Milloin perheellisellä on vapaapäivä?
Olen koko viikonlopun pessyt pyykkiä, siivonnut, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa yms. yms. Ulos en taaskaan ehtinyt ollenkaan. Onneksi mies oli kotona, niin hän sentään oli lasten kanssa ulkona ja muutenkin. Huomenna taas töihin, jonka jälkeen taas pyykkiä, ruokaa, lasten harrastuskuljetuksia... Onko teillä muilla aikaa olla vaan? Nytkin tulin nettiin maksamaan laskuja, en ehdi jäädä lukemaan vastauksia.
Kommentit (59)
Vietetään aikaa perheen kanssa, ulkoillaan, käydään kirppareilla, uimassa..ym. ym. mukavaa yhdessä puuhastelua. Sehän on ihan järjestelykysymys ja asenteesta kiinni.
Jos koet olevasi " töissä" kun olet perheesi kanssa niin voi-voi.
Minä ymmärsin, että ongelma oli se, kun ei ehdi olla kenenkään kanssa, kun kaikki aika menee pakollisiin hommiin.
haukkujille totean, että en, en todellakaan ole uusavuton, tai kuulu siihen joukkoon, joka ei saa mitään aikaiseksi. Ehkä siihen joukkoon kuulun, että rima on liian korkealla. Tykkäisin, että kotona olisi siistiä, ruoka olisi aina tarvittaessa valmiina, lasten kanssa ehtisi olla, ja itsekin hiukan levätä, mutta kaikkea tuosta ei ehdi työssäkäyvänä tekemään. ap
Se todella myös tuntuu vapaalta. Miksi tarttisin vapaa-aikaa omasta vapaa-ajastani? Silloin on vapaa-ajan sisälössä ja organisoinnissa jotain pielessä. Ja ennenkaikkea asenteessa.
En pyri täydellisyyteen vaan hommat saavat olla vähän levällään. Ihanaa vaan olla lasten kanssa vaikka koti ei kiiltäisikään. Ja kotityöt puoliksi niin luulisi aikaa jäävän muuhunkin vaikka olisikin vähän perfektionisti?
Mutta toisaalta en ole likimainkaan perfektionisti kodinhoidon suhteen. Siivoan oikeastaan silloin kun siltä tuntuu ja silloin kun näyttää siltä että jotain pistäis tehdä. Pyykitkin vyöryy välillä pahasti mutta ei siinä kuitenkaan koko päivää/iltaa mene kun pyykit pistää koneeseen ja viikkaa kaappiin.
Montako lasta sulla ap on? Ja teillä on varmaan aina ihanan puhdasta ja raikasta?
Meillä ei lapsetkaan ole valittaneet vaikkei aina todellakaan ole tiptop. Kerran-pari viikossa rykäisen ja siivoan ja muutenkin raadan enemmän.
haikeana muistelen kotiäitivuosia, jolloin saattoi illalla lähteä jonnekin. Nyt jos työssäkäyvänä tekee niin, se tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsilla on läksyt seuraavana päivänä tekemättä, ovat tosi kiukkuisia, kun eivät näe äitiä ja ruokaa ei sitten ole. Lisäksi on sitten väsynyt entistä enemmän itsekin.
13v ja 9v tarvii jo harrastuksia eikä ne pahaa tee aralle ekaluokkalaisellekkaan ja tietenkin eskarikin tahtoo jotain omaa(ei ole hoidossa että jaksaa kyllä) Vaikka lapsilla ei ole kuin 1-2 harrastusta/lapsi niin aikaa menee kun sattuu olemaan eripäivinä.
Täälläpäin asuvilla muilla lapsilla ei ole samoja harrastuksi(tanssituntia lukuunottamatta mihin on kimppakyyti) niin itse on kuskattava. Mies töissä vielä siihen aikaan. Julkisia kulkuyhteyksiä ei ole. Eikä mulla ole sydäntä laittaa lapsia pyöräilemään lähes 30km illassa. Ei oo pyöräteitäkään eikä katuvaloja. Eipä nuo kuskaukset kestä enää kuin max 9v kun nuorinkin saa traktori ja mopokortin ja pääsee itse liikkeelle. Onhan se odotteluaika mulle vapaa aikaa
Rennompi meiniki. Helpompaa ruokaa. ensin huvi sitten työ, jos on vapaapäivä.
P
Tarviiko asua jossain jumalan selän takana ja hankkia joka lapselle varmasti eri harrastukset kuin naapurin kakaroille, jotta varmasti ei mahduta samaan kimppakyytiin?!
Itse kuljin harrastuksiin pyörällä, talvella kävellen tai bussilla. Joskus harvoin vanhemmat kuskasivat.
