapsista tulee joka tapauksessa pettymään. Kumpikin on oikeassa perusteluineen: periaatteet ovat periaatteita, mutta toisaalta pitääkö noudattaa periaatetta, jonka perustelut eivät enää toimi, vain periaatteen vuoksi.
Lapset ovat hyvin herkkiä oikeudenmukaisuudelle, joten minusta ainoa vaihtoehto on pitää tästä syvällinen keskustelutuokio. Löytyisikö mahdollisesti joku kompromissi? Onko esim. jotain heppaharrastustavaraa, jota ei ole esikoiselle hankittu, mutta jonka hankkiminen olisi järkevämpää, jos on kaksi harrastavaa lasta?