mitä olet mieltä aikuisesta, joka ei pidä lapsista?
Ei kaikki pidä koirista, kissoista, vanhuksista, maksalaatikosta, juhlapyhistä, siivoamisesta jne. jne. Ei kaikkien tarvitse pitää lapsistakaan.
Kommentit (34)
mutta ahdaskatseisuus ja yksisilmäisyys vähän kyllä ärsyttää välillä. Ja säälittääkin - lapset kun ovat elämän aurinko, eivät tiedä mitä menettävät kun eivät tutustu lapsiin eivätkä osaa iloita heidän seurastaan :)
pidä kauheesti muitten lapsista, en oo koskaan oikein välittänyt,siis ihan vieraiden ihmisten. Omaani rakastan mahdottoman paljon ja ystävien lapsista yleensä pidän.
lapset on kuitenkin pieniä ihmisiä niin niitä vois kohdella ihmisinä että jos pieni lapsi tervehtii niin olisi kohteliasta tervehtiä takaisin sitä pientä ihmistä.
Se riittäis mulle ei tartte pitää ei..
Omia lapsiamme hän rakastaa ja on todella hyvä isä. Minusta se on ihan hänen asiansa. Itse taas pidän kaikista lapsista.
että en pitäisi alle 10 vuotiaista tai yli 63 vuotiaista, ihan siis vaan iän takia. Lemmikkieläimiä en pitäisi samalla viivalla ihmisten kanssa tässä(kään) asiassa.
Miksi pitäisi sääliä ihmistä joka ei pidä kiljuvista mini-ihmisistä? Se että ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet ei todellakaan tee heistä ahdaskatseisia.
lapset on kuitenkin pieniä ihmisiä niin niitä vois kohdella ihmisinä että jos pieni lapsi tervehtii niin olisi kohteliasta tervehtiä takaisin sitä pientä ihmistä.
Se riittäis mulle ei tartte pitää ei..
mä en pidä välttämättä kaikista lapsista,mutta kyllä mä moikkaan ja väkisinkin hymyilyttää, jos joku pieni ihminen mulle niin tekee. Omani tervehtii kaikkia ja on niitä, jotka ei sano mitään takaisin.
tai siis, että jos ei satu pitämään heidän lapsestaan, niiin on joku maailman pahin hirviö.
Toisaalta, kukaan ei ikinä kysy että pidätkö aikuisista:D
pidä kauheesti muitten lapsista, en oo koskaan oikein välittänyt,siis ihan vieraiden ihmisten. Omaani rakastan mahdottoman paljon ja ystävien lapsista yleensä pidän.
niin ajattelen, että on töykeä ihminen, tietysti. Jos taas ei erityisesti pidä lapsista mutta ei elämöi sillä, mikäs siinä.
niin ajattelen että on jotain vikaa. Olin itsekin sellainen ja minussa todellakin oli vikaa. Se on mielestäni pelkoa omaa "sisäistä lasta" kohtaan, nimittäin sillä sisäisellä lapsella olisi asiaa ja isosti. Mutta se on liian pelottavaa kuunneltavaa, ja tunteet projisoidaan pieniin lapsiin.
Jos vihaa tai kokee stressiä lapsista, niin todennäköisesti on joko haluaisi itsekin lapsia, eikä ole syystä tai toisesta saanut tai sitten omat vanhemmat ei ole välittäneet. On epänormaalia vihata lapsia, koska me jokainen olemme joskus olleet itsekin sellaisia. Se on tavallaan kuin vihaisi itseään.
Musta on muuten haussua, että saa sanoa ääneen, ettei pidä lapsista. Eihän muistakaan väestöryhmistä saa nykyään sanoa noin. Vai olisiko korrektia sanoa, etten pidä vammaisista tai mustaihoisista?
ihmisestä ainakin sen, että hän niputtaa kaikki tietyn ikäiset samanlaisiksi.
En minäkään pidä kaikista lapsista. En tosin pidä kaikista aikuisistakaan. Kohteliasta käytöstä on olla näyttämättä sitä.
Enkä tällä tarkoita sitä, että pitäisi olla innoissaan vauvoista tms, mutta normaalilla käytöksellä varustettu ihminen ei toitota kuinka hän "ei pidä lapsista". No, ei lapsista ole pakko "pitää", mutta yleensä ihmisiä kohtaan käyttäydytään kuitenkin...
Suorastaan vihasin heitä, ärsytti se lapsellisuus ja vinkuvamankuva-käytös. Kun tulin äidiksi hieman yllättäen, aloin näkemään kaiken lapseni kautta; ahaa, TUON asian takia lapsi tekee asiaa x. Aloin ymmärtämään äitejä, jotka itkivät jokaisen kuolleen lapsen puolesta (siis vaikka eivät tunteneet) ja nyt olen yksi herkkä mamma itsekin :D.
Ajattelen vähän itsekseni naureskellen lapsia "vihaavista" tyypeistä, että eivät ole kovinkaan kypsiä. On okei sanoa ettei tahdo lapsia jne., mutta siinä vaiheessa kun alkaa listaus tyyliin "ne haisevat, riehuvat, tappelevat...", tulee vaivaantunut olo vastaajan puolesta.
mutta en niin välitä muiden lapsista enkä jaksa leperrellä tai hirveästi heitä huomioida. Kamala olen.
ei kaikista ja kaikesta tarvitse pitää.
Minä en pidä suurimmasta osasta lapsia. En vihaa, mutten viihdy lasten seurassa. Junassa haluaisin torkkua rauhassa, ärsyttää lapset jotka kirmaavat kirkuen käytävää edes taas. Samoin kaupassa ärsyttää pikkutytöt, jotka kimittävät hirveän kovalla äänellä suoraan korvan juuressa. Jos taas kauppajonossa joku toukka jokeltelee kopassa, hymyilen takaisin.
Minulla oli erittäin onnellinen lapsuus, en vain itse pidä monistakaan lapsista. Juuri tästä syystä en taida omaa lasta ikinä hankkia.
Omien lasten myötä olen oppinut lapsiakin katsomaan tapauskohtaisesti, eli jotkut on kivoja ja jotkut ei. Kuten aikuisetkin. Nuorempana en pitänyt kenestäkään lapsesta. Lapsirakkaus menee samaan kategoriaan kuin eläinrakkaus. Joko sitä on, tai ei.
Mä en pidä ihmisistä jotka odotusarvoisesti ei pidä toisista ihmisistä jonkun syyn takia. Luokittelua ja erään laista rasismia.
ajatteletko automaattisesti, että hänessä on jotain vikaa?