En myös ymmärrä näitä 2 lapsen äitejä, jotka eivät ehdi ikinä edes kirjaa avata. Ettekö te koskaan sano, että äiti ei ole nyt tavattavissa? Minä ainakin otan joka viikonloppu " oman tunnin" , jonka aikana lukkiudun työhuoneeseen lukemaan lehtiä ja selaamaan nettiä. Sinä aikana ei saa tulla häiritsemään kuin hätätilanteessa. On se mieskin (yleensä) olemassa, joka voi sen yhden tunnin olla apuna.
Pitkään odotin että sitä vapaa-aikaa jotenkin vain ilmaantuisi, mutta aika tuntuu aina menevän joka tapauksessa johonkin ellei sitä erikseen varaa omaan vapaa-aikaan. Ja vastaavasti tärkeät asiat vain jotenkin aina saa tehtyä, oli sitä aikaa niiden tekemiseen pari tuntia enemmän tai vähemmän.
Saatan esim. sanoa miehelleni että tulen töistä vasta pari tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Sitten otan vaikka kirjan ja menen kahvilaan lukemaan sitä, käyn ravintolassa syömässä tms. pientä kivaa. Yllättävän paljon auttaa jaksamaan, että saa edes pienen hetken saa olla kiireettömästi itsekseen.
Pelin henkeen kuuluu, että sinä aikana ei sitten tosiaan tehdä mitään ns. hyödyllistä. Jos vaikka menen shoppailemaan niin pidän huolta etten vahingossakaan eksy ruokakauppaan perheen perustarpeita haalimaan tai ostamaan lapselle kumisaappaita. Se pari tuntia on sitten ihan vain minun omaa leikkiaikaani.
En tarkoita, etteikö saisi valittaa jos väsyttää, mutta vapaa-ajan vähäisyys varmaan tuli mieleen mahdollisuutena jo ennen kuin kuusi lasta oli tehtynä?
mitä siitä oikein tulisi, jos kaikki valitsisivat sen mukavamman vaihtoehdon.
Vierailija:
Tarviiko asua jossain jumalan selän takana ja hankkia joka lapselle varmasti eri harrastukset kuin naapurin kakaroille, jotta varmasti ei mahduta samaan kimppakyytiin?!Itse kuljin harrastuksiin pyörällä, talvella kävellen tai bussilla. Joskus harvoin vanhemmat kuskasivat.
En myös ymmärrä näitä 2 lapsen äitejä, jotka eivät ehdi ikinä edes kirjaa avata. Ettekö te koskaan sano, että äiti ei ole nyt tavattavissa? Minä ainakin otan joka viikonloppu " oman tunnin" , jonka aikana lukkiudun työhuoneeseen lukemaan lehtiä ja selaamaan nettiä. Sinä aikana ei saa tulla häiritsemään kuin hätätilanteessa. On se mieskin (yleensä) olemassa, joka voi sen yhden tunnin olla apuna.
että joka paikkaan pitää kuskata autolla.
esim. meidän 9-vuotias pelaa jalkapalloa. Treeneihin menee itse kävellen tai pyörällä, mutta joka viikko on noin 3-6 matsia, joihin on pakko kuskata. Ne ovat milloin missäkin puolella Helsinkiä, paikoissa, joissa en edes itse ole monissakaan käynyt.
Asumme maalla, aina on ajettava vähintään 30km kun johonkin lähdet. Useampi lapsi ja iso talo pihapiireineen.
En valita, kerron vain että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Jos sinä ehdit tehdä kotityöt arki-iltaisin niin se ei tarkoita että muut ehtisivät. Minulla illat menee lapsia harrastuksiin kuskatessa, välimatkan takia ei aina kannata ajaa takaisin kotiin, mies jää kotiin hoitamaan osaa lapsista, tekee samalla remonttia. Jos ei ole kuskaamista niin sitten on ruuanlaittoa, omaa harrastusta tai kotitöitä tai remontissa avustamista tai lastenhoitoa kun mies kuskaa lapsia harrastuksiin, kaikilta ne kun ei löydy kotinurkilta.
Sama jatkuu viikonloppuna. Lomaa tästä on harvoin, eikä se haittaa, useinmiten. Joskus on aivan loppu ja toivoo että saa vain olla. Sitten kun saa vain olla niin ei halua.
Organisoida osaa, vaan kun minunkin vuorokaudessa on vaan 24 tuntia.
aika tavallinen tilanne, että kun perheessä on lapsia, he myös harrastavat jotakin.
jotkut vain sattuvat kaipaamaan kävelylenkkiä, kirjojen lukemista, musiikin kuuntelua, tai ihan vain oleilua joskus.