No heips. mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta
elämä tuntuu potkivan päähän ihan oikeesti. Oon kolmen lapsen " yksinhuoltaja" sillä miestä näkyy töiden puolesta kun näkyy. Mulla on niin paljon mietittävää et puolet tuntuu putoovan pois kelkasta. Nytkin työnantaj soitti et koska tuut töihin ja mä oon äippälomalla, olis pitänyt ilmoittaa jo kuukausi sitten etten tule töihin.... nyt sit joudun irtisanomaan itseni kun työnantaja ei suostu vaihtoehtoihin. Mä rakastan lapsiani ja tekisin vaikka mitä heidän puolestaan! Tosi vaikeaa on kun muutimme uuteen osoitteeseen kun olin raskaana ja mietimme miten oikein selviämme kaikista laskuista ja olin jo aikeissa luopua lapsestamme... onneksi en... hän on mitä ihanin lapsi! no nyt esikoisemme joka käy ekaa luokkaa niin näkee painajaisia joka yö ja hänen rauhoittamisensa vie joka yö n.2 tuntia..Elämä tuntuu tosi ihmeelliseltä joskus ja Epäoikeudenmukaiselta, mun äidillä syöpä